Valtion tulo- ja menoarviossa osoitetuista varoista myönnetään avustuksia jätehuollon ja jätteiden hyödyntämisen kehittämiseen ja kokeiluun (kehittämis- ja kokeiluavustus) sekä jätteiden hyödyntämistä edistäviin kunnallisiin investointeihin (kunnallinen investointiavustus) siten kuin tässä päätöksessä on määrätty.

Tässä päätöksessä tarkoitettuihin avustuksiin sovelletaan lisäksi kuntien ja kuntainliittojen valtionosuuksista ja -avustuksista annettua lakia (35/73) sekä valtionavustuksia koskeviksi yleismääräyksiksi annettua valtioneuvoston päätöstä (490/65).

Kehittämis- ja kokeiluavustusta voidaan hakemuksesta myöntää yritykselle, kunnalle, kuntainliitolle, pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnalle tai muulle yhteisölle jätehuoltoa taikka jätteiden hyödyntämistä taikka niiden määrän tai haitallisuuden vähentämistä edistävien hankkeiden kehittämistä ja kokeilua varten. Avustusta ei voida myöntää valtion virastolle tai laitokselle.

Kunnallista investointiavustusta voidaan hakemuksesta myöntää kunnalle, kuntainliitolle tai pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnalle taikka näiden lukuun toimivalle yritykselle yhdyskuntajätteiden ja niihin rinnastettavien muiden jätteiden hyödyntämistä edistäviin investointeihin. Kunnallista investointiavustusta voidaan myöntää myös usean kunnan yhteiseen hankkeeseen, jolloin avustus maksetaan hankkeen toimeenpanosta vastaavalle kunnalle tai kuntien yhteiselle organisaatiolle. Kunnan, kuntainliiton tai pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan lukuun toimivalle yritykselle myönnettävä avustus maksetaan asianomaiselle yritykselle.

Kunnallisia investointiavustuksia myönnettäessä asetetaan etusijalle hankkeet, jotka edistävät kuntienvälistä jätehuollon yhteistyötä, jätteiden alueellisten käsittelylaitosten perustamista tai käytössä olevien kaatopaikkojen lukumäärän vähentämistä taikka jotka ovat muutoin jätehuollon alueellisen järjestämisen kannalta asianmukaisia.

Kehittämis- ja kokeiluavustusta voidaan myöntää enintään 50 prosenttia ja kunnallista investointiavustusta enintään 20 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista.

Jos hankkeeseen on myönnetty valtion tai Kehitysaluerahasto Oy - Utvecklingsområdesfonden Ab:n varoista muuta avustusta tai lainaa taikka sellaista luottolaitoksen lainaa, josta valtio maksaa korkotukea, ei näiden sekä kehittämis- ja kokeiluavustuksen tai kunnallisen investointiavustuksen yhteismäärä saa ylittää 70 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista.

Erityisestä syystä voi muulle yhteisölle kuin yritykselle myönnettävä kehittämis- ja kokeiluavustus olla suurempi kuin edellä 1 ja 2 momentissa on määrätty.

Kehittämis- ja kokeiluhankkeen hyväksyttäviä kustannuksia ovat tutkimuksista ja selvityksistä, koneiden ja laitteiden suunnittelusta ja hankinnasta, raaka- ja tarveaineiden hankinnasta sekä välittömistä palkka- ja muista henkilöstömenoista aiheutuvat tarpeelliset kustannukset. Muiden henkilöstömenojen määräksi katsotaan enintään 60 prosenttia mainituista palkoista.

Kunnallisen investointihankkeen hyväksyttäviä kustannuksia ovat rakennusten ja varastojen rakentamisesta sekä jätteiden keräily-, vastaanotto-, lajittelu- ja käsittelylaitteiden ja koneiden hankinnasta, asentamisesta sekä suunnittelusta aiheutuvat kustannukset.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja hyväksyttäviä kustannuksia eivät ole kustannukset, jotka aiheutuvat maapohjan hankinnasta. Kehittämis- ja kokeiluhankkeen hyväksyttäviä kustannuksia eivät ole rakennuksista aiheutuvat kustannukset. Ellei erityisestä syystä muuta johdu, vähennetään kehittämis- ja kokeiluhankkeen päätyttyä myös hankkeen aikana muodostuneet tulot sekä hanketta varten hankittujen koneiden ja laitteiden sekä raaka- ja tarveaineiden jäännösarvot hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista.

Hakemus kehittämis- ja kokeiluavustuksen tai kunnallisen investointiavustuksen saamiseksi on tehtävä ympäristöministeriön vahvistamalla lomakkeella ja toimitettava liitteineen kaksin kappalein siihen lääninhallitukseen, jonka toimialueella hanke toteutetaan.

Ympäristöministeriö päättää kehittämis- ja kokeiluavustuksen sekä kunnallisen investointiavustuksen myöntämisestä, jos avustuksen suuruus on yli 1 000 000 markkaa. Muutoin avustuksesta päättää asianomainen lääninhallitus ympäristöministeriön vahvistaman avustuksen hyväksymisvaltuuden rajoissa.

Ympäristöministeriö vahvistaa avustuksen hyväksymisvaltuudet lääneittäin sen jälkeen, kun lääninhallitukset ovat toimittaneet ministeriölle koosteet saamistaan hakemuksista. Niissä on esitettävä lyhyt kuvaus kustakin hankkeesta, avustettaviksi ehdotettujen hankkeiden tärkeysjärjestys ja niiden edellyttämä avustuksen hyväksymisvaltuus sekä selvitys siitä, täyttääkö hanke tässä päätöksessä tarkoitetut avustuksen myöntämisedellytykset.

Avustuspäätöksessä on mainittava avustuksen saaja, avustettavaa hanketta kuvaava nimi, hankkeen kokonaiskustannukset, haetun avustuksen suuruus, hankkeen muut rahoittajat ja rahoituksen määrä, hankkeen hyväksyttävät kustannukset, myönnetyn avustuksen enimmäisosuus hankkeesta aiheutuvista hyväksyttävistä kustannuksista ja enimmäismarkkamäärä, avustuksen käyttötarkoitus, avustuksen käyttöä koskevat ehdot, avustuksen maksamismenettely, avustuksen käytön valvontaa koskevat määräykset sekä avustuksen väärinkäytöksestä ja olosuhteiden muuttumisesta johtuvat seuraamukset.

Kehittämis- ja kokeiluavustuksesta annettuun päätökseen liitetään tarvittaessa avustuksen myöntäjän ja hakijan välinen sopimus hankkeen toteuttamisesta sekä sen tulosten käytöstä ja julkaisemisesta.

Ympäristöministeriö lähettää avustuspäätöksensä tiedoksi aisanomaiseen lääninhallitukseen ja lääninhallitus ympäristöministeriöön. Kunnallista investointiavustusta koskeva päätös lähetetään lisäksi tiedoksi työministeriöön.

Lääninhallitus maksaa myönnetyn avustuksen hakemuksesta hankkeen edistymisen ja kustannusten ajoittumisen mukaan 1-4 erässä hankkeesta aiheutuneista kustannuksista laaditun selvityksen perusteella.

Avustettavan hankkeen valmistuttua ja ennen avustuksen viimeisen erän maksamista avustuksen saajan on esitettävä avustuspäätöksessä edellytetty selvitys hankkeen toteutuksesta, sen rahoituksesta ja hankkeesta aiheutuneista kustannuksista, avustuksen käytöstä sekä muiden kuin kuntien, kuntainliiton ja pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan toimeenpanemien hankkeiden osalta hyväksytyn tilintarkastajan lausunto selvityksen asianmukaisuudesta. Selvitykseen on liitettävä kaksin kappalein loppuraportti hankkeen toimeenpanosta, tuloksista ja mahdollisista jatkotoimista.

Lääninhallituksen on valvottava myönnetyn avustuksen käyttöä. Valvonnan toteuttamiseksi avustuksen saajan on pidettävä hankkeen kustannuksista erillistä tiliä ja annettava lääninhallitukselle sen pyytämät tiedot avustuksen maksamisen edellytyksistä ja avustuksen käytöstä. Avustuksen saajan on tarvittaessa annettava myös avustuksen käytön valvonnan kannalta tarpeelliset tili- ja seurantatiedot ja muu aineisto lääninhallitukselle sekä sallittava tarvittaessa tarkastaa avustuksen saajan varainkäyttöä avustuksen käytön ja sen ehtojen täyttämisen selvittämiseksi. Myös ympäristöministeriöllä on oikeus valvoa ja tarkastaa avustuksen käyttöä.

Mikäli kuntien osalta kuntien ja kuntainliittojen valtionosuuksista ja -avustuksista annetusta laista (35/73) ei muuta johdu, avustus on määrättävä kokonaan tai osaksi takaisin maksettavaksi, jos avustuksen saaja on käyttänyt avustuksen muuhun, kuin mihin se on myönnetty, tai avustusta hakiessaan ilmoittanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka salannut niitä ja menettelyllä on ollut vaikutusta avustuksen myöntämiseen, tai avustus on suoritettu muutoin virheellisin edellytyksin tai perusteettomasti. Takaisinmaksettavaksi määrätylle avustusmäärälle on sen nostopäivästä lukien suoritettava korkoa, joka on 4 prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva Suomen Pankin peruskorko.

Milloin avustuksen kohteena olleen omaisuuden käyttötarkoitus muuttuu tai omaisuus luovutetaan tai siirtyy muutoin toisen omistukseen tai hallintaan eikä omaisuuden arvo ole vähäinen, on myönnettyjä valtionavustuksia vastaava suhteellinen osa omaisuuden arvosta palautettava valtiolle kuuden kuukauden kuluessa edellä tarkoitetusta olosuhteiden muuttumista, ellei avustuksen myöntäjä avustuksen saajan hakemuksesta erityisistä syistä toisin päätä. Vastaavasti on meneteltävä myös vahinkotapahtuman sattuessa vakuutetulle omaisuudelle. Mitä edellä on sanottu omaisuuden arvosta, koskee tällöin saatavaa vakuutus- tai muuta korvausta.

Avustuksen saajan on ilmoitettava avustuksen myöntäneelle viranomaiselle edellä 2 momentissa tarkoitetusta olosuhteiden muutoksesta etukäteen sekä avustuksen kohteena olleelle omaisuudelle sattuneesta vahingosta välittömästi tapahtuman jälkeen kuitenkin viimeistään kuukauden kuluessa.

Milloin avustuksen saaja ei ole maksanut 1 ja 2 momentissa tarkoitettua palautusta tai korkoa valtiolle määrättyyn eräpäivään mennessä tai avustuksen saaja ei ole 3 momentin mukaisesti tehnyt siinä tarkoitettua ilmoitusta, avustuksen saajan on maksettava valtiolle vuotuista viivästyskorkoa 16 prosenttia palautettavalle määrälle eräpäivästä tai viimeksi mainituissa tapauksissa olosuhteiden muuttumisesta lukien.

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1990 ja on voimassa vuoden 1994 loppuun.

Tällä päätöksellä kumotaan 12 päivänä maaliskuuta 1987 annettu ympäristöministeriön päätös jätehuollon ja jätteiden hyödyntämisen edistämiseen myönnettävistä avustuksista (265/87) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Ennen tämän päätöksen voimaantuloa myönnettyihin vastaaviin avustuksiin sovelletaan kuitenkin ennen 1 päivänä helmikuuta 1990 voimassa olleen päätöksen määräyksiä.