Sen estämättä, mitä 1§:n 1 ja 3 momentissa, 3§:ssä, 5§:n 1 ja 2 momentissa, 6§:n 1 momentissa sekä 7 ja 8§:ssä on säädetty, myönnetään äitiysavustus valtion varoista ottovanhemmalle tai lapseksiottajalle, jolla on kotipaikka Suomessa, kun alle yksivuotias lapsi on lapseksiottamisesta annetussa laissa (153/85) tarkoitetulla tavalla sijoitettu lapseksiottajan luokse. Kansainvälisessä lapseksiottamisessa äitiysavustuksen saamisen edellytyksenä on lisäksi, Pohjoismaiden kansalaisten välistä lapseksiottamista lukuunottamatta, että ottovanhemmalle tai lapseksiottajalle on myönnetty lapseksiottamisesta annetun lain 25§:n 1 momentissa tarkoitettu lapseksiottamisasioiden lautakunnan lupa.

Ottovanhemman tai lapseksiottajan, joka haluaa saada äitiysavustuksen, on haettava sitä ennen kuin lapsi saavuttaa yhden vuoden iän. Äitiysavustus haetaan hakijan kotipaikkakunnan sosiaalilautakunnalta, joka myöntää ja suorittaa avustuksen. Äitiysavustukseen oikeutetun puolesta on hänen aviopuolisonsa tai muu läheinen omaisensa oikeutettu ilman erityistä valtuutusta hänen asiamiehenään tekemään hakemuksen.

Jos äitiysavustus ilman laillista estettä jätetään nostamatta 14 kuukauden kuluessa lapsen syntymästä, on oikeus avustuksen saamiseen menetetty.

Muutoksenhausta tässä laissa tarkoitetuissa asioissa on voimassa, mitä sosiaalihuoltolain (710/82) 7 luvussa on säädetty, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Lääninoikeuden tämän lain nojalla antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.