Elintarviketuotteiden valmisteverosta annetun lain piiriin kuuluvista tuotteista, lukuunottamatta tämän päätöksen 2§:ssä mainittuja tuotteita, voidaan maksaa valtion tulo- ja menoarvion momentille 28.37.40 varatusta määrärahasta raaka-aineiden hinnanerokorvausta määrä, joka on sama kuin mainitun lain 9§:n 1 momentin nojalla vahvistettu hinnanero jäljempänä säädetyin rajoituksin.

Valtion tulo- ja menoarvion momentille 30.32.40 varatusta määrärahasta voidaan maksaa hinnanerokorvausta elintarviketuotteiden valmisteverosta annetun lain verotaulukon tuoteryhmiin 1-4, 6-10 ja 49 sekä tullitariffin nimikkeisiin 16.01 ja 16.02 kuuluvista tuotteista määrä, joka on sama kuin 1§:ssä tarkoitettu hinnanerokorvaus jäljempänä säädetyin rajoituksin.

Hinnanerokorvausta voidaan maksaa edellä 1§:ssä mainitulta momentilta myös tämän päätöksen liitteenä olevassa taulukossa mainituista tuotteista taulukossa ilmoitettu määrä.

Verotaulukon tuoteryhmiin 1-4 ja tullitariffin nimikkeisiin 16.01 ja 16.02 kuuluvista lihajalosteista voidaan maksaa hinnanerokorvausta, jos niiden valmistukseen käytetyn lihan ja muiden eläimenosien yhteismäärästä vähintään 85 % on siasta, naudasta, lampaasta tai porosta.

Hinnanerokorvausta voidaan maksaa tuoteryhmiin 1-4 ja nimikkeisiin 16.01 ja 16.02 kuuluvien lihajalosteiden valmistukseen käytetyistä ainoastaan edellä 4§:ssä mainituista eläimistä peräisin olevasta raaka-aineesta.

Määritettäessä lihajalosteesta maksettavaa hinnanerokorvausta käytetään sian- ja naudanlihan hinnanerona näille elintarviketuotteiden valmisteverosta annetun lain 9§:n 1 momentin nojalla vahvistettua hinnaneroa muutettuna seuraavasti. Sianlihan hinnanero kerrotaan luvulla 0,90 ja lisätään 4,00 markalla kilolta. Naudanlihan hinnanero kerrotaan luvulla 0,75 ja lisätään 4,00 markalla kilolta. Poron- ja lampaanlihan hinnanerona käytetään edellä mainituin tavoin määritettyä naudanlihan hinnaneroa.

Hinnanerokorvaus on edellä 2 momentissa mainittu määrä kerrottuna tuotteen valmistusreseptin mukaisella 1 momentissa tarkoitetulla raaka-ainemäärällä.

Hinnanerokorvausta ei makseta tullitariffin 16. ryhmään kuuluvasta raa'asta lihasta tai muista raa'oista eläimenosista, jotka on valmistettu ainoastaan maustamalla tai marinoimalla.

Hinnanerokorvausta ei makseta myöskään tullitariffin nimikkeeseen 16.02 kuuluvista sianpäistä ja sian sorkista.

Hinnanerokorvausta ei makseta lihajalosteista, jotka myydään aluksen tai ilma-aluksen henkilökunnalle tahi aluksella muutoin kuin tarjoilun yhteydessä.

Verotaulukon tuoteryhmiin 9, 50, 190, 191 ja 193 kuuluvista tuotteista voidaan maksaa hinnanerokorvauksia vuonna 1990 ainoastaan seuraavasti:

Valtiovarainministeriö vahvistaa kotimaisten valmistajien tai viejien osuudet 1 momentissa tai liitetaulukossa tarkoitetuista määristä. Valtiovarainministeriö vahvistaa samalla näistä tuotteista maksettavan hinnanerokorvauksen.

Lihajalosteiden hinnanerokorvauksen maksamista varten hakijan on esitettävä tullihallituksen hyväksymällä lomakkeella selvitys lihajalosteeseen käytettyjen raaka-aineiden reseptin mukaisista määristä eriteltyinä eläinalkuperän mukaisesti sekä selvitys tuotteiden vientipaljouksista tuoteryhmittäin.

Valmistajan on vaadittaessa esitettävä piiritullikamarille selvitysten tueksi reseptit ja muut asianmukaiset tositteet. Jos valmistaja myy hinnanerokorvaukseen oikeuttavia lihajalosteita toimitettavaksi vientiin, hinnanerokorvauksen perusteena olevat reseptiin perustuvat painotiedot on merkittävä kauppalaskuun tai sitä vastaavaan tositteeseen, jotka viejän on vaadittaessa esitettävä piiritullikamarille 1 momentissa mainittujen selvitysten tueksi.

Veroviranomaisen tarkastusta varten kotimaisen valmistajan sekä viejän ja siirtäjän on pidettävä sellaista kirjanpitoa, josta selviää hinnanerokorvaukseen oikeuttavien tuotteiden hankinta-, myynti- ja varastomäärät.

Valmistajan on lisäksi säilytettävä valmistuskirjanpitonsa liitteenä tuotteiden valmistusreseptit käyttöaikoineen valmisteverotuslain 13§:ssä säädetyn ajan.

Jos se, jolle on maksettu hinnanerokorvausta, ei voi jälkikäteen tehtävässä tarkastuksessa osoittaa hinnanerokorvauksen maksamisen perusteena olleita raaka-ainemääriä tai muita tietoja oikeiksi, peritään liikaa maksettu hinnanerokorvaus takaisin sen mukaisesti kuin valmisteverotuslaissa on säädetty.

Elintarviketuotteiden valmisteverosta annetun lain piiriin kuuluvista elintarviketuotteista maksetaan hinnanerokorvaus sanotussa laissa tarkoitetulle kotimaiselle valmistajalle, viejälle tai siirtäjälle.

Kiintiöidyistä elintarviketuotteista suoritetaan hinnanerokorvausta vain tämän päätöksen 8§:ssä tarkoitetulle valmistajalle.

Tämän päätöksen liitteenä olevassa taulukossa mainituista tuotteista maksetaan hinnanerokorvaus viejälle tai kotimaan toimituksista valmistajalle.

Hinnanerokorvaus maksetaan viejälle tai siirtäjälle vienti- tai siirtohetkellä voimassa olevan hinnanerokorvausmäärän mukaisena.

Maltaiden maastavientiin sovelletaan valmisteverotuslain 9§:n 1 momentista poiketen hinnanerokorvausta, joka on ollut voimassa sitovaa myyntitarjousta tehtäessä sekä soveltuvin osin sitä, mitä tulliverolain 19§:ssä (289/83) on säädetty vientiedusta ja ulkomaisen tavaran korvaavuudesta.

Jos elintarviketuotteiden valmisteverosta annetussa laissa tai tämän päätöksen liitteenä olevassa taulukossa tarkoitettuja tuotteita on siirretty ennen niiden maastavientiä vapaa-alueelle, maksetaan hinnanerokorvaus hakemuksesta vapaa-alueelta viennin tapahduttua. Korvaus maksetaan vientihetkellä voimassa olevan hinnanerokorvausmäärän mukaisena.

Lihajalosteista ja tämän päätöksen liitteenä olevassa luettelossa mainituista tuotteista maksetaan hinnanerokorvaus ainoastaan hakemuksesta.

Lihajalosteiden valmistajan on tehtävä hakemus valmistuspaikan piiritullikamarille. Muutoin hakemus on tehtävä vienti- tai siirtopaikan piiritullikamarille.

Hinnanerokorvausta on haettava piiritullikamarilta kolmen kuukauden kuluessa sen vuoden päättymisestä, jona tuotteet on viety maasta tai siirretty tullivarastoon taikka verottomien tavaroiden myymälään.

Jos hakemus on annettu säädetyn määräajan jälkeen, voidaan hinnanerokorvaus maksaa ehdolla, että muut edellytykset sen maksamiselle ovat olemassa. Tällöin noudatetaan kuitenkin soveltavin osin, mitä virhemaksun määräämisestä on säädetty valmisteverotuslain 15 b§:ssä.

Jos maassa valmistetuista elintarviketuotteista maksettu hinnanerokorvaus on suurempi kuin tullialueelle palautetusta tuotteesta tai elintarviketuotteiden valmisteverosta annetun lain 8§:ssä tarkoitetuissa tapauksissa kannettava valmistevero, peritään maksetun hinnanerokorvauksen ja kannettavan valmisteveron erotusta vastaava määrä maahantuojalta.

Tämän päätöksen liitteenä olevassa luettelossa mainittujen tuotteiden hinnanerokorvauksen määräämisessä, maksuunpanossa, muutoksenhaussa, liikaa maksetun hinnanerokorvauksen takaisin perimisessä, korvaukselle määrätystä korosta ja korotuksesta sekä muutoinkin on soveltuvin osin voimassa, mitä valmisteverotuslaissa on säädetty hinnanerokorvauksesta.

Tämä päätös tulee voimaan 2 päivänä helmikuuta 1990.

Tätä päätöstä, jäljempänä säädetyin poikkeuksin, sovelletaan tuotteisiin, jotka toimitetaan liitetaulukossa mainittuun tai verottomaan käyttötarkoitukseen, viedään maasta taikka siirretään vapaa-alueelle tai tullivarastoon tahi verottomien tavaroiden myymälään 1 päivänä tammikuuta 1990 tai sen jälkeen.

Lisäksi tämän päätöksen 4, 5, 6, 7 ja 9§ sekä 15§:n 1 ja 2 momentti tulevat voimaan 1 päivänä toukokuuta 1990 ja niitä sovelletaan lihajalosteisiin, jotka viedään maasta, siirretään vapaa-alueelle tai tullivarastoon sanottuna päivänä tai sen jälkeen.

Tällä päätöksellä kumotaan valtioneuvoston 19 päivänä tammikuuta 1989 antama päätös elintarviketuotteiden hinnanerokorvauksista (50/89) lukuunottamatta lihajalosteiden hinnanerokorvauksen määräämisen perusteita koskevia säännöksiä, joita sovelletaan edellä 3 momentissa säädettyyn määräpäivään saakka, kuitenkin niin, että 1 päivästä tammikuuta 1990 alkaen tuoteryhmän 25 elintarvikeapuun ei sovelleta erityisiä säännöksiä.