Kunnille voidaan myöntää avustusta vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen jälleenvuokrauksesta aiheutuneiden tappioiden korvaamiseen valtion vuoden 1990 tulo- ja menoarvion momentin 35.45.61 määrärahasta (Avustukset vuokrataloille) siten kuin tässä päätöksessä määrätään.

Vapaarahoitteisella vuokra-asunnolla tarkoitetaan tässä päätöksessä muuta kuin asuntotuotantolain 15 f§:n tai asuntojen perusparantamisesta annetun lain 22§:n taikka vuokra-asuntojen omaksilunastamisesta annetun lain (82/82) 20§:n mukaan käyttö- ja luovutusrajoitusten alaista vuokra-asuntoa. Vapaarahoitteisena vuokra-asuntona ei myöskään pidetä asuntoa, jonka hankintaa varten Y-Säätiölle ja kunnille vuokra-asuntojen hankkimiseen myönnettävistä lainoista 21.5.1987, 14.5.1988 tai 11.5.1989 (440/89) annetun valtioneuvoston päätöksen nojalla on myönnetty lainaa.

Avustusta myönnetään tappioihin, jotka johtuvat jälleenvuokrasuhteessa perittävän vuokran maksamisen laiminlyönnistä, huoneiston tai vuokrasuhteen nojalla jälleenvuokrasuhteen vuokralaisen käytössä olevien kiinteistön tai rakennuksen yhteisten tilojen ja laitteiden sellaisesta vahingoittumisesta, josta vuokralainen vastaa.

Siltä osin kuin edellä mainitulla tavalla kunnalle aiheutunut menetys korvataan muun säädöksen tai määräyksen nojalla tai vakuutuksesta, ei menetystä lueta tämän päätöksen nojalla korvattavaan tappioon.

Milloin tappio perustuu edellä 2§:ssä tarkoitettuun vuokranmaksun laiminlyöntiin tai vahingonkorvausvelvoitteen täyttämättä jättämiseen, avustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että tappion aiheuttanut saatava on selvä ja riidaton. Lisäksi edellytetään, että saatavan perimiseksi jälleenvuokrasuhteen vuokralaiselta tai muulta saatavan maksamisesta vastuussa olevalta on ryhdytty riittäviin toimenpiteisiin ja että nämä perintätoimet ovat osoittautuneet tuloksettomiksi.

Avustusta voidaan myöntää enintään 50 % kunnalle aiheutuneesta hyväksyttävästä tappiosta. Hyväksyttävään tappioon voidaan lukea myös saatavan perimisestä aiheutuneet kohtuulliset kulut.

Avustuksen myöntämisen jälkeen kunnan tulee edelleen jatkaa saatavansa perimistä jälleenvuokrasuhteen vuokralaiselta tai muulta saatavan maksamisesta vastuussa olevalta. Siltä osin kuin saatavaa saadaan perityksi, kunta on velvollinen välittömästi palauttamaan avustusta valtiolle.

Jos kunta on laiminlyönyt saatavan perinnän jatkamisen, voi asuntohallitus määrätä avustuksen maksettavaksi takaisin.

Asuntohallitus myöntää ja maksaa avustuksen hakemuksesta. Hakemukseen on liitettävä asuntohallituksen määräämät selvitykset. Asuntohallitus antaa myös tarkemmat ohjeet hakuajasta ja muusta hakumenettelystä.

Avustus maksetaan joko yhdessä tai useammassa erässä.

Avustuksista on lisäksi voimassa mitä kuntien ja kuntainliittojen valtionosuuksista ja -avustuksista annetussa laissa (35/73) on valtionavustuksista säädetty. Avustuksista on myös soveltuvin osin voimassa, mitä valtioneuvoston päätöksessä valtionavustuksia koskeviksi yleismääräyksiksi (490/65) on säädetty. Mikäli mainitusta laista ei muuta johdu, takaisin maksettavaksi määrättävälle avustusmäärälle on kuitenkin suoritettava avustuksen nostopäivästä lukien vuotuista korkoa neljä prosenttiyksikköä yli Suomen Pankin peruskoron.

Erääntyneelle palautusmäärälle ja korolle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa 16 prosenttia.

Asuntohallitus valvoo tämän päätöksen noudattamista. Avustuksen saaja on velvollinen antamaan asuntohallitukselle valvonnan suorittamiseksi tarvittavat tiedot.

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1990.

Tätä päätöstä sovelletaan kunnille vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen jälleenvuokrauksesta 1.1.1988 tai sen jälkeen aiheutuneisiin tappioihin.

Tätä päätöstä sovelletaan myös myönnettäessä avustuksia vuosina 1988 ja 1989 vastaaviin tarkoituksiin myönnetyistä, käyttämättä jääneistä määrärahoista.