1990

349/1990 Laki rangaistusten täytäntöönpanosta annetun asetuksen muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan rangaistusten täytäntöönpanosta 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun asetuksen 2 luvun 10 a§:n 5 momentti ja 3 luvun 13§, sellaisina kuin ne ovat 19 päivänä heinäkuuta 1974 annetussa laissa (612/74), muutetaan 2 luvun 1 a§:n 1 momentti, 14 a§:n 2 momentti, 15§:n 1 momentti ja 17§:n 2 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 1 a§:n 1 momentti 29 päivänä elokuuta 1986 annetussa laissa (651/86), 14 a§:n 2 momentti ja 15§:n 1 momentti 1 päivänä huhtikuuta 1966 annetussa laissa (203/66) ja 17§:n 2 momentti 10 päivänä kesäkuuta 1988 annetussa laissa (506/88), sekä lisätään 2 luvun 1 a§:ään, sellaisena kuin se on muutettuna mainitulla 29 päivänä elokuuta 1986 annetulla lailla ja 10 päivänä kesäkuuta 1988 annetulla lailla (507/88), uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyy 3 momentiksi ja 15§:ään, sellaisena kuin se on muutettuna 19 päivänä toukokuuta 1944 annetulla lailla (339/44) ja mainitulla 1 päivänä huhtikuuta 1966 annetulla lailla, uusi 2 ja 3 momentti, jolloin nykyinen 2 ja 3 momentti siirtyvät 4 ja 5 momentiksi, sekä lukuun uusi 15 a-15 c§ seuraavasti: 2 luku Yleisiä säännöksiä vankeusrangaistuksesta ja sakon muuntorangaistuksesta
1 a §

Jos tuomitun on rangaistuslaitoksessa samalla kertaa suoritettava useampia määräaikaisia vankeusrangaistuksia, joita ei ole toisiinsa yhdistettävä, ja niiden ohella tai erikseen sakon muuntorangaistuksia, rangaistuslaitoksen johtajan on laskettava ne yhteen täysin määrin. Määräaikaisen vankeusrangaistuksen yhteenlaskettu aika ei saa olla pitempi kuin kaksikymmentä vuotta eikä sakon muuntorangaistuksen pitempi kuin satakaksikymmentä päivää. Kun vankeusrangaistus ja sakon muuntorangaistus on laskettu yhteen, tuomitun on katsottava ensin suorittavan muuntorangaistuksen.

Elinkautinen vankeusrangaistus käsittää kaikki vankeusrangaistukset, sakon muuntorangaistukset ja arestirangaistukset.
14 a §

Jos ehdonalaiseen vapauteen päästetty jättää noudattamatta tai muutoin rikkoo 1 momentin säännöksiä tai sen nojalla annettuja määräyksiä (käytösrikkomus), tuomioistuin voi julistaa ehdonalaisen vapauden menetetyksi. Jos vapaaksi päästetty, joka ei ole valvonnan alainen, rikkoo 1 momentin 3 kohdan säännöksiä tai hänelle vapaaksi päästettäessä 6 kohdan mukaisesti annettuja määräyksiä, oikeusministeriö voi asettaa hänet jäljellä olevaksi koeajaksi valvonnan alaiseksi.

15 §

Milloin valvoja tai pakkokeinolain 1 luvun 6§:n 1 kohdassa tarkoitettu pidättämiseen oikeutettu virkamies katsoo, että ehdonalaiseen vapauteen päästetyn tulee käytösrikkomuksen johdosta menettää ehdonalainen vapautensa, hänen on tehtävä menettämistä koskeva vaatimus kirjallisena tämän asuinpaikkakunnan yleiselle alioikeudelle. Erityisestä syystä pidättämiseen oikeutettu virkamies saa päättää vapaaksi päästetyn ottamisesta säilöön. Pidättämiseen oikeutetun virkamiehen on tällöin tehtävä menettämistä koskeva vaatimus edellä mainitulle tai säilyttämispaikkakunnan yleiselle alioikeudelle viipymättä ja viimeistään säilöönottamista seuraavana arkipäivänä. Säilöönottamisesta sekä tuomioistuinkäsittelyn ajasta ja paikasta on ilmoitettava valvojalle. Vaatimus ja ilmoitus saadaan tehdä suullisesti tai puhelimitse. Näin tehty vaatimus on vahvistettava kirjallisesti.

Pidättämiseen oikeutetun virkamiehen on valvojan pyynnöstä toimitettava käytösrikkomuksen selvittämiseksi tutkinta. Jos vapaaksi päästetty on otettu säilöön, tutkinta toimitetaan pidättämiseen oikeutetun virkamiehen aloitteesta.

Jollei vapaaksi päästetty ole valvonnan alainen, 1 momentissa tarkoitettu pidättämiseen oikeutettu virkamies voi, jollei ole riittäviä syitä ehdonalaisen vapauden menettämiseen, tehdä oikeusministeriölle esityksen vapaaksi päästetyn asettamisesta valvontaan.
15 a §

Tuomioistuimen on otettava 15§:n 1 momentissa tarkoitettu ehdonalaisen vapauden menettämistä koskeva vaatimus käsiteltäväksi viipymättä. Jos vaatimus koskee säilöön otettua vastaajaa, vaatimus on otettava käsiteltäväksi viimeistään viikon kuluttua säilöönottamisesta. Säilöön otettua koskevan vaatimuksen käsittely saadaan lykätä vain erityisestä syystä ja enintään viikolla. Säilöönottaminen jatkuu seuraavaan käsittelyyn, jollei tuomioistuin toisin määrää.

Vaatimuksen tekijän on oltava vaatimusta käsiteltäessä läsnä tuomioistuimessa. Pidättämiseen oikeutettu virkamies voi kuitenkin olla läsnä määräämänsä virkamiehen edustamana ja valvoja valtuuttamansa asiamiehen edustamana. Jos vaatimuksen on tehnyt pidättämiseen oikeutettu virkamies, valvoja voi olla läsnä käsittelyssä itse tai asiamiehen edustamana tai toimittaa tuomioistuimelle kirjallisen lausuntonsa vaatimuksen johdosta. Vastaajan on oltava läsnä henkilökohtaisesti.
15 b §

Jos tuomioistuin päättää, että vastaaja menettää ehdonalaisen vapautensa, vastaaja on, jollei tuomioistuin erityisistä syistä toisin päätä, määrättävä heti toimitettavaksi vankilaan suorittamaan jäännösrangaistustaan, jos hän tyytyy päätökseen, tai muussa tapauksessa säilytettäväksi, kunnes asiasta toisin määrätään tai kunnes säilössäpito on kestänyt jäännösrangaistusta vastaavan ajan. Jos vapaaksi päästetty on ennen päätöksen antamista ollut säilöön otettuna, tuomioistuimen on määrättävä vapaudenmenetysaikaa vastaava aika, joka on vähennettävä jäännösrangaistuksesta.

Jos vaatimus ehdonalaisen vapauden menettämisestä hylätään, säilöön otettu on määrättävä heti päästettäväksi vapaaksi.
15 c §

Muutoin 15 a§:n 1 momentissa tarkoitettua vaatimusta käsiteltäessä noudatetaan soveltuvin osin, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa on säädetty.
17 §

Koeaika on jäännösrangaistuksen pituinen, kuitenkin vähintään kolme kuukautta ja enintään kolme vuotta.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1990.

Asia käsitellään kuitenkin loppuun noudattaen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jos esitys ehdonalaisen vapauden määräämisestä menetetyksi on tehty oikeusministeriölle tai ehdonalaisessa vapaudessa oleva on vangittu esityksen tekemiseksi 2 luvun 15§:n 1 momentin nojalla ennen tämän lain voimaantuloa.

Lain voimaan tullessa raukeavat 2 luvun 15§:n 1 momentin nojalla oikeusministeriölle tehdyt esitykset koeajan pidentämisestä sekä 3 luvun 13§:n nojalla vankilan johtokunnassa tai oikeusministeriön vankeinhoito-osastossa käsiteltävänä olevat korvausasiat ja lainkohdan nojalla annetut mutta vielä täytäntöönpanematta olevat korvauspäätökset.

Hallituksen esitys 23/90

Lakivaliok. miet. 3/90

Suuren valiok. miet. 22/90

Helsingissä 20 päivänä huhtikuuta 1990

Tasavallan Presidentti Mauno Koivisto Oikeusministeri Tarja Halonen