Henkilön voidaan katsoa saavan pääasiallisen toimeentulonsa porotaloudesta, jos hän omistaa vähintään 56 lukuporoa. Jos poroja on tätä vähemmän, mutta vähintään 10, puuttuvat porot voidaan korvata paliskunnalle tehdyllä työllä, jolloin kahden työpäivän vuodessa katsotaan vastaavan yhtä lukuporoa.

Edellytyksenä porotalouslain (161/90) mukaisen etuuden saamiselle on, että henkilö on perehtynyt ja kykenevä harjoittamaan porotalousammattia.

Maanosto- ja sisarosuuslainaa porotaloustilan hankkimista varten voidaan myöntää kahdelle tai useammalle henkilölle yhteisesti vain, mikäli kaikki yhteisomistajat täyttävät porotalouslain 3§:ssä sekä tämän asetuksen 1§:ssä säädetyt edellytykset.

Muuta porotalouslain mukaista etuutta kuin maanosto- tai sisarosuuslainaa voidaan myöntää porotaloustilan yhteisomistajille yhteisesti, jos ainakin yksi täyttää 1 momentissa säädetyt vaatimukset sekä omistaa tilasta vähintään yhden kolmasosan.

Edellä 2 momentissa mainitut vaatimukset täyttävälle henkilölle voidaan myöntää yksinäänkin muuta etuutta kuin maanosto- tai sisarosuuslainaa, jos porotaloustilan muut yhteisomistajat antavat siihen suostumuksensa. Laina, jonka vakuutena tulee olla kiinteistökiinnitys, voidaan myöntää vain, jos yhteisomistajat antavat suostumuksensa myös kiinteistön kiinnittämiseen.

Maanosto- tai sisarosuuslainaa porotaloustilan hankkimista varten ei saa myöntää sellaiselle henkilölle, joka itse tai jonka puoliso on täyttänyt 50 vuotta. Erityisistä syistä maatilahallitus voi kuitenkin sallia lainan myöntämisen, jollei lainansaaja tai hänen puolisonsa ole täyttänyt 55 vuotta.

Muuta kuin 1 momentissa tarkoitettua porotalouslain mukaista etuutta ei saa myöntää 65 vuotta täyttäneelle henkilölle, ellei hänen puolisonsa tai hänen kanssaan avioliitonomaisissa olosuhteissa elävä henkilö ole alle 65-vuotias. Edellä sanotun estämättä saadaan kuitenkin asunto-, vesihuolto- ja sähköistämislainaa sekä rakennusavustusta asuinrakennustyötä varten ja vesihuoltoavustusta myöntää myös 65 vuotta täyttäneelle.

Alaikäinen voi saada porotalouslain mukaista etuutta, jos hän on solminut avioliiton tai jos hän on porotaloustilan yhteisomistaja yhdessä vanhempiensa tai heistä jommankumman kanssa taikka jos muita erityisiä syitä on olemassa.

Jos porotalouslain 12§:ssä tarkoitetun käyttösuunnitelman laatimista koskevan määräyksen antaminen kuuluu maatilahallitukselle, maatalouspiirin on tehtävä maatilahallitukselle esitys määräyksen antamista varten.

Jos on ilmeistä, että hankittu maa tulisi sellaisenaan käytettäväksi yhden tilan lisäalueeksi, käyttösuunnitelman laatimista koskevan määräyksen antaja voi määrätä, että maatalouspiirin maanmittausinsinööri laatii käyttösuunnitelman ilman suunnittelutoimikuntaa. Käyttösuunnitelman laatimisessa noudatettavasta menettelystä ja käyttösuunnitelman vahvistamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä suunnittelutoimikunnan laadittavasta käyttösuunnitelmasta on voimassa.

Käyttösuunnitelman laatimista koskevan määräyksen antaja voi tarvittaessa antaa käyttösuunnitelman laatijalle ohjeita siitä, mitä käyttösuunnitelmaa laadittaessa tulee ottaa huomioon.

Käyttösuunnitelma on laadittava paikan päällä tapahtuvassa käyttösuunnitelmatoimituksessa. Toimituksen alkukokouksesta on suunnittelutoimikunnan puheenjohtajan ilmoitettava kuulutuksella, joka on julkaistava yhdessä tai kahdessa paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä vähintään 14 päivää ennen kokousta. Lisäksi puheenjohtajan on tiedotettava toimituksesta kirjeellä kunnalle, jonka alueella maa sijaitsee, sekä niille henkilöille, jotka voivat tulla toimituksessa maan saajina kysymykseen. Kuulutuksesta ja kirjeistä on käytävä selville ne tilat ja alueet, joita toimitus koskee, sekä muut maatilahallituksen määräämät seikat. Tarvittaessa voidaan maan hakija kutsua käyttösuunnitelmatoimituksen alkukokousta myöhempäänkin kokoukseen.

Jos käyttösuunnitelmatoimituksen alkukokoukseen saapunut henkilö haluaa saada lisäaluetta tai muuta porotalouslain mukaista etuutta, hänen on tehtävä kokouksessa suunnittelutoimikunnalle vahvistetun kaavan mukainen hakemus. Myöhemminkin tehty hakemus voidaan ottaa käsiteltäväksi, jos se toimitusta haittaamatta voi käydä päinsä.

Kustakin lisäalueesta ja muusta alueesta sekä osuudesta ja oikeudesta on laadittava maatilahallituksen vahvistaman kaavan mukainen tilusselitelmä ja arviokirja, josta tulee muun ohella ilmetä, mistä rekisteriyksiköistä ja niiden osista se on muodostettu, tilusten alat tiluslajeittain sekä niiden ynnä puuston, mahdollisten rakennusten ja muiden omaisuuden osien hinnat sekä kokonaishinta.

Edellä 1 momentissa tarkoitetuista etuuksista laadittavaan selitelmään on merkittävä ehdotus saajista, hinnoista, maksuehdoista ja siitä, mihin tiloihin tai tilanosiin etuudet on tarkoitettu annettaviksi.

Jos käyttösuunnitelmaan sisältyy ehdotus omaisuuden käyttämisestä muihin kuin porotalouslain tarkoituksiin, suunnitelmaan on sisällytettävä, mikäli maatalouspiiri tai maatilahallitus ei ole toisin määrännyt, myös ehdotus omaisuudesta maksettavasta hinnasta sekä siitä, kenelle omaisuus olisi luovutettava.

Jokainen lisäalue ja muu alue on merkittävä omalla tunnusmerkillä. Niistä on tehtävä myös karttapiirros.

Käyttösuunnitelmatoimituksen kokouksesta, toimituksen pöytäkirjasta, vaadittavista omistusselvityksistä, tiloilla suoritettavista katselmuksista, toimituksen lopettamisesta, käyttösuunnitelman julkistamisesta, muistutusten tekemisestä, niiden käsittelystä ja muista käyttösuunnitelman käsittelyä koskevista seikoista on soveltuvin osin voimassa, mitä maatila-asetuksen (385/77) 17-19, 21 ja 24§:ssä säädetään.

Maasta, jonka arvon voidaan olettaa lyhyehkön ajan kuluessa huomattavasti nousevan, on soveltuvin osin voimassa, mitä maatila-asetuksen 23§:ssä säädetään.

Jos ne olosuhteet, joiden vallitessa määräys käyttösuunnitelmatoimituksen pitämiseen on annettu, ovat siten muuttuneet, ettei edellytyksiä määräyksen antamiseen enää ole olemassa, käyttösuunnitelman laatijan on lopetettava toimitus ja palautettava asiakirjat maatalouspiirille.

Porotalouslaissa tarkoitetuista hinnoista ja hinnanperimispäätöksistä on soveltuvin osin voimassa, mitä maatila-asetuksen 33§:ssä ja 34§:n 1 momentissa säädetään.

Myytyyn lisäalueeseen sovelletaan, mitä valtion saamisen turvaamiseksi sen perimistä vaarantavilta puuston hakkuilta maatila-asetuksen 38-40§:ssä säädetään.

Porotalouslain 41§:n 3 momentissa tarkoitettuihin hakkuisiin sovelletaan niin ikään, mitä maatila-asetuksen 38-40§:ssä säädetään.

Maatalouspiirin ja maatilahallituksen on ilmoitettava läänin maanmittauskonttorille porotalouslain nojalla tapahtuneista kiinteän omaisuuden luovutuksista viipymättä kauppahintarekisteriin tehtävää merkintää varten. Ilmoitus on tehtävä myös luovutuksista muihin kuin porotalouslain mukaisiin tarkoituksiin. Ilmoitus on tehtävä kaupanvahvistaja-asetuksen (1080/79) 5§:n 3 momentissa tarkoitetulla lomakkeella.

Maanostolainaa porotaloustilan hankkimiseen ja sisarosuuslainaa voidaan myöntää vain rakennetun porotaloustilan hankkimista varten.

Maanosto- ja sisarosuuslainaa voidaan myöntää myös sellaisen enintään kahdeksi vuodeksi myönnetyn luoton maksamiseen, joka on saatu samaan tarkoitukseen. Niin ikään voidaan maanosto- ja sisarosuuslainaa myöntää sellaisten hankittavaan tilaan tai tilanosaan kohdistuvien tai sitä kiinnityksen kautta rasittavien aikaisempien velkojen maksamiseen, jotka luovutuskirjassa on sovittu kauppahinnasta pois maksettavaksi.

Asuntolainan tai rakennusavustuksen avulla rakennettavalle, laajennettavalle tai peruskorjattavalle asuinrakennukselle asetettavista vaatimuksista on soveltuvin osin voimassa, mitä maatilalain (188/77) 53§:n 3 momentissa säädetään.

Salaojittamista varten tarkoitetun perusparannuslainan ja salaojitusavustuksen myöntämisen edellytyksistä, salaojitussuunnitelmasta ja salaojitustyön valvonnasta on soveltuvin osin voimassa, mitä maatila-asetuksen 49§:ssä säädetään.

Irtaimistolainaa ja -avustusta saadaan myöntää porotalousammatin harjoittamisessa tarvittavien koneiden, kaluston ja laitteiden sekä yksittäisten siitosporojen ja kokonaisen porokarjan hankkimista varten.

Lainojen hakemisesta luottolaitoksilta, lainoja tarkastamaan määrättyjen henkilöiden palkkioista, luottolaitosten hoitopalkkioista ja niiden antamista velkakirjoista, laina-asiakirjojen säilyttämisestä sekä mainittuihin asioihin liittyvistä toimenpiteistä on soveltuvin osin voimassa, mitä maatila-asetuksen 54, 56-58, 64, 64 a ja 85§:ssä säädetään.

Luottolaitoksen on hankittava lainahakemuksesta maatalouslautakunnan lausunto. Maanosto- tai sisarosuuslainaa koskevasta hakemuksesta ja, jos maatilahallitus on niin päättänyt, muustakin lainahakemuksesta on lisäksi hankittava maatalouspiirin lausunto.

Lainan myöntämisestä luottolaitoksen on ilmoitettava maatalouspiirille ja maatalouslautakunnalle.

Avustushakemus on toimitettava maatalouslautakunnalle, jonka tulee lähettää hakemus ja oma lausuntonsa siitä maatalouspiirille. Milloin avustuksen lisäksi samaan tarkoitukseen haetaan lainaa, voidaan avustushakemus jättää lainahakemuksen kanssa samanaikaisesti luottolaitokselle. Maatalouslautakunnan lausunnon hankkimisessa laina- ja avustushakemuksesta on tällöin noudatettava, mitä maatilahallitus tarkemmin määrää.

Ennen laina- tai avustushakemuksen toimittamista maatalouspiirille luottolaitoksen tai maatalouslautakunnan on hankittava hakemuksesta Paliskuntain Yhdistyksen lausunto.

Työtä, jonka rahoittamista varten haetaan rakentamis-, asunto- tai tielainaa taikka rakennus- tai tientekoavustusta, ei saa aloittaa ennen kuin rakennussuunnitelma ja kustannusarvio on maatalouspiirissä hyväksytty ja laina- tai avustushakemus on tehty.

Työtä, jota varten haetaan muuta kuin 1 momentissa mainittua lainaa tai avustusta, ei saa aloittaa eikä omaisuutta, jota varten haetaan irtaimistolainaa tai -avustusta, tuoda tilalle ennen laina- tai avustushakemuksen tekemistä.

Maatalouspiirin porotalouslain 19§:n nojalla antamasta avustuspäätöksestä tehdyn valituksen johdosta annettuun maatilahallituksen päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Porotalouslain mukaisin asunto- ja rakentamislainoin sekä rakennusavustuksin rahoitettavien hankkeiden tarkastuksista on voimassa, mitä maatila-asetuksen 65-68§:ssä säädetään tarkastuksista.

Porotalouslain 19§:ssä tarkoitettuja avustuksia saadaan myöntää luontaiselinkeinolain (610/84) 2§:ssä tarkoitetulla alueella enintään 40 prosenttia, muualla Lapin läänin alueella enintään 30 prosenttia ja Oulun läänin alueella enintään 20 prosenttia hyväksyttävästä työn kustannusarvion mukaisesta hinnasta ja irtaimen omaisuuden hankintahinnasta. Tienteko- ja vesihuoltoavustusta saadaan kuitenkin myöntää koko porotalouslain soveltamisalueella enintään 60 prosenttia työn kustannusarvion mukaisesta hinnasta.

Maatalouspiiri vahvistaa rakennusavustuksen lopullisen määrän pitäen perusteena todellisia hyväksyttäviä rakentamiskustannuksia töiden aloittamisen aikana vallinneen kustannustason mukaan laskettuina. Jos rakentamistyö hyväksyttävästä syystä huomattavasti viivästyy ja rakentamiskustannukset tämän vuoksi olennaisesti ylittävät kustannusarvion, voidaan avustusta kuitenkin korottaa enintään kustannusten nousua vastaavasti.

Muutoksenhausta 1 momentissa tarkoitetuissa asioissa annettuihin päätöksiin on voimassa, mitä 22§:ssä säädetään.

Salaojitustyö, jota varten on myönnetty perusparannuslainaa tai salaojitusavustusta, on suoritettava hyväksyttyä suunnitelmaa noudattaen Salaojituskeskus r.y:n tai, jos suunnitelma on vesi- ja ympäristöpiirin laatima, sen valvonnan alaisena.

Porotaloustilaan annettavan lisäalueen säännönmukaisin maksuehdoin perittävän myyntihinnan takaisinmaksuaika on 7, 10, 12, 15, 18 tai 20 vuotta.

Maanosto- ja sisarosuuslainan takaisinmaksuaika on 7, 10, 12, 15, 18 tai 20 vuotta, rakentamislainan 7 tai 10 vuotta, perusparannuslainan 5, 7 tai 10 vuotta, tie- ja sähköistämislainan 7 tai 10 vuotta, vesihuoltolainan 7, 10, 12, 15 tai 20 vuotta sekä irtaimistolainan 5 vuotta.

Myyntihintojen maksuaikojen ja lainojen takaisinmaksuaikojen määräämisestä, lyhennysten ja koron perimisestä sekä lykkäysten myöntämisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä maatila-asetuksen 75-79, 80-83, 87 ja 88 a§:ssä säädetään.

Rakentamis-, asunto-, perusparannus-, tie- ja vesihuoltolaina maksetaan lainan saajalle useassa erässä sitä mukaa kuin rahoitettava työ edistyy. Lainaerän maksamisen edellytyksenä on, että lainasta aikaisemmin nostettua erää vastaava osa työstä on tehty. Työtä aloitettaessa voidaan lainamäärästä tarvittaessa maksaa ennakkona enintään 20 prosenttia. Viimeinen lainaerä, jonka suuruus on vähintään 10 prosenttia lainamäärästä, saadaan maksaa vasta työn tultua hyväksyttävällä tavalla loppuun suoritetuksi.

Mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti noudatettava rakennus-, salaojitus-, tienteko- ja vesihuoltoavustuksen maksamisessa avustuksen saajalle.

Rakentamis-, asunto-, perusparannus-, tie- tai vesihuoltolainalla rahoitettavan työn aloittamisen ja loppuun saattamisen määräajoista ja niihin liittyvistä seikoista on voimassa, mitä maatila-asetuksen 86§:ssä säädetään.

Rakennus-, salaojitus-, tienteko- tai vesihuoltoavustuksin rahoitettavan työn loppuun suorittamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä maatila-asetuksen 102§:ssä säädetään.

Jos porotaloustilan omistaja vaihtuu sen jälkeen, kun tilan kuntoonpanoa varten on myönnetty avustusta, maatalouspiiri voi siirtää oikeuden maksamatta olevaan avustukseen uudelle omistajalle edellyttäen, että hän täyttää avustuksen myöntämiselle säädetyt edellytykset ja että porotalouslain 31§:n 1 momentissa tarkoitettu lupa tai 32§:n 1 momentissa tarkoitettu hyväksyminen, milloin se on tarpeen, on hänelle annettu.

Maatalouspiirin 1 momentissa tarkoitetussa siirtoasiassa antamasta päätöksestä tehdyn valituksen johdosta annettuun maatilahallituksen päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Porotalouslain 31§:n 1 momentissa tarkoitettua lupaa ja rajoituksista vapauttamista sekä 32§:n 1 momentissa tarkoitettua hyväksymistä koskeva hakemus, johon on liitettävä luovutuskirja, on toimitettava sen kunnan maatalouslautakunnalle, jossa tilan talouskeskus sijaitsee. Maatalouslautakunnan on lähetettävä hakemus ja oma lausuntonsa siitä maatalouspiirille, jonka tulee hankittuaan asiasta myös Paliskuntain Yhdistyksen lausunnon lähettää asiakirjat maatilahallitukselle.

Kun tila tai alue, jota rasittaa porotalouslaissa tarkoitettu myyntihintasaaminen tai laina, kokonaan tai osaksi luovutetaan toiselle eikä myyntihintasaamista tai lainaa määrätä maksettavaksi takaisin, maatilahallitus voi hakemuksesta siirtää myyntihintasaamisen tai oikeuttaa luottolaitoksen siirtämään lainan kokonaan tai osaksi luovutuksensaajan vastattavaksi. Sanottu koskee myös lainaa, joka on annettu muuta kuin kiinnitysvakuutta vastaan. Siirtoa koskevasta hakemuksesta on voimassa, mitä 1 momentissa säädetään.

Maatilahallitus päättää myös porotalouslain 32§:n nojalla tapahtuvasta valtion ja luottolaitoksen saamisen irtisanomisesta ja rakennusavustuksen takaisin perimisestä.

Maatilahallituksen tässä pykälässä tarkoitetuissa asioissa antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Lainan irtisanomista koskeva asia on 1 momentin 5 ja 6 kohdassa mainituissa tapauksissa, jos osa lainasta on valtion vastuulla, saatettava, jos lainan antajana on osuuspankki, Osuuspankkien Keskuspankki Oy:n ja, jos lainanantajana on säästöpankki, Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin käsiteltäväksi, joiden samoin kuin muunkin liikepankin ja Suomen Hypoteekkiyhdistyksen tulee antaa irtisanomista koskevat asiakirjat maatilalain 55§:n 2 momentissa tarkoitetun henkilön tarkastettavaksi. Milloin 1 momentin 1, 2, 3, 7, 9, 10 tai 11 kohdassa tarkoitettu irtisanomisperuste on olemassa, maatilahallitus päättää, onko luottolaitoksen irtisanottava laina kokonaan tai osaksi heti takaisin maksettavaksi. Maatilahallituksen päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Valtion myyntihintasaaminen voidaan irtisanoa kokonaan tai osaksi heti takaisin maksettavaksi 34§:n 1 momentin 5 ja 6 sekä 9-11 kohdassa säädetyin perustein. Saaminen voidaan kokonaan tai osaksi irtisanoa myös, jos porotaloustilalla tai lisäalueella olevia rakennuksia ei ole palovakuutettu täydestä arvostaan.

Saamisen irtisanomisesta 1 momentin nojalla päättää asianomainen maatalouspiiri. Sen päätöksestä tehdyn valituksen johdosta annettuun maatilahallituksen päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Kun laina tai valtion saaminen kokonaan tai osaksi irtisanotaan, on samalla määrättävä, onko irtisanottu määrä maksettava yhtenä vai useampana eränä. Sitä ei saa määrätä maksettavaksi yli kolmen vuoden maksuajalla. Takaisin perittävälle määrälle on maksettava päätöksen antamispäivästä tai, jos irtisanominen tapahtuu 34§:n 1 momentin 8 tai 9 kohdan nojalla, omistusoikeuden siirtymisestä lukien kahdeksan prosentin vuotuista korkoa.

Jollei lainan tai valtion saamisen korkoa tai lyhennystä suoriteta määräajassa, viivästyneelle määrälle voidaan periä korkolain (633/82) mukainen viivästyskorko.

Mitä 34-37§:ssä säädetään, on otettava ehtoina velka- ja kauppakirjoihin.

Rakennusavustuksen takaisinperimisestä päättää maatilahallitus. Muun avustuksen takaisinperimisestä päättää maatalouspiiri.

Kun avustus määrätään maksettavaksi kokonaan tai osaksi takaisin valtiolle, on samalla määrättävä, onko maksettava määrä suoritettava yhtenä tai useampana eränä. Sitä ei saa määrätä suoritettavaksi yli kolmen vuoden maksuajalla. Takaisin perittävälle määrälle on suoritettava kahdeksan prosentin suuruista vuotuista korkoa. Jos avustuksen takaisin periminen perustuu 1 momentin 1 tai 2 kohtaan, peritään korko avustuksen nostamisesta ja muutoin takaisinperimispäätöksen antamisesta lukien.

Mitä edellä tässä pykälässä on säädetty, on otettava ehtoina avustuspäätökseen.

Porotalouslain 27§:n 1 momentissa tarkoitettujen aitojen rakentamissuunnitelmat kustannusarvioineen laatii Paliskuntain Yhdistys. Teurastamojen rakentamissuunnitelmat kustannusarvioineen laatii maatilahallituksen hyväksymä ammattitaitoinen henkilö. Aitojen rakentamissuunnitelmat tarkastaa ja hyväksyy maatalouspiiri ja teurastamojen rakentamissuunnitelmat muilta kuin elintarvikehygienisiltä osilta maatilahallitus. Teurastamojen elintarvikehygienisestä hyväksymisestä on voimassa, mitä lihantarkastuslaissa (160/60) ja sen nojalla on säädetty tai määrätty.

Irtaimistoavustusta työmaa-asuntojen hankkimiseen saadaan myöntää asuntovaunujen ja muiden siirrettävien työmaa-asuntojen lisäksi myös poronhoitotyössä tarpeellisten taukotupien hankkimiseen.

Jos avustusta haetaan paliskuntien yhteiseen hankkeeseen, paliskuntien tulee jättää yhteinen avustushakemus.

Avustuksen suuruus paliskuntaa kohti määrätään lukuporojen suhteessa.

Avustuksen myöntämisestä paliskunnalle teurastamon ja, jos kustannusarvio ylittää 200 000 markkaa, aidan rakentamisesta ja perusparantamisesta aiheutuviin kustannuksiin päättää maatilahallitus. Muun porotalouslain 27 tai 28§:ssä tarkoitetun avustuksen myöntämisestä paliskunnalle päättää maatalouspiiri.

Avustushakemus on toimitettava Paliskuntain Yhdistykselle, jonka tulee toimittaa hakemus ja lausuntonsa siitä maatalouspiirille.

Paliskunnille aitojen rakentamisesta ja perusparantamisesta aiheutuviin kustannuksiin myönnettyjen rakennusavustusten sekä paliskunnille myönnettyjen tientekoavustusten maksatustarkastukset suorittaa kunnan maataloussihteeri. Viimeinen avustuserä maksetaan sen jälkeen, kun maatalouspiiri on todennut työn tulleen hyväksyttävällä tavalla loppuun suoritetuksi. Viljelysten suoja-aitojen lopputarkastukset suorittaa kuitenkin maataloussihteeri.

Avustuksen lopullinen määrä vahvistetaan pitäen perusteena todellisia hyväksyttäviä rakentamiskustannuksia.

Maanmittauskonttorin on tehtävä maarekisteriin maatalouspiirin ilmoituksesta merkintä siitä, että lisäaluetta antamalla muodostettu porotaloustila on porotalouslain 31§:ssä tarkoitettujen rajoitusten alainen. Milloin maatilahallitus on vapauttanut tilan tai sen osan sanotuista rajoituksista tai päättänyt, että valtiolle lunastettu tila tai sen osa käytetään muihin kuin porotalouslain tarkoituksiin, maatalouspiirin on ilmoitettava siitä maanmittauskonttorille rajoituksia koskevan merkinnän poistamiseksi maarekisteristä tai merkinnän tekemiseksi tilan osan vapautumisesta rajoituksista.

Maarekisteriin 1 momentin mukaisesti tehdystä merkinnästä maanmittauskonttorin tulee lähettää ilmoitus kiinnitysrekisterin pitäjälle, jonka tulee tehdä vastaava merkintä kiinnitysrekisteriin. Ilmoituksesta on soveltuvin kohdin voimassa, mitä kiinnitysrekisteristä annetun asetuksen (37/55) 25§:ssä säädetään maanmittauskonttorin ilmoituksista kiinnitysrekisterin pitäjälle.

Maatalouspiiri voi käyttää apuna tämän asetuksen mukaisissa tehtävissä Paliskuntain Yhdistystä ja asianomaisia paliskuntia.

Maatilatalouden kehittämisrahaston varoista porotalouden kehittämistoimintaa koskevien tutkimusten ja selvitysten suorittamiseen vuosittain osoitettuja määrärahoja saadaan käyttää porotaloutta koskevien sosiaalisten, hallinnollisten, taloudellisten ja teknisten kysymysten tutkimiseen ja selvittelyyn, johon voi kuulua myös tarpeellisen ulkomaisen aineiston kääntämistä ja koerakennustoimintaa sekä tutkimustulosten ja selvitysten julkaisemista.

Hakemus 47§:ssä tarkoitettujen tutkimusvarojen myöntämisestä on osoitettava maatilahallitukselle. Hakemukseen on liitettävä tehtävän suorittamista koskeva ohjelma, kustannusarvio ja julkaisusuunnitelma sekä muut asian ratkaisemiseksi tarpeelliset selvitykset.

Milloin tutkimusvaroja hakee muu kuin valtion virasto tai laitos tai yksityinen henkilö, on hakemuksessa nimettävä henkilö, joka suorittaa tehtävän tai jonka johdolla se suoritetaan.

Tutkimusvarojen jakamista ja käyttämistä koskevissa asioissa toimii maatilahallituksen apuna luontaiselinkeinoasetuksen (715/84) 56§:ssä mainittu neuvottelukunta.

Tutkimusvarojen myöntämisestä päättää maatilahallitus saatuaan asiasta 49§:ssä tarkoitetun neuvottelukunnan lausunnon.

Tutkimusvarojen myöntämisestä ja maksamisesta sekä tutkimustulosten julkaisemisesta samoin kuin varojen käytön tilityksistä ja tarkastuksista on voimassa, mitä maatila-asetuksen 105 ja 108-111§:ssä säädetään maatilatalouden kehittämistoimintaa koskevista tutkimuksista.

Mitä maatila-asetuksen 6-9 §:ssä säädetään suunnittelutoimikunnasta, noudatetaan soveltuvin osin myös porotalouslakia täytäntöönpantaessa.

Tarkemmat määräykset ja ohjeet tämän asetuksen täytäntöönpanosta antaa sekä tarvittavat kauppa- ja velkakirjakaavat samoin kuin muut tarpeelliset kaavat vahvistaa maatilahallitus.