Viljelijälle maksetaan tämän päätöksen mukaisesti varsinaista tulotukea, jota jäljempänä sanotaan pinta-alalisäksi.

Tässä päätöksessä tarkoitetaan maatilalla yhden tai useamman tilan tai tilanosan muodostamaa maatilataloudellista kokonaisuutta, jota hoidetaan samasta talouskeskuksesta käsin.

Tätä päätöstä sovellettaessa puolisoiksi katsotaan aviopuolisot ja avioliitonomaisissa olosuhteissa elävät, tulo- ja varallisuusverolain (1240/88) 7§:n 3 momentissa tarkoitetut henkilöt.

Pinta-alalisä voidaan maksaa viljelijälle, joka on 30 päivänä kesäkuuta 1990 omistajana, vuokramiehenä taikka porotilalain (590/69) mukaiseen hallintasopimukseen, testamenttiin, muuhun perintöoikeudelliseen saantoon tai muuhun saantokirjaan perustuvan käyttöoikeuden nojalla hallinnut maatalouden harjoittamiseen käytettyä maatilaa, jonka pellon ala on sanottuna ajankohtana ollut vähintään 1 ja enintään 30 hehtaaria.

Jos viljelijä on vuoden 1989 aikana tai vuonna 1990 kesäkuun loppuun mennessä ostanut tai hankkinut vähintään 5 vuoden vuokrasopimuksella maatilaansa lisää peltoa niin paljon, että pellon ala ylittää 1 momentissa määrätyn enimmäisalan, voidaan hänelle kuitenkin maksaa pinta-alalisää ikään kuin ostoa tai vuokrausta ei olisikaan tapahtunut, mikäli muut pinta-alalisän maksamisen edellytykset ovat olemassa.

Pinta-alalisän määräytymisperusteena ovat maatilaa kohden laskettavat jakoyksiköt, jotka määräytyvät pellon osalta vuoden 1990 kesäkuun lopun ja kotieläinten osalta vuoden 1989 lopun tilanteen mukaan.

Mikäli tilalla on vuoden 1990 tammi-kesäkuun aikana tapahtunut viljelijän vaihdos, saadaan uudelle viljelijälle maksaa pinta-alalisää tilalla vuoden 1989 lopussa olleiden kotieläinten perusteella edellyttäen, että tilalla edelleen harjoitetaan kotieläintuotantoa vuoden 1990 kesäkuun lopussa.

Pinta-alalisän saamisen edellytyksenä on, että maatilan peltoalasta ja kotieläimistä kertyy yhteensä vähintään kaksi jakoyksikköä.

Edellytyksenä pinta-alalisän maksamiselle on, että viljelijä tai hänen puolisonsa taikka 9§:n 2 tai 3 momentissa tarkoitettu osakas on syntynyt vuonna 1925 tai sen jälkeen.

Pinta-alalisän myöntämisen edellytyksenä on, että viljelijä taikka milloin kysymys on kuolinpesästä tai yhtymästä, vähintään yksi kuolinpesän tai yhtymän osakkaista asuu vakituisesti maatilalla tai enintään viiden kilometrin etäisyydellä maatilaan kuuluvasta pellosta. Erityisistä syistä asumisetäisyys voi olla jonkin verran pitempi.

Asumisvaatimuksen ei katsota täyttyvän, jos poissaolo maatilalta kestää yhtäjaksoisesti yli kuusi kuukautta, ellei joku maatilan hoitoon osallistuva viljelijän perheenjäsen asu maatilan sijaintipaikalla tai sen läheisyydessä.

Pinta-alalisää ei makseta sellaisen tuotannonmuutostilan osalta, josta niin on säädetty maataloustuotannon ohjaamisesta annetun lain (446/77) 13§:n 1 momentissa, maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta annetun lain (81/83) 5§:n 3 momentissa sekä maataloustuotannon vähentämissopimuksista 1990 annetun valtioneuvoston päätöksen (72/90) 12§:ssä. Milloin edellä tässä momentissa tarkoitettu maataloustuotannon vähentämissopimus on ollut voimassa kotieläinjakoyksiköiden määräytymisajankohtana, ei pinta-alalisää makseta kyseisten yksiköiden osalta. Milloin sopimus on ollut voimassa peltoalan jakoyksiköiden määräytymisajankohtana, ei pinta-alalisää makseta lainkaan.

Pinta-alalisää ei makseta, jos maatilan peltoja koskee peltoalan jakoyksiköiden määräytymisajankohtana tai viimeistään hakemisajankohtana luopumiseläkelain (16/74) 6§:ssä tarkoitettu sitoumus maataloustuotannosta luopumisesta.

Viljelijän verotettavien tulojen kokonaismäärä saadaan laskemalla yhteen viljelijälle ja hänen puolisolleen kunnallisverotuksessa vuodelta 1988 eri kunnissa vahvistetut verotettavat tulot, ja, jos jompikumpi heistä on osakkaana yhdessä tai useammassa erillisenä verovelvollisena verotettavassa kuolinpesässä, avoimessa yhtiössä tai kommandiittiyhtiössä, se osa niiden verotettavista tuloista, joka vastaa hänen osuuttaan niissä. Alaikäisen verotettaviin tuloihin on laskettava yhteen myös hänen huollostaan vastaavien vanhempiensa taikka ottovanhempiensa edellä tarkoitettu verotettavien tulojen kokonaismäärä.

Kuolinpesän tai yhtymän verotettavien tulojen kokonaismääräksi katsotaan niistä osakkaista, jotka itse tai joiden puolisot asuvat maatilalla, eniten verotetun henkilön ja hänen puolisonsa yhteenlaskettujen verotettavien tulojen kokonaismäärä.

Jos 2 momentissa tarkoitettu eniten verotettu osakas tai hänen puolisonsa ei työskentele maatilalla, maatalouspiiri voi kohtuussyistä yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen sanotun momentin määräyksestä ja hyväksyä pinta-alalisän määräytyväksi muun osakkaan tulojen perusteella.

Jos viljelijän 9§:ssä tarkoitettu verotettavien tulojen kokonaismäärä on enintään 77 500 markkaa, pinta-alalisä maksetaan jakoyksikköä kohden täysimääräisenä. Kokonaismäärän ylittäessä 115 000 markkaa pinta-alalisää ei makseta.

Jos viljelijä tai hänen puolisonsa on vuoden 1989 päättyessä ollut alle 35-vuotias, maksetaan pinta-alalisä 40 prosentilla korotettuna, jos verotettavien tulojen kokonaismäärä on enintään 77 500 markkaa. Mikäli sanottujen tulojen kokonaismäärä on yli 77 500 markkaa, ei pinta-alalisää suoriteta korotettuna, mutta kyseisestä tulojen määrästä jätetään huomioon ottamatta 50 000 markkaa.

Kuolinpesälle tai yhtymälle voidaan maksaa pinta-alalisää 1 momentissa tarkoitetulla tavalla korotettuna, jos kaikki kuolinpesän tai vastaavasti yhtymän osakkaat ovat alle 35-vuotiaita.

Jakoyksiköiden lukumäärää laskettaessa otetaan huomioon sellainen maatilaan kuuluva pelto, jota on vuoden 1990 kasvukauden aikana viljelty tai tuotantopanoksia uhraamalla muuten käytetty maataloustuotantoon taikka hoidettu normaalin viljelykierron mukaisesti kesantona tai joka on ollut pellon kesannoimissopimuksista vuonna 1989 tai 1990 annettujen valtioneuvoston päätösten (863/88 ja 43/90) mukaisen kesannoimissopimuksen alaisena. Muu maatilan metsittämätön pelto otetaan huomioon siinä tapauksessa, että se mukaan lukien jakoyksiköiden määrä olisi pienempi.

Pinta-alalisää ei makseta sellaisen maatilan peltoalasta, josta joulukuun 31 päivän 1984 jälkeen on omistusoikeuksin tai vuokralle luovutettu maa- tai metsätaloudellisiin tarkoituksiin enintään 5 kilometrin kulkuetäisyydellä 2§:ssä tarkoitetusta talouskeskuksesta olevaa peltoa tai luovutettu peltoa muuten siitä huolimatta, että peltoa olisi ollut tarkoituksenmukaisempaa edelleen viljellä luovuttajan toimesta, mikäli luovuttaja on pinta-alalisän määräytymisajankohtana edelleen maatilan haltijana ja mikäli pellon määrä ilman luovutusta ylittäisi 30 hehtaaria.

Jos maatilasta, joka on edelleen luovuttajan hallinnassa, on tehty 2 momentissa tarkoitettu luovutus eikä sanotun momentin mukaan ole estettä pinta-alalisän saamiselle, lasketaan jakoyksiköt jäljellä olevasta peltoalasta. Jakoyksiköiden määrä saa olla enintään sen suuruinen, mikä olisi kertynyt, ellei luovutusta olisi tehty.

Maatilan peltoalasta otetaan jakoyksiköiden lukumäärää laskettaessa 7 jakoyksikköön eli 7 täyteen peltohehtaariin saakka lukuun 0,1 jakoyksikköä kultakin täydeltä 10 peltoaarilta. Yli 7 hehtaarin, mutta alle 19 hehtaarin peltoalasta otetaan jakoyksiköiden lukumääräksi 7. Vähintään 19 hehtaarin, mutta alle 25 hehtaarin peltoalasta jakoyksiköiden lukumäärä lasketaan vähentämällä 7 jakoyksiköstä puoli jakoyksikköä jokaiselta täydeltä peltohehtaarilta, minkä pelto ylittää 18 hehtaaria. Jos peltoa on vähintään 25 ja enintään 30 hehtaaria, otetaan jakoyksiköiden lukumääräksi 3,5.

Kotieläimiä, joita on pidetty kotieläintuotannon ohjaamisesta annettujen lupasäännösten tai maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta annettujen säännösten nojalla tehtyjen sopimusten vastaisesti, ei oteta huomioon jakoyksiköitä laskettaessa.

Jos kotieläinten määrä vuoden 1989 lopussa on tilapäisesti alentunut, voidaan pinta-alalisää maksaa kyseisen vuoden keskimääräisen eläinluvun mukaan edellyttäen, että tuotanto on jatkuvaa.

Pinta-alalisä lasketaan siten, että jakoyksiköt peltoalasta ja kotieläimistä lasketaan yhteen ja pyöristetään saatu jakoyksikkömäärä puolen jakoyksikön tarkkuudella alaspäin lähimpään täyteen tai puoleen jakoyksikköön.

Edellä 1 momentin mukaan pyöristetty jakoyksikköjen lukumäärä kerrotaan maatilahallituksen yhtä jakoyksikköä kohti vahvistamalla markkamäärällä. Näin saatua pinta-alalisää korotetaan tai alennetaan sen mukaan kuin 10, 11 ja 17§:ssä on määrätty.

Edellä 16§:n mukaan laskettu pinta-alalisä maksetaan alueittain korotettuna siten, että pinta-alalisän määrä on 18§:ssä mainitulla Keski-Suomen alueella 10 prosenttia ja Pohjois-Suomen alueen etelävyöhykkeellä 20 prosenttia, keskivyöhykkeellä 30 prosenttia ja pohjoisvyöhykkeellä 50 prosenttia Etelä-Suomen alueen määrää korkeampi.

Pinta-alalisä maksetaan 18§:ssä tarkoitetulla saaristoalueella 30 prosenttia Etelä-Suomen alueen määrää korkeampana.

Korotus suoritetaan sen mukaisesti, millä alueella tai vyöhykkeellä maatilan talouskeskus sijaitsee.

Edellä 17§:ssä tarkoitettu alue- ja vyöhykejako on seuraava:

Etelä-Suomen alue:

Uudenmaan lääni ja Ahvenanmaan maakunta; Turun ja Porin lääni, lukuunottamatta Honkajoen, Hämeenkyrön, Jämijärven, Karvian, Kihniön, Kiikoisten, Kullaan, Lavian, Luvian, Merikarvian, Mouhijärven, Noormarkun, Pomarkun, Siikaisten, Suodenniemen, Ulvilan ja Viljakkalan kuntia sekä Ikaalisten, Kankaanpään, Parkanon ja Porin kaupunkeja; Hämeen lääni, lukuunottamatta Juupajoen, Kuhmalahden, Kuoreveden, Kurun, Längelmäen, Ruoveden, Vilppulan ja Ylöjärven kuntia, Tampereen kaupungista entiseen Teiskon kuntaan kuulunutta osaa sekä Mäntän, Oriveden ja Virtain kaupunkeja; Kymen läänissä Elimäen, Iitin, Pyhtään, Vehkalahden ja Virolahden kunnat sekä Anjalankosken, Haminan, Kotkan, Kouvolan ja Kuusankosken kaupungit.

Keski-Suomen alue:

Mikkelin lääni lukuunottamatta Hirvensalmen, Kangasniemen ja Pertunmaan kuntia; Turun ja Porin läänissä Hämeenkyrön, Jämijärven, Kiikoisten, Kullaan, Lavian, Luvian, Mouhijärven, Suodenniemen, Ulvilan ja Viljakkalan kunnat sekä Ikaalisten ja Porin kaupungit; Hämeen läänissä Juupajoen, Kuhmalahden, Kuoreveden, Längelmäen, Ruoveden, Vilppulan ja Ylöjärven kunnat, Tampereen kaupungista entiseen Teiskon kuntaan kuulunut osa sekä Mäntän ja Oriveden kaupungit; Kymen läänissä Jaalan, Joutsenon, Lemin, Luumäen, Miehikkälän, Parikkalan, Rautjärven, Ruokolahden, Saaren, Savitaipaleen, Suomenniemen, Taipalsaaren, Uukuniemen, Valkealan ja Ylämaan kunnat sekä Imatran ja Lappeenrannan kaupungit; Kuopion läänissä Leppävirran, Maaningan, Siilinjärven, Tuusniemen ja Vehmersalmen kunnat sekä Kuopion, Suonenjoen ja Varkauden kaupungit; Pohjois-Karjalan läänissä Kesälahden, Kiteen, Liperin ja Rääkkylän kunnat sekä Joensuun ja Outokummun kaupungit; Vaasan läänissä Alahärmän, Ilmajoen, Isokyrön, Jalasjärven, Jurvan, Kauhajoen, Korsnäsin, Kuortaneen, Laihian, Maalahden, Maksamaan, Mustasaaren, Nurmon, Närpiön, Oravaisten, Teuvan, Vähäkyrön, Vöyrin, Ylihärmän ja Ylistaron kunnat sekä Kaskisten, Kauhavan, Kristiinankaupungin, Kurikan, Lapuan, Seinäjoen, Uudenkaarlepyyn ja Vaasan kaupungit; Keski-Suomen läänissä Hankasalmen, Korpilahden, Kuhmoisten, Laukaan, Muuramen ja Säynätsalon kunnat sekä Jyväskylän maalaiskunta ja Jyväskylän, Jämsän ja Jämsänkosken kaupungit.

Pohjois-Suomen alue:

Etelävyöhyke:

Hämeen läänissä Kurun kunta ja Virtain kaupunki; Kuopion läänissä Juankosken, Kaavin, Karttulan, Keiteleen, Kiuruveden, Lapinlahden, Nilsiän, Pielaveden, Rautalammin, Rautavaaran, Sonkajärven, Tervon, Varpaisjärven, Vesannon ja Vieremän kunnat sekä Iisalmen kaupunki; Pohjois-Karjalan läänissä Enon, Ilomantsin, Juuan, Kiihtelysvaaran, Kontiolahden, Polvijärven, Pyhäselän, Tohmajärven, Tuupovaaran, Valtimon ja Värtsilän kunnat sekä Lieksan ja Nurmeksen kaupungit; Vaasan läänissä Evijärven, Halsuan, Himangan, Isojoen, Karijoen, Kaustisen, Kortesjärven, Kruunupyyn, Kälviän, Lappajärven, Lehtimäen, Lestijärven, Lohtajan, Luodon, Pedersören, Perhon, Peräseinäjoen, Soinin, Toholammin, Töysän, Ullavan, Vetelin ja Vimpelin kunnat, sekä Alajärven, Alavuden, Kannuksen, Kokkolan, Pietarsaaren ja Ähtärin kaupungit; Mikkelin läänissä Hirvensalmen, Kangasniemen ja Pertunmaan kunnat; Turun ja Porin läänissä Honkajoen, Karvian, Kihniön, Merikarvian, Noormarkun, Parkanon, Pomarkun ja Siikaisten kunnat sekä Kankaanpään kaupunki; Keski-Suomen läänissä Joutsan, Kannonkosken, Karstulan, Kinnulan, Kivijärven, Konginkankaan, Konneveden, Kyyjärven, Leivonmäen, Luhangan, Multian, Petäjäveden, Pihtiputaan, Pylkönmäen, Sumiaisten, Toivakan, Uuraisten ja Viitasaaren kunnat sekä Keuruun, Saarijärven, Suolahden ja Äänekosken kaupungit; Oulun läänissä Alavieskan, Haapaveden, Kalajoen, Kempeleen, Kestilän, Kärsämäen, Limingan, Lumijoen, Merijärven, Muhoksen, Nivalan, Paltamon, Pattijoen, Piippolan, Pulkkilan, Pyhäjoen, Pyhäjärven, Pyhännän, Rantsilan, Reisjärven, Ristijärven, Ruukin, Sievin, Siikajoen, Sotkamon, Temmeksen, Tyrnävän, Vaalan, Vihannin ja Vuolijoen kunnat, Haapajärven, Kajaanin, Oulaisten, Raahen ja Ylivieskan kaupungit sekä Oulunsalon kunta sen Pohjois-Suomen alueen keskivyöhykkeeseen kuuluvaa osaa lukuunottamatta.

Keskivyöhyke:

Oulun läänissä Hailuodon, Haukiputaan, Hyrynsalmen, Iin, Kiimingin, Kuivaniemen, Kuusamon, Pudasjärven, Puolangan, Suomussalmen, Taivalkosken, Utajärven, Yli-Iin ja Ylikiimingin kunnat, Kuhmon ja Oulun kaupungit sekä Oulunsalon kunnasta ne osat, jotka ovat Ylikiimingin kunnan sisäpuolella; Lapin läänissä Keminmaan, Pellon, Posion, Ranuan, Simon, Tervolan ja Ylitornion kunnat, Rovaniemen maalaiskunta sekä Kemin, Kemijärven, Rovaniemen ja Tornion kaupungit.

Pohjoisvyöhyke:

Lapin läänissä Enontekiön, Inarin, Kittilän, Kolarin, Muonion, Pelkosenniemen, Sallan, Savukosken, Sodankylän ja Utsjoen kunnat.

Saaristoalue:

Uudenmaan, Kymen, Hämeen, Mikkelin, Kuopion, Pohjois-Karjalan, Keski-Suomen ja Vaasan lääneissä sekä Oulun läänissä sen Pohjois-Suomen alueen keskivyöhykkeeseen kuuluvia osia lukuunottamatta maatilahallituksen hyväksymät saaristo-osat; Turun ja Porin läänissä Houtskarin, Iniön, Korppoon, Nauvon ja Velkuan kunnat sekä muista Turun ja Porin läänin kunnista maatilahallituksen hyväksymät saaristo-osat; Ahvenanmaan maakunnassa Brändön, Föglön, Kumlingen, Kökarin, Sottungan ja Vårdön kunnat sekä muista Ahvenanmaan maakunnan kunnista maatilahallituksen hyväksymät saaristo-osat. Tilan, jolta ei ole kiinteätä kulkuyhteyttä yleiselle tielle, katsotaan sijaitsevan saaristossa.

Pinta-alalisä myönnetään hakemuksesta. Hakuajasta ja sen tiedottamisesta hakijoille päättää maatilahallitus. Hakemus on toimitettava sen kunnan maatalouslautakunnalle, missä maatilan talouskeskus sijaitsee.

Jos hakemus on toimitettu maatalouslautakunnalle maatilahallituksen asettaman määräajan päätyttyä ja myöhästymisen voidaan katsoa johtuneen hyväksyttävästä syystä, voi maatalouspiiri antaa maatalouslautakunnalle luvan pinta-alalisän myöntämiseen hakemuksen myöhästymisen estämättä.

Jos hakemuksen ratkaiseminen ei kuulu sen maatalouslautakunnan toimivaltaan, jolle hakemus on annettu, tulee maatalouslautakunnan lähettää merkinnöin saapumisajasta hakemus ja käsittelyssä tarpeelliset, saatavissa olevat verotustiedot sille maatalouslautakunnalle, joka pinta-alalisästä päättää.

Pinta-alalisän myöntämisestä päättää ja pinta-alalisän suorittaa siihen oikeutetuille 19§:ssä tarkoitettu maatalouslautakunta maatilahallituksen määräämältä valtion postisiirtotililtä. Pinta-alalisä maksetaan sen saajalle tai saajan hakemuksessa tai muuten kirjallisesti määräämälle postisiirto- tai pankkitilille.

Jos hakija on saanut pinta-alalisää perusteettomasti tai enemmän kuin tämän päätöksen mukaan olisi voitu myöntää, noudatetaan liikaa maksetun määrän takaisinperimisen osalta, mitä maataloustuen jako- ja valvontatehtävien hoitamisesta annetussa laissa (88/71) on säädetty.

Tässä päätöksessä maatalouspiirille ja maatalouslautakunnalle määrättyjä tehtäviä hoitavat Ahvenanmaan maakunnassa lääninhallitus ja kunnanhallitus tai niitä hoitamaan asetetut kunnalliset lautakunnat. Kunnanhallituksen tai lautakunnan päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta Ahvenanmaan lääninhallitukselta kolmenkymmenen päivän kuluessa päätöksestä tiedon saatuaan.

Tarkempia määräyksiä tämän päätöksen täytäntöönpanosta antaa maatilahallitus.

Tämä päätös tulee voimaan 6 päivänä kesäkuuta 1990 ja se koskee vuodelta 1990 maksettavaa pinta-alalisää.