Maataloustuotteiden viennistä aiheutuvien kustannusten vähentämiseksi on valtiolle suoritettava vuodelta 1991 peltoalan perusteella vientikustannusmaksua sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Tämän lain nojalla suoritettavat vientikustannusmaksut katsotaan osaksi maataloustulolain (736/89) 15§:ssä tarkoitettua maataloustuottajien osuutta maataloustuotteiden vientikustannuksista. Vientikustannusmaksuja ei oteta maatalouden kustannuksina huomioon maataloustulon kehittämiseksi laadittavassa laskelmassa.

Maksuvelvollinen on jokainen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolla viljelmän omistajana taikka viljelmän vuokrasopimukseen perustuvan tai muun käyttöoikeuden nojalla on hallinnassaan peltoa. Milloin viljelmää hallitsevat puolisot tai muutoin useat henkilöt yhteisesti, he ovat yhteisvastuullisti vastuussa maksun suorittamisesta.

Luonnollisena henkilönä pidetään myös sellaista luonnollisten henkilöiden muodostamaa yhtymää tai kuolinpesää, jonka osakkaat yhteisesti hallitsevat viljelmän peltoja. Oikeushenkilönä pidetään avointa yhtiötä, kommandiittiyhtiötä, osakeyhtiötä, osuuskuntaa, yhdistystä, säätiötä, kuntaa, kuntainliittoa, seurakuntaa ja seurakuntayhtymää.

Vientikustannusmaksu määrätään viljelmäkohtaisesti.

Viljelmällä tarkoitetaan tässä laissa yhden tai useamman tilan, tilanosan tai alueen muodostamaa peltoa käsittävää maatilataloudellista yksikköä, jota viljellään ja hallitaan yhtenä kokonaisuutena.

Vientikustannusmaksua on suoritettava 1 000 markkaa maksuvelvollisuuden perusteena olevan peltoalan hehtaaria kohti. Oikeushenkilön on suoritettava vientikustannusmaksua kuitenkin 2 000 markkaa maksuvelvollisuuden perusteena olevan peltoalan hehtaaria kohti. Vientikustannusmaksu määrätään kultakin täydeltä hehtaarin kymmenesosalta.

Vientikustannusmaksua ei ole suoritettava, jos 2§:ssä tarkoitettu maksuvelvollinen kesannoi vuoden 1991 kasvukauden ajan peltoa määrän, joka on vähintään 15 prosenttia 5§:n mukaan lasketusta peltoalasta. Maksuvelvollisen oikeushenkilön maksusta vapautumisen edellytyksenä on, että se kesannoi 5§:n mukaan lasketusta peltoalasta vähintään 30 prosenttia. Maksuvelvollisen kunnan, kuntainliiton, seurakunnan ja seurakuntayhtymän maksusta vapautumisen edellytyksenä kuitenkin on, että se kesannoi 5§:n mukaan lasketusta peltoalasta vähintään 50 prosenttia. Sellaisesta 5§:n mukaisesta peltoalasta, joka on vuokrattu edellä tässä momentissa mainitulta yhteisöltä ja jota vuokranantaja on hallinnut vuoden 1990 kasvukauden ajan, maksuvelvollisen luonnollisen henkilön ja oikeushenkilön on maksusta vapautuakseen kesannoitava vähintään 50 prosenttia.

Kesannoitavan pellon tulee olla vuonna 1990 viljeltyä tai kesantona hoidettua. Siltä osin kuin maksuvelvollisella ei ole hallinnassaan tällaista peltoa, voidaan kesannoida muutakin peltoa.

Kesannoiduksi katsotaan aina pelto, josta maksetaan maataloustuotannon tasapainottamisesta annetun lain perusteella kesannoimispalkkiota. >Kesannointiin rinnastetaan myös mainitun lain mukaan vuonna 1990 tai 1991 metsitetty pelto.

Vientikustannusmaksua ei ole myöskään suoritettava, jos viljelmään kuuluvasta maksuvelvollisuuden perusteena olevasta peltoalasta vuoden 1991 kasvukauden ajan vähintään 90 prosenttia on nurmella tai jos tällainen peltoala on alle kolme hehtaaria.

Milloin kysymys on luonnollisten henkilöiden muodostamasta avoimesta yhtiöstä, kommandiittiyhtiöstä, osakeyhtiöstä tai osuuskunnasta, jonka pääasiallinen tarkoitus on maatalouden harjoittaminen, taikka maatalousoppilaitoksesta tai muusta yleishyödyllistä toimintaa harjoittavasta laitoksesta, maatilahallitus voi hakemuksesta päättää, että siihen sovelletaan mitä edellä luonnollisen henkilön osalta vientikustannusmaksun suuruudesta tai maksusta vapautumisesta on säädetty. Hakemus on tehtävä maatilahallituksen määräämään ajankohtaan mennessä. Maatilahallitus voi lisäksi hakemuksesta vapauttaa keinosiemennysyhdistyksen tai keinosiemennysosuuskunnan vientikustannusmaksuvelvollisuudesta taikka alentaa tällaisen yhdistyksen tai osuuskunnan vientikustannusmaksua.

Vientikustannusmaksun määräämisestä, maksuunpanosta ja kannosta huolehtii kunnan maatalouslautakunta.

Maksua ei määrätä, jos maksuvelvollinen on 7§:n nojalla vapautunut maksun suorittamisesta.

Jos kesannointi on ilmeisen erehdyksen johdosta toteutettu vain osittain, maaseutupiiri voi kohtuussyistä päättää, ettei vientikustannusmaksua ole suoritettava tai että sen määrää alennetaan.

Vientikustannusmaksun määräämistä varten maksuvelvollisen on annettava maatilahallituksen määräämään ajankohtaan mennessä kunnan maatalouslautakunnalle maatilahallituksen vahvistamalla lomakkeella ja määräämällä tavalla ilmoitus, josta käy selville viljelmään kuuluvat 5§:ssä tarkoitetut peltoalat ja muut maksun määräämiseksi tarvittavat tiedot. Jos maksuvelvollinen haluaa vapautua maksun suorittamisesta, hänen tulee lisäksi ilmoittaa vuonna 1991 kesannoitava peltoala ja sen sijainti sekä muut maksusta vapautumiseksi tarvittavat tiedot.

Ilmoitus on annettava sen kunnan maatalouslautakunnalle, jonka alueella viljelmän talouskeskus tai, jos sellaista ei ole, pääosa viljelmään kuuluvista pelloista sijaitsee.

Maatalouslautakunnan tulee 10§:n 1 momentissa tarkoitetun määräajan päätyttyä tarkastaa, ovatko maksuvelvolliset täyttäneet ilmoitusvelvollisuutensa. Maatalouslautakunnan tulee tarkastaa myös kesannoitavia aloja, jos se lain noudattamisen valvomiseksi on tarpeellista.

Jollei 10§:n 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta ole kehotuksesta huolimatta annettu tai sitä ei voida korjattunakaan hyväksyä vientikustannusmaksun määräämisen perustaksi eikä maksuvelvollinen ole 7§:ssä tarkoitetulla tavalla vapautunut maksusta, maatalouslautakunnan on määrättävä maksu arvion mukaan.

Maatalouslautakunnan on määrättävä vientikustannusmaksua korotettavaksi enintään 50 prosentilla, jos maksuvelvollinen on ilman pätevää syytä laiminlyönyt 10§:ssä tarkoitetun ilmoituksen antamisen määräajassa tai antanut sen olennaisesti vaillinaisena eikä ole 7§:ssä tarkoitetulla tavalla vapautunut maksun suorittamisesta. Jos hän on kehotuksen todistettavasti saatuaankin ilman hyväksyttävää estettä jättänyt ilmoituksen kokonaan tai osaksi antamatta taikka, jos maksuvelvollinen on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän ilmoituksen, on maksu määrättävä korotettavaksi enintään kaksinkertaiseksi.

Vientikustannusmaksun määräämistä koskevan päätöksen perusteella on maksuvelvolliselle kirjoitettava maksulippu.

Päätös ja maksulippu on toimitettava maksuvelvolliselle tiedoksi siinä järjestyksessä kuin tiedoksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa (232/66) on erityistiedoksiannosta säädetty. Päätös ja maksulippu voidaan kuitenkin toimittaa maksuvelvolliselle postin välityksellä myös kirjatussa kirjeessä.

Vientikustannusmaksu on suoritettava maaseutupiirin postisiirtotilille.

Maatalouslautakunnan maksuunpaneman vientikustannusmaksun laiminlyöntiin sovelletaan, mitä veronmaksun laiminlyömisestä aiheutuvista seuraamuksista on säädetty.

Suorittamatta jääneen vientikustannusmaksun perimisessä on soveltuvin osin noudatettava, mitä verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) on säädetty.

Erityisen painavista syistä maatilahallitus voi hakemuksesta myöntää lykkäystä vientikustannusmaksun suorittamisesta enintään yhdeksi vuodeksi. Lykkäyksen edellytyksenä on, että maksun suorittamisesta annetaan hyväksyttävä vakuus. Maksulle, jonka suorittamisesta myönnetään lykkäystä, peritään lykkäysajalta vuotuista korkoa 10 prosenttia.

Maaseutupiirin ja maatalouslautakunnan tässä laissa tarkoitetussa asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla maatalouslautakunnan päätöksestä maaseutupiiriin, maaseutupiirin päätöksestä maatilahallitukseen ja maatilahallituksen päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) on säädetty. Valituskirja voidaan toimittaa myös sille viranomaiselle, jonka päätökseen muutosta haetaan, ja sen on lähetettävä valituskirja sekä asiassa kertyneet asiakirjat ja lausuntonsa valituksesta muutoksenhakuviranomaiselle.

Vientikustannusmaksu on suoritettava valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Jos maksu on valitusviranomaisen päätöksellä poistettu tai sitä on alennettu, maaseutupiirin on palautettava liikaa suoritettu määrä hakemuksetta asianomaiselle.

Maksuunpanon muutoksen johdosta palautettavalle määrälle suoritetaan korkoa sen mukaan kuin veronkantoasetuksella (903/78) on veronpalautuksen korosta säädetty.

Maaseutupiirien ja kuntien maatalouslautakuntien tehtävänä on valvoa tämän lain noudattamista. Veroviranomaiset ovat velvolliset avustamaan mainittuja viranomaisia ja maatilahallitusta tämän lain täytäntöönpanossa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen viranomaisten edustajilla on oikeus tarkastaa viljelmiä ja niiden peltoja. Viljelmien omistajien ja haltijoiden on vaadittaessa annettava mainituille viranomaisille ne tiedot, jotka ovat tarpeen tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvonnassa.

Edellä 1 momentissa mainitun viranomaisen kehotuksesta jokaisen on annettava tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten valvontaa varten sellaisia tietoja, jotka ilmenevät hänen hallussaan olevista asiakirjoista. Tietojenantovelvollisuus ei kuitenkaan koske sellaista asiaa, josta hänellä lain mukaan on oikeus kieltäytyä todistamasta muutoin kuin sillä perusteella, että liike- tai ammattisalaisuus tulisi ilmaistuksi.

Henkilö, joka on tässä laissa säädettyä tehtävää suorittaessaan saanut tietoja yksityisen taloudellisesta asemasta taikka liike- tai ammattisalaisuudesta, ei saa niitä paljastaa, ellei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, tähän suostu.

Ulosotonhaltija ja poliisi ovat velvollisia antamaan virka-apua tässä laissa tarkoitetuissa asioissa.

Jos maksuvelvollisuuden kiertämiseksi jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, vientikustannusmaksua määrättäessä on meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeata muotoa.

Tämän lain nojalla annetuista päätöksistä ei peritä leimaveroa.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella. Maatilahallitus antaa kuitenkin tarkemmat määräykset tässä laissa tarkoitetusta viljelmästä, kesannoimisesta ja muista 7§:ssä säädetyistä maksuista vapautumisen perusteista sekä vientikustannusmaksun määräämisestä, maksuunpanosta ja kannosta.

Maatilahallituksen antamat määräykset samoin kuin 8 ja 10§:ssä tarkoitetut maatilahallituksen päätökset on julkaistava Suomen säädöskokoelmassa.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991 ja on voimassa vuoden 1991 loppuun.

Ennen tämän lain täytäntöönpanoa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.