Valtiolle on suoritettava maataloustulolaissa (736/89) tarkoitettuna markkinoimismaksuna maidon ja sianlihan vientikustannusmaksua sen mukaan kuin tässä laissa säädetään. Vientikustannusmaksut katsotaan osaksi maataloustulolain 15§:ssä tarkoitettua maataloustuottajien osuutta maataloustuotteiden vientikustannuksista.

Tässä laissa tarkoitettuja vientikustannusmaksuja ei oteta maatalouden kustannuksina huomioon maataloustulon kehittämiseksi laadittavassa laskelmassa.

Kun eduskunnalle on annettu esitys maidon tai sianlihan vientikustannusmaksun muuttamisesta tai väliaikaisesta poistamisesta, valtioneuvostolla on oikeus määrätä, että näistä tuotteista kannetaan esityksen mukainen vientikustannusmaksu tai että sitä ei väliaikaisesti kanneta.

Jos 1 momentin mukaisesti kannettu vientikustannusmaksu on korkeampi kuin sittemmin vahvistetaan, erotus on hakemuksetta palautettava vientikustannusmaksun suorittamiseen velvolliselle.

Velvollinen suorittamaan maidon vientikustannusmaksua on jokainen, joka harjoittaa Suomessa meijeriliikettä. Meijeriliikkeellä tarkoitetaan tässä laissa meijeriä ja muuta maidonjalostamotoimintaa harjoittavaa laitosta, jossa pääasiassa maidosta tai sen aineosista valmistetaan elintarvikkeeksi tarkoitettuja maitotuotteita. Maatilatalouden tai kotitalouden yhteydessä tilan omasta maidosta tapahtuvaa maitotuotteiden valmistusta ei kuitenkaan pidetä maidonjalostamotoimintana, ellei se tapahdu teollisessa laajuudessa.

Maidon vientikustannusmaksua suoritetaan 0,8 penniä maidontuottajalta vastaanotetun maidon rasvapitoisuusprosentin kymmenesosalta maidon 3,7 prosentin rasvapitoisuuden ylittävältä osalta.

Maidon vientikustannusmaksua määrättäessä maidoksi katsotaan myös kerma. Kerma muunnetaan maidoksi kertomalla sisältyvien rasvakilojen tai rasvalitrojen määrä luvulla 23 ja näin määritellyn maidon rasvapitoisuutena pidetään 4,3 prosenttia.

Maidon rasvapitoisuuden määrittämisessä noudatetaan, mitä maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä tuottajamaidon samahintaisuudesta sekä laatu- ja koostumushinnoittelun perusteista (1263/89) on säädetty.

Velvollinen suorittamaan sianlihan vientikustannusmaksua on jokainen, joka harjoittaa Suomessa teurastamoliikettä.

Sianlihan vientikustannusmaksun suuruus on 40 penniä kultakin teurastamoliikkeen harjoittajan teurastamalta sianlihakilolta yli 76 kiloa painavilta ruhoilta. Vientikustannusmaksun perusteena oleva kilomäärä määräytyy tällöin ruhopainon perusteella.

Sianlihan vientikustannusmaksua ei ole suoritettava sianlihan tuottajalle oman talouden tarvetta varten palautettavasta sianlihasta eikä teurastomossa hylätystä sianlihasta.

Vientikustannusmaksun määräämisestä, maksuunpanosta ja kannosta huolehtii maatilahallitus.

Vientikustannusmaksuvelvollisen on oma-aloitteisesti suoritettava vientikustannusmaksu kunkin kalenterikuukauden aikana vastaanottamastaan maidosta ja teurastamastaan sianlihasta maatilahallituksen postisiirtotilille viimeistään seuraavan kalenterikuukauden 25 päivänä.

Meijeriliikkeen on vähennettävä maidon vientikustannusmaksua vastaava määrä asianomaiselle maidontuottajalle maksettavasta maidon hinnasta.

Vientikustannusmaksuvelvollisen on 1 momentissa mainittuun ajankohtaan mennessä annettava maatilahallitukselle ilmoitus edellisen kuukauden aikana vastaanottamansa maidon ja teurastamansa sianlihan määristä.

Jollei vientikustannusmaksun suorittamiseen velvollinen ole suorittanut maksua 9§:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tai jos maksua on suoritettu liian vähän, maatilahallituksen on määrättävä vientikustannusmaksu tai suorittamatta oleva osa siitä maksettavaksi. Lisäksi vientikustannusmaksun suorittamiseen velvollisen on maksettava laiminlyödylle määrälle maksunlisäystä yksi markka kultakin täydeltä sadalta markalta jokaiselta alkavalta kalenterikuukaudelta sen kuukauden alusta, jona vientikustannusmaksu olisi tullut suorittaa 15§:ssä tarkoitetun maksulipun eräpäivää edeltävän kuukauden loppuun, tai mikäli vientikustannusmaksu on jo suoritettu, suorituspäivää edeltävän kuukauden loppuun.

Vientikustannusmaksua ei kuitenkaan saa määrätä maksettavaksi, jos kolme vuotta on kulunut siitä, kun maksu olisi tullut suorittaa.

Jollei 9§:n 3 momentissa tarkoitettua ilmoitusta ole kehotuksesta huolimatta annettu tai sitä ei voida korjattunakaan hyväksyä vientikustannusmaksun määräämisen perusteeksi, maatilahallituksen on toimitettava vientikustannusmaksun määrääminen arvion mukaan.

Maatilahallituksen on määrättävä vientikustannusmaksu korotettavaksi enintään 20 prosentilla, jos maksuvelvollinen on ilman pätevää syytä laiminlyönyt 9§:n 3 momentissa tarkoitetun ilmoituksen antamisen määräajassa tai antanut sen olennaisesti vaillinaisena. Jos hän kehotuksen saatuaan edelleen ilman hyväksyttävää estettä jättää ilmoituksen kokonaan tai osaksi antamatta, on vientikustannusmaksua korotettava vielä enintään 20 prosentilla. Jos maksun suorittamiseen velvollinen on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän ilmoituksen, on maksu määrättävä korotettavaksi enintään kaksinkertaiseksi.

Vientikustannusmaksu suoritetaan ja määrätään täysin markoin jättämällä yli menevät pennit lukuun ottamatta. Jos maksuunpantava vientikustannusmaksu tai maksulisäyksen määrä on 100 markkaa pienempi, ei sitä peritä.

Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on vientikustannusmaksua määrättäessä meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeata muotoa. Milloin johonkin toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että maksun suorittamisesta vapauduttaisiin, maatilahallituksella on oikeus määrätä vientikustannusmaksu arvion mukaan.

Vientikustannusmaksun määräämistä koskevan päätöksen perusteella on maksun suorittamiseen velvolliselle tarvittaessa kirjoitettava maksulippu.

Päätös ja maksulippu on toimitettava asianomaiselle tiedoksi siinä järjestyksessä kuin tiedoksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa (232/66) on erityistiedoksiannosta säädetty. Päätös ja maksulippu voidaan kuitenkin toimittaa vientikustannusmaksun suorittamiseen velvolliselle postin välityksellä myös kirjatussa kirjeessä.

Maatilahallituksen maksuunpaneman vientikustannusmaksun laiminlyöntiin sovelletaan, mitä veronmaksun laiminlyömisestä aiheutuvista seuraamuksista on säädetty.

Suorittamatta jääneen vientikustannusmaksun perimisessä on soveltuvin osin noudatettava, mitä verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) ja sen nojalla on säädetty.

Maatilahallituksen tämän lain nojalla tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) on säädetty.

Valituskirja voidaan toimittaa myös maatilahallitukselle, jonka on lähetettävä valituskirja sekä asiassa kertyneet asiakirjat ja lausuntonsa valituksesta korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Vientikustannusmaksu on suoritettava valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Jos maksu on korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä poistettu tai sitä on alennettu, maatilahallituksen on palautettava liikaa suoritettu määrä hakemuksetta asianomaiselle.

Vientikustannusmaksuvelvollisen on maatilahallituksen kehotuksesta esitettävä maatilahallituksen tai tämän määräämän asiantuntevan ja esteettömänä pidettävän henkilön tarkastettavaksi laitoksensa, kirjanpito- tai muistiinpanokirjansa sekä niihin kuuluvat tositteet, sopimukset, kirjeenvaihto ynnä muut asiakirjat.

Vientikustannusmaksuvelvollisen on annettava tarkastusta suorittavalle henkilölle tiedot, jotka ovat tarpeen maksun määrää selvitettäessä sekä muutoinkin avustettava tarkastuksessa.

Henkilö, joka on tässä laissa säädettyä tehtävää suorittaessaan saanut tietoja yksityisen henkilön tai yhteisön liike- tai ammattisalaisuudesta taikka taloudellisesta asemasta, ei saa niitä luvattomasti ilmaista.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja tietoja voidaan kuitenkin antaa syyttäjä- ja poliisiviranomaisille rikoksen selvittämistä varten, 18§:ssä tarkoitetulle henkilölle tämän lain mukaisten tehtävien suorittamista varten sekä muutoksenhakua tutkivalle viranomaiselle tämän lain mukaisessa asiassa.

Ulosotonhaltija ja poliisi ovat velvollisia antamaan virka-apua tässä laissa tarkoitetuissa asioissa.

Joka hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä on antamalla väärän tiedon tai muulla vilpillä pidättänyt tai yrittänyt pidättää valtiolta tässä laissa tarkoitettua maksua, on tuomittava sen mukaan kuin rikoslaissa säädetään.

Joka muuten rikkoo tämän lain 19§:ssä tarkoitettua kieltoa, on tuomittava, jollei rikkomus ole vähäinen, maidon ja sianlihan vientikustannusmaksua koskevan salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon. Virkamiehen ja julkisyhteisön työntekijän salassapitovelvollisuuden rikkomisesta on kuitenkin voimassa, mitä rikoslain 40 luvun 5§:ssä on säädetty.

Erityisen painavista syistä maatilahallitus voi hakemuksesta myöntää lykkäystä vientikustannusmaksun suorittamisesta, ei kuitenkaan pitemmäksi ajaksi kuin yhdeksi vuodeksi. Lykkäyksen edellytyksenä on, että maksun suorittamisesta annetaan hyväksyttävä vakuus. Maksulle, jonka suorittamisesta myönnetään lykkäystä, peritään lykkäysajalta vuotuista korkoa 10 prosenttia.

Tämän lain nojalla annetuista päätöksistä ei peritä leimaveroa.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.