Maaseudun neuvontajärjestöillä tarkoitetaan tässä päätöksessä maaseutuneuvonnan alueellisina neuvontakeskuksina (neuvontakeskukset) sekä neuvontakeskusten keskusjärjestöinä (keskusjärjestöt) toimivia suomen- ja ruotsinkielisiä rekisteröityjä yhdistyksiä.

Tämän päätöksen mukaisella valtionavulla tarkoitetaan valtion tulo- ja menoarviossa osoitettujen määrärahojen rajoissa maaseudun neuvontajärjestöille myönnettäviä avustuksia, jotka on tarkoitettu käytettäviksi maatalouden ja maaseutuelinkeinojen neuvontaan ja tähän liittyvään maatalouden ja maaseutuelinkeinojen kehittämistoimintaan.

Tämän päätöksen mukaisia tehtäviä hoitavat valtion asianomaisina viranomaisina maa- ja metsätalousministeriö ja maatilahallitus, ellei jäljempänä tässä päätöksessä toisin säädetä.

Neuvottelukuntaan kuuluu enintään yhdeksän jäsentä, joilla kullakin on henkilökohtainen varajäsen. Jäsenten tulee edustaa maa- ja metsätalousministeriötä, maatilahallitusta, valtiovarainministeriötä, maaseudun neuvontajärjestöjä, maatalouden ja maaseutuelinkeinojen tutkimustoimintaa, maataloustuottajien keskusjärjestöjä ja maaseutuelinkeinojen harjoittajia. Neuvottelukunnan puheenjohtajana toimii maataloushallintoa edustava jäsen.

Maaseudun neuvontajärjestön tulee valtionavun myöntämistä koskevan asian käsittelyä varten laatia kyseessä olevaa toimintavuotta sekä viittä sitä seuraavaa vuotta koskeva toiminta- ja taloussuunnitelma sekä muita tarvittavia suunnitelmia toimintansa järjestämisestä ja kehittämisestä.

Keskusjärjestön tulee laatia 1 momentissa tarkoitettujen suunnitelmien pohjalta sekä omaa että jäseninään olevien neuvontakeskusten toimintaa koskeva kokonaissuunnitelma, joka sisältää myös henkilöstön kehittämissuunnitelman.

Maatilahallitus antaa tarkemmat määräykset 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen suunnitelmien laatimisesta.

Valtionapu myönnetään maaseudun neuvontajärjestön hakemuksesta. Neuvontakeskuksen hakemus on toimitettava sille keskusjärjestölle, jonka jäsen neuvontakeskus on, ja hakemukseen on liitettävä 5§:n 1 momentissa tarkoitetut suunnitelmat.

Keskusjärjestön tulee laatia omasta hakemuksestaan ja neuvontakeskusten hakemuksista yhteenveto ja asian käsittelyä varten tarvittavat muut maatilahallituksen määräämät selvitykset sekä tehdä maatilahallitukselle esitys valtionavun myöntämisestä ja myöntämisen perusteista.

Keskusjärjestön on toimitettava valtionapuhakemukset, 2 momentin mukaisesti käsiteltävät yhteenvedot ja esitykset sekä 5§:n 2 momentissa tarkoitetut suunnitelmat maatilahallitukselle sen määräämänä aikana.

Valtionavun myöntämisen ensisijaisina perusteina ovat avustettavaan toimintaan suoraan tai välillisesti liittyvät laskennalliset yksiköt tai muut erikseen määrättävät laskennalliset perusteet.

Valtionavun laskennallisia perusteita määrättäessä on otettava huomioon neuvonnan kohteena olevan elinkeinotoiminnan kehitys sekä neuvontapalvelujen kysyntä ja tarve. Valtionapua myönnettäessä voidaan lisäksi ottaa huomioon maaseudun neuvontajärjestöjen toiminnan laatu, käytettävissä olevat muut tulot ja neuvontatoiminnan muut rahoitusmahdollisuudet.

Maa- ja metsätalousministeriö päättää valtionavun myöntämisen perusteista maatilahallituksen esityksestä. Maatilahallituksen tulee toimittaa maa- ja metsätalousministeriölle päätöksen tekemistä varten asiasta maaseutuneuvonnan neuvottelukunnalta pyydetty lausunto ja muut tarpeelliset selvitykset.

Maatilahallitus päättää valtionavun myöntämisestä maa- ja metsätalousministeriön 9§:n nojalla määräämien perusteiden mukaisesti. Valtionapu voidaan tarvittaessa myöntää ensin ennakkona. Ennakon myöntämisen jälkeen maatilahallituksen on päätettävä valtionavun lopullisesta määrästä sen jälkeen, kun se on saanut maaseudun neuvontajärjestöiltä riittävät selvitykset valtionavun myöntämisen perusteina olevista seikoista.

Maa- ja metsätalousministeriön on ennen 1 momentin 1 kohdan mukaista hyväksymistä koskevan päätöksen tekemistä pyydettävä asiasta maaseutuneuvonnan neuvottelukunnan lausunto.

Maatilahallitus maksaa valtionavun tai sen ennakon valtionavun saajana olevalle maaseudun neuvontajärjestölle asianomaisen toimintavuoden kuluessa kahtenatoista eränä kuukausittain etukäteen.

Maatilahallitus seuraa maaseudun neuvontajärjestöjen avustettavaa toimintaa ja valvoo valtionavun käyttöä. Maatilahallituksella on oikeus valvontaa varten tarkastaa valtionavun saajan koko varainhoitoa ja tilinpitoa.

Valtionavun saajan on annettava maatilahallitukselle selvitys avustettavan toiminnan seurantaa varten. Neuvontakeskuksen on toimitettava selvityksensä sille keskusjärjestölle, jonka jäsen neuvontakeskus on. Keskusjärjestön tulee toimittaa omat selvityksensä ja neuvontakeskusten selvitykset maatilahallitukselle, antaa neuvontakeskusten selvityksistä lausunto sekä laatia niistä muut maatilahallituksen määräämät selvitykset.

Maatilahallitus antaa maaseudun neuvontajärjestöille tarkemmat määräykset avustettavaa toimintaa koskevien selvitysten ja lausuntojen laatimisesta ja toimittamisesta. Määräyksiä annettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota avustettavassa toiminnassa saavutettujen tulosten selvittämiseen ja valtionavun myöntämisperusteiden määräämistä varten tarvittavien tietojen saamiseen.

Maatilahallituksen on vuosittain viimeistään vuoden loppuun mennessä annettava maa- ja metsätalousministeriölle kertomus 5§:ssä tarkoitettujen suunnitelmien toteutumisesta.

Maatilahallitus antaa tarkemmat määräykset valtionavun hakemista, myöntämistä, maksamista ja seurantaa koskevasta menettelystä. Maatilahallituksen on ennen näiden ja edellä 5§:n 3 momentissa, 8§:n 3 momentissa, 11§:n 1 momentin 4, 5 ja 6 kohdissa sekä 13§:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen määräysten antamista pyydettävä asiasta maaseutuneuvonnan neuvottelukunnan lausunto, jos asia on merkitykseltään tärkeä ja laajakantoinen.

Tämä päätös tulee voimaan 18 päivänä huhtikuuta 1990 ja se on voimassa vuoden 1992 loppuun saakka. Tällä päätöksellä kumotaan eräiden maatalouden edistämisjärjestöjen valtionavun ehdoista 20 päivänä tammikuuta 1972 annettu valtioneuvoston päätös (63/72).

Tämän päätöksen mukaista valtionapua myönnetään valtion vuosien 1990, 1991 ja 1992 tulo- ja menoarviossa osoitettavista määrärahoista niille maaseudun neuvontajärjestöille, jotka valtionavun, tai jos valtionapu myönnetään ensin ennakkona, ennakon myöntämistä koskevaa päätöstä tehtäessä täyttävät tämän päätöksen 11§:n 1 momentin 1 kohdassa määrätyt valtionavun saamisen ehdot.

Edellä 1 momentissa määrätyn estämättä valtionapua saadaan vuoden 1990 tulo- ja menoarvion määrärahoista myöntää perustein, jotka maa- ja metsätalousministeriö määrää noudattaen soveltuvin osin aikaisemmin voimassaolleita säännöksiä ja tämän päätöksen 9§:n mukaisia perusteita. Maatilahallitus voi ennen perusteiden vahvistamista päättää valtionavun ennakon myöntämisestä noudattaen soveltuvin osin aikaisemmin voimassaolleita valtionavun myöntämisperusteita. Maatilahallitus voi valtionapua ja sen ennakkoa myöntäessään poiketa tämän päätöksen 8§:n ja 11§:n 1 momentin 1 kohdan määräyksistä. Lisäksi valtionapua saadaan 1 momentin määräyksistä poiketen vuonna 1990 myöntää maaseudun neuvontakeskuksille karjantarkkailupalvelujen ostamiseen niiden toiminta-alueella erillisinä järjestöinä toimivilta karjantarkkailuyhdistyksiltä.

Vuoden 1990 valtion tulo- ja menoarvioon otetusta määrärahasta maaseudun neuvontajärjestöille aikaisemmin voimassaolleiden säännösten nojalla myönnetty valtionapu tai sen ennakko lasketaan mukaan myönnettäessä tämän päätöksen mukaista valtionapua samaa toimintavuotta varten.

Ennen vuotta 1990 tulo- ja menoarvioon otetuista määrärahoista maatalouden ja maaseutuelinkeinojen kehittämistä sekä muuta maatalouden neuvontatyötä varten myönnettävien valtionapujen hakemiseen, myöntämiseen ja käytön valvontaan sovelletaan aikaisemmin voimassaolleita säännöksiä.