Luotonotosta eräissä tapauksissa on suoritettava valtiolle luottoveroa tämän lain säännösten mukaan.

Vastuussa luottoveron suorittamisesta on verovelvollisen lisäksi jokainen, joka välittää veronalaisen luoton.

Luottoveroa on suoritettava ulkomailta otetusta luotosta.

Ulkomailta otettuna pidetään myös leimaverolain 47§:ssä tarkoitetun lainausliikettä harjoittavan laitoksen tai kassan ulkomailta välittämää luottoa.

Luottoveroa ei ole suoritettava luotosta, josta on suoritettava leimaveroa.

Jos luotot, jotka sama luotonottaja saman kalenterikuukauden aikana saa samalta luotonantajalta, yhteensä ylittävät 1 momentin 2 kohdassa mainitun määrän, on luottoveroa kuitenkin suoritettava sellaisten luottojen yhteismäärästä.

Luottoveron laskentaperuste on luoton pääomamäärä.

Luottosopimuksissa, joissa on sovittu luottorajasta, laskentaperusteena pidetään kuitenkin luottorajan mukaista pääomamäärää. Sopimuksessa mainitun luottorajan korottamisen tai ylittämisen johdosta on suoritettava rajan ylittävältä määrältä laskettava luottovero. Luottorajan mukaan laskettava luottovero on kuitenkin suoritettava luottosopimusta tehtäessä suoritettavan veron lisäksi uudelleen aina 10 vuoden kuluttua sopimuksen tekemisestä sopimuksen voimassaolon jatkuessa.

Jos pääomamäärä on ilmaistu ulkomaan rahana, on luottoveron määräytymisen perusteeksi pantava arvo laskettava Suomen rahana luottoverovelvollisuuden perustavana ajankohtana voimassa olevan Suomen Pankin ostokurssin mukaan.

Luottovero on 0,5 prosenttia laskentaperusteesta.

Luottovero lasketaan täysin markoin siten, että markkojen yli menevät pennit jätetään ottamatta lukuun. Luottoveron määrää laskettaessa otetaan kuitenkin käytettävä peruste lukuun pennin tarkkuudella.

Luottoverovelvollisen on suoritettava luottovero ja ilmoitettava asetuksessa säädettävät tiedot sen läänin lääninverovirastolle, jonka alueella luottoverovelvollisella on verotuslaissa tarkoitettu kotikunta, kunkin kalenterikuukauden veronalaisen luotonoton perusteella viimeistään asianomaista kalenterikuukautta seuraavan kalenterikuukauden loppuun mennessä.

Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen sisältö tai muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, tai jos on ryhdytty muuhun toimenpiteeseen ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että luottoverosta vapauduttaisiin, on verotuksessa maksuunpanoineen meneteltävä asian varsinaisen luonteen tai tarkoituksen mukaisesti.

Jos muu kuin luottoverovelvollinen on ottanut veronalaisen luoton välittääkseen sen edelleen luottoverovelvolliselle, on myös meneteltävä 1 momentissa säädetyllä tavalla.

Hakijan kotipaikan lääninverovirasto voi hakemuksesta antaa ennakkotiedon tämän lain mukaisesta velvollisuudesta suorittaa veroa. Ennakkotietohakemus on käsiteltävä kiireellisenä.

Hakemuksessa hakijan on ilmoitettava yksilöitynä kysymys, josta ennakkotietoa haetaan, ja esitettävä asian ratkaisemiseksi tarvittava selvitys.

Ennakkotieto annetaan määräajaksi, kuitenkin enintään antamista seuraavan kalenterivuoden loppuun. Lainvoiman saanutta ennakkotietoa on hakijan vaatimuksesta noudatettava sitovana siltä ajalta, jolle se on annettu.

Lääninverovirasto valvoo luottoveron suorittamisvelvollisuutta ja veron määrää koskevien säännösten noudattamista.

Luottoverovelvollisen on järjestettävä kirjanpitonsa sellaiseksi tai muutoin pidettävä sellaista kirjaa, että siitä luotettavasti saadaan selville luottoveron määräytymisen kannalta merkitykselliset seikat.

Lääninverovirastolle on vaadittaessa esitettävä luottoveron valvontaa varten tarvittavat asiakirjat ja muu tarpeellinen selvitys.

Jos luottoveroa ei ole suoritettu tai sitä ei ole suoritettu säädetyssä ajassa, lääninverovirasto maksuunpanee suorittamatta olevan luottoveron veronlisäyksineen tai viivästyneen luottoveron veronlisäyksen luottoverovelvollisen tai luottoverosta vastuussa olevan maksettavaksi. Maksuunpanoa ei kuitenkaan toimiteta myöhemmin kuin viidennen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vero olisi 10§:n mukaan viimeistään ollut maksettava. Maksuunpantu määrä on suoritettava valituksesta huolimatta.

Suorittamatta jääneelle määrälle on maksettava veronlisäystä markka sadalta markalta jokaiselta kalenterikuukaudelta siitä päivästä, jolloin vero olisi viimeistään pitänyt maksaa, asetettavaa eräpäivää edeltävän kuukauden loppuun. Veronlisäystä on kuitenkin suoritettava vähintään 20 markkaa.

Jos luottovero on suoritettu määräajan jälkeen, maksuunpannaan 1 momentissa tarkoitettu veronlisäys jokaiselta kalenterikuukaudelta siitä päivästä, jona vero olisi viimeistään pitänyt maksaa, sen kuukauden loppuun, jona vero on suoritettu.

Laskettaessa veronlisäyksen määrää noudatetaan soveltuvin osin mitä edellä 9§:n 2 momentissa on säädetty.

Jos on ilmeistä, että luottoverovelvollinen on laiminlyönyt luottoveron suorittamisen, ja on kehotuksesta huolimatta jättänyt antamatta maksuunpanoa varten tarvittavia tietoja taikka antanut tietoja, joita on pidettävä ilmeisen epäluotettavina, lääninveroviraston on toimitettava 16§:n mukainen maksuunpano arvioimalla. Arviota toimitettaessa on otettava huomioon luottoverovelvollisen toiminnan laatu ja laajuus, aikaisempi toiminta ja siinä tapahtuneet muutokset. Jos tietoja näistä seikoista ei ole käytettävissä tai arvio ei ole niiden perusteella toimitettavissa, on arvio suoritettava vertaamalla luottoverovelvollisen toimintaa muiden samalla alalla ja samanlaatuisissa olosuhteissa toimivien luottoverovelvollisten toimintaan.

Jos luottoverovelvollinen on osaksi tai kokonaan jättänyt luottoveron säädetyssä ajassa suorittamatta, eikä laiminlyöntiä ole pidettävä vähäisenä, on hänet 16 ja 18§:ssä tarkoitetun maksuunpanon yhteydessä määrättävä suorittamaan laiminlyödylle luottoveron määrälle korotusta enintään 30 prosenttia.

Jos luottoverovelvollinen on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän tiedon tai asiakirjan ja menettely on omiaan aiheuttamaan sen, että luottoverovelvollinen vapautuu luottoveron suorittamisesta, on laiminlyödyn luottoveron määrää korotettava vähintään 20 ja enintään 50 prosentilla.

Jos 2 momentissa tarkoitettua luottoverovelvollisen menettelyä ottamalla huomioon sillä saavutettavissa ollut hyöty ja asiaan muutoin vaikuttavat olosuhteet on pidettävä törkeänä, on laiminlyödyn luottoveron määrää korotettava vähintään 30 ja enintään 100 prosentilla.

Korotukselle ei määrätä veronlisäystä.

Jos lääninveroviraston maksuunpanopäätöksen edellyttämää suoritusvelvollisuutta ei täytetä siinä ilmoitettuun eräpäivään mennessä, sovelletaan suorituksen laiminlyömiseen veron viivästyskorosta ja jäämämaksusta annetun lain säännöksiä.

Jos luottoveroa on suoritettu oma-aloitteisesti ilman viranomaisen maksuunpanotointa erehdyksessä tai muutoin aiheettomasti tai liikaa, on asianomaisella oikeus hakemuksesta saada lääninverovirastolta luottovero tai liikaa suoritettu veromäärä takaisin.

Lääninveroviraston tekemään tässä laissa tarkoitettuun päätökseen tyytymätön saa valittaa siitä lääninoikeuteen siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) on säädetty. Lääninoikeuden päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Päätökseen, jolla lääninverovirasto on päättänyt olla antamatta ennakkotietoa, ei kuitenkaan saa hakea muutosta valittamalla.

Luottoveron suorittamisvelvollisuutta tai määrää, ennakkotietohakemukseen annettua päätöstä ja 21§:ssä tarkoitetussa hakemusasiassa annettua päätöstä koskeva valitus voidaan tehdä myös valtion edun valvomiseksi. Valtion puhevaltaa käyttää lääninverolautakunnassa oleva verotusasiamies.

Valitus, joka koskee lääninveroviraston ennakkotiedon sisältävää päätöstä, on käsiteltävä lääninoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa kiireellisenä.

Jos luottoverovelvolliselle tai edellä 4 §:n mukaisesti verosta vastuussa olevalle laskuvirheen tai siihen verrattavan erehdyksen vuoksi taikka sen johdosta, että asiaa ei ole joltakin osalta tutkittu, on, hänen sitä aiheuttamattaan, jäänyt maksuunpanematta säädetty luottovero tai osa siitä tai jos hänelle on mainitusta syystä tai puutteellisesta tai virheellisestä selvityksestä johtuneen taikka muun virheen johdosta pantu liikaa veroa, on verotus oikaistava, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu.

Jos maksuunpantu luottovero on muutoksenhaun johdosta poistettu tai sitä on alennettu, on lääninveroviraston suoritettava hakemuksetta liikaa maksettu luottovero takaisin. Palautukselle maksetaan säädetty korko takaisinmaksupäivään laskettuna siitä päivästä, jolloin luottovero on suoritettu.

Valtiovarainministeriö voi erityisistä syistä määräämillään ehdoilla kokonaan tai osittain vapauttaa verovelvollisen tämän suoritettavaksi maksuunpannusta luottoverosta, sen korotuksesta, veronlisäyksestä ja lykkäyksen vuoksi suoritettavasta korosta sekä viivästyskorosta ja jäämämaksusta.

Verohallituksella on oikeus ratkaista 1 momentissa tarkoitettu hakemus, milloin poistettavaksi pyydetty määrä on enintään 100 000 markkaa. Valtiovarainministeriö voi kuitenkin ratkaista periaatteellisesti tärkeän asian silloinkin, kun poistettavaksi pyydetty määrä on 100 000 markkaa tai sitä pienempi.

Veronkantoviranomainen voi erityisistä syistä hakemuksesta myöntää maksuunpannun luottoveron suorittamisen lykkäystä. Verohallitus voi erityisistä syistä ottaa lykkäysasian ratkaistavakseen. Veronkantoviranomainen ja verohallitus myöntävät lykkäyksen valtiovarainministeriön määräämin ehdoin. Valtiovarainministeriö voi niin ikään ottaa lykkäysasian ratkaistavakseen. Ministeriö määrää tällöin lykkäysehdot hakemukseen antamassaan päätöksessä.

Tämän pykälän nojalla annettuun päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta.

Mitä verohallinnosta annetun lain (960/87) 2§:ssä on säädetty verohallinnon tehtävistä, sovelletaan myös luottoveroon.

Luottoveron palauttamisessa sekä lääninverovirastolle maksettavan luottoveron kannossa, perinnässä ja tilittämisessä noudatetaan veronkantolain säännöksiä, jollei tässä laissa tai sen nojalla ole toisin säädetty.

Luottoverolain tai luottoverolain täytäntöönpanosta annettujen säännösten rikkomisesta tehtävää syytettä, veron perimistä tai valtiolle tai kunnalle tulevan veron määräämistä varten taikka luottoverotuksesta tehtyjen valitusten tutkimista varten on veroviranomaisille kertyneet tiedot tai asiakirjat annettava asianomaisen viranomaisen käytettäväksi. Pakkokeinolain (450/87) 5 luvun 1§:ssä säädetyin edellytyksin on veroviranomaisille kertyneet asiakirjat ja niistä ilmenevät tiedot annettava pidättämiseen oikeutetun viranomaisen käytettäväksi muunkin rikoksen kuin verorikoksen selvittämistä varten.

Verohallitus voi määrätä veroviranomaisten hallussa olevat asiakirjat tai niistä ilmenevät tiedot annettavaksi tilastollista tai tieteellistä tutkimusta suorittavan viranomaisen tai henkilön käytettäväksi.

Veroviranomaisilta tämän pykälän nojalla saatuja tietoja saa käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, johon ne on luovutettu. Tietoja ei saa luovuttaa edelleen, ellei toisin ole säädetty tai tietoja annettaessa niin määrätty.

Joka virassaan tai julkisessa toimessaan taikka 27§:ssä tarkoitetussa tapauksessa on verotusta varten annetuista tiedoista tai asiakirjoista saanut tietää toisen henkilökohtaisista oloista, taloudellisesta asemasta taikka ammatti- tai liikesalaisuudesta, ei saa sivulliselle luvattomasti ilmaista eikä käyttää yksityisesti hyödykseen näin saamiaan tietoja.

Joka rikkoo 1 momentin säännöksiä, on tuomittava luottoverolaissa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta. Virkamiehen ja julkisyhteisön työntekijän salassapitovelvollisuuden rikkomiseen sovelletaan rikoslain 40 luvun 5§:n säännöksiä.

Rangaistus luottoveron lainvastaisesta välttämisestä ja sen yrittämisestä on säädetty rikoslaissa.

Joka viranomaisen kehotuksesta huolimatta jättää asianmukaisesti täyttämättä 14 tai 15§:ssä säädetyn velvollisuuden, on tuomittava luottoverorikkomuksesta sakkoon.

Tarkemmat säännökset luottoverotuksen valvonnasta sekä muut tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1990.

Niissä 7§:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, joissa sopimus on tehty ennen tämän lain voimaantuloa, suoritetaan luottovero ensimmäisen kerran kolmantena vuotena tämän lain voimaantulosta.