Tämän lain tarkoituksena on suojata eläimistä saatavien elintarvikkeiden käyttäjää eläinten lääkitsemisestä aiheutuvilta terveyshaitoilta. Tarkoituksena on myös vähentää ja ehkäistä muita lääkitsemisestä eläimille ja ihmisille syntyviä haittoja.

Lääkkeistä, niiden valmistuksesta, jakelusta, myynnistä ja muusta kulutukseen luovuttamisesta sekä lääkkeiden luovutuksesta eläinlääkintää varten säädetään lääkelaissa (395/87).

Eläimille käytettävien rokotteiden, seerumeiden ja niihin verrattavien valmisteiden valvonnasta on säädetty eläintautilaissa (55/80).

Maa- ja metsätalousministeriö voi kieltää lääkkeen tai muun eläinten käsittelyyn käytettävän aineen käytön määrätylle eläinlajille tai eläinryhmälle taikka muutoin rajoittaa niiden käyttöä, jos lääkkeistä tai muista aineista voi aiheutua haittaa eläimistä saatavien elintarvikkeiden käyttäjälle tai muuta merkittävää haittaa ihmiselle tai merkittävää haittaa eläimille taikka jos erityiset syyt sitä vaativat.

Lääke tai muu eläinten käsittelyyn käytettävä aine on annettava ja annosteltava siten, että eläimelle aiheutuva haitta on mahdollisimman vähäinen. Elintarviketuotantoon käytettävien eläinten lääkitseminen on lisäksi suoritettava niin, että mahdollisimman hyvin ehkäistään eläimistä saatavien elintarvikkeiden käyttäjälle aiheutuva terveyshaitta.

Milloin elintarviketuotantoon käytettävää eläintä on lääkitty lääkkeellä, jolla on lääkityistä eläimistä saaduista elintarvikkeista annetussa asetuksessa (925/86) tarkoitettu varoaika, on eläimen omistajan tai haltijan voitava tunnistaa lääkitty eläin mainittujen varoaikojen ajan. Eläin on merkittävä lääkkeen antamisen yhteydessä, jollei sitä voida tunnistaa muulla tavalla.

Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto voi erityisestä syystä määrätä, että eläin on lääkitsemisen yhteydessä muulloinkin merkittävä tunnistamista varten, jollei sitä voida tunnistaa muulla tavalla.

Eläinlääkäri on velvollinen antamaan eläimen omistajalle tai haltijalle selvityksen eläimelle käyttämästään tai määräämästään lääkkeestä silloin, kun lääkkeestä voi aiheutua haittaa tästä eläimestä saatavien elintarvikkeiden käyttäjälle.

Eläinlääkärin on lisäksi annettava selvitys eläimen lääkitsemiseen käyttämistään lääkkeistä ja muista aineista silloin, kun niiden käytöstä tai käsittelystä voi aiheutua haittaa ihmiselle taikka eläimen omistaja tai haltija selvitystä pyytää.

Eläimen omistajan ja haltijan on ilmoitettava vastaanottajalle eläimen lääkityksestä, jos eläin tai siitä saatava tuote luovutetaan elintarvikkeeksi varoajan kuluessa.

Elintarviketuotantoon käytettävän eläimen omistajan ja haltijan on annettava tieto eläimen lääkityksestä eläimen ostajalle tai vastaanottajalle silloin, kun eläin myydään tai muutoin luovutetaan varoajan kuluessa.

Eläinlääkärin sekä eläimen omistajan ja haltijan on tarvittaessa annettava asianomaiselle valvontaa suorittavalle viranomaiselle tieto eläimen lääkitsemisestä.

Lääkkeiden ja muiden eläinten käsittelyyn käytettävien aineiden käytön valvomiseksi maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston määräämällä eläinlääkärillä ja läänineläinlääkärillä on oikeus päästä näytteiden ottamista varten niihin tiloihin, joissa eläintä pidetään.

Eläimen omistaja ja haltija on velvollinen avustamaan eläinlääkäriä näytteiden ottamisessa ja antamaan tarvittavat tiedot valvontaa varten.

Asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä lääkkeiden tai muiden eläinten käsittelyyn käytettävien aineiden käyttötavasta, eläinten merkitsemisestä sekä tietojen antamisesta lääkitsemisestä.

Asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä myös muusta tämän lain täytäntöönpanosta.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.