Tämän lain tarkoituksena on kotieläinyritysten koon kehittäminen ja tuotannon ohjaaminen tuotanto- ja markkinatilanteen vaatimukset huomioon ottavalla tavalla ja siten, että tuotanto perustuu perheviljelmätyyppiseen maatilatalouteen.

Tätä lakia sovelletaan kotieläintuotannon harjoittamiseen. Tätä lakia ei kuitenkaan sovelleta yksinomaan emolehmiin perustuvaan naudanlihantuotantoon.

Jos yksityinen viljelijä on osakkaana yhtymässä, joka harjoittaa kotieläintuotantoa, katsotaan hänen osuutensa yhtymässä hänen tuotantoonsa kuuluvaksi. Yhtymän tuotantoon katsotaan kuuluviksi myös osakkaiden erikseen pitämät eläimet.

Maatilalla ei saa luvatta laajentaa kotieläintuotantoa niin, että tuotanto yhdessä tilalla ennestään harjoitetun tuotannon kanssa edellyttäisi 1 momentin mukaista lupaa.

Edellä 5§:ssä tarkoitettu lupa voidaan myöntää maatilalle vain yhtä kotieläinyritystä varten.

Lupaa ei saa myöntää tuotantoon, jossa 5§:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja nautaeläimiä on enemmän kuin 120, 2 kohdassa tarkoitettuja sikoja enemmän kuin 400, 3 kohdassa tarkoitettuja kanoja enemmän kuin 4 000 ja 4 kohdassa tarkoitettuja siipikarjaeläimiä enemmän kuin 30 000.

Asetuksella säädetään tarvittaessa tarkemmin siitä, milloin viljelijän taikka yhtymän tai kuolinpesän osakkaan katsotaan asuvan maatilan tai yrityksen läheisyydessä, ja siitä, minkälainen poissaolo asuinpaikalta ei estä 1 momentissa säädetyn asumisvaatimuksen täyttymistä.

Jos kysymys on siipikarjanlihan tuotannosta tai 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta kananmunien tuotannosta teuraskananpoikien haudontaa varten, on luvan myöntämisen edellytyksenä, että maatilalta on mahdollisuus saada vähintään yksi viidesosa yrityksen rehuntarpeesta.

Jos kysymys on 1 momentissa mainittuja eläinmääriä suuremmasta kotieläinyrityksestä, on luvan myöntämisen edellytyksenä, että maatilalta on mahdollisuus saada vähintään kolme neljäsosaa yrityksen rehuntarpeesta.

Tässä pykälässä tarkoitettua rehuntarvetta laskettaessa on otettava huomioon kaikki maatilalla harjoitettu sika- ja siipikarjatalous sekä lypsylehmät ja yli kahdeksan kuukauden ikäiset muut nautaeläimet kuin emolehmät.

Laskettaessa, voidaanko viljelijän maatilalta tai osakkaiden maatiloilta saada 1-3 momentissa tarkoitettu osa kotieläinyrityksen rehuntarpeesta, ei maatilaan katsota kuuluvaksi sellaista vuokrasopimuksen nojalla hallittua peltoa, jonka jäljellä oleva vuokra-aika lupaa haettaessa on vähemmän kuin kolme vuotta. Tarkemmat määräykset siitä, miten rehuomavaraisuus lasketaan, antaa maatilahallitus. Määräykset on julkaistava Suomen säädöskokoelmassa.

Maaseutupiiri voi 6§:n 2 momentissa säädetyn kiellon ja 7§:n työtä sekä 8§:n 1-3 momentissa säädettyjen rehunsaantia koskevien vaatimusten estämättä myöntää luvan maatilalla laillisesti harjoitetun kotieläinyrityksen tuotannon jatkamiseen vakiintuneessa laajuudessa yritystoiminnan harjoittajan vaihduttua, jos tilan peltoalan vähäisyys tai merkittävä väheneminen taikka näihin rinnastettava syy ei ole esteenä luvan myöntämiselle. Työtä koskevasta vaatimuksesta voidaan kuitenkin poiketa vain silloin, kun kysymys on sukupolvenvaihdoksesta tai siihen verrattavasta luovutuksesta.

Erityisistä syistä voi maatilahallitus myöntää luvan jalostus-, koe- tai opetustoimintaan taikka maahantuotujen siitoseläinten kasvattamiseen tässä laissa säädettyjen rajoitusten estämättä.

Lupa saadaan 1 momentissa mainituissa tapauksissa myöntää tuotannon jatkamiseen enintään vakiintuneessa laajuudessa.

Valtioneuvosto voi päättää, että maaseutupiiri saa myöntää laissa tarkoitetun luvan ennen 1 päivää tammikuuta 1994 muissakin kuin 10§:ssä tarkoitetuissa tapauksissa. Sanottu päätös tehdään tarvittaessa tammikuussa. Valtioneuvoston tulee tällöin ottaa huomioon kotieläintuotannon kehitys ja vallitseva markkinatilanne. Valtioneuvosto voi samalla määrätä, että lupia voidaan muissa kuin 10§:ssä tarkoitetuissa tapauksissa myöntää vain tietyn yhteismäärän puitteissa.

Valtioneuvosto määrää myös ne perusteet, joiden mukaan tuottajalle voidaan myöntää lupa tuotantosuunnan vaihtamiseen ja ne perusteet, jotka ovat rehuomavaraisuuden osalta edellytyksenä luvan myöntämiseen tuotantosuunnan vaihtamisen yhteydessä. Lupa tuotantosuunnan vaihtamiseen voidaan myöntää kokonaan tai osittain. Luvan myöntää maaseutupiiri.

Kotieläintuotannon harjoittajalla, jolle ei ole lupa-asiassa annetussa päätöksessä vahvistettu, missä laajuudessa tuotantoa saadaan harjoittaa, on oikeus hakemuksesta saada maaseutupiiriltä ratkaisu siitä, missä laajuudessa tuotantoa saadaan 5§:ssä tarkoitettua lupaa hakematta harjoittaa. Jollei sanottua laajuutta voida luotettavasti määritellä verotusta, maatalouslomitusta ja kirjanpitoa koskevien asiakirjojen sekä muiden saatavissa olevien selvitysten ja tietojen perusteella, maaseutupiiri voi vahvistaa kyseisen laajuuden olosuhteet huomioon ottaen kohtuulliseksi arvioimansa mukaisesti.

Maaseutupiiri voi tarvittaessa myös omasta aloitteestaan ja asianosaista kuultuaan vahvistaa 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kotieläinyrityksessä harjoitettavan tuotannon laillisen laajuuden. Maaseutupiirin on aina vahvistettava sanottu laajuus osakeyhtiölle, kommandiittiyhtiölle, avoimelle yhtiölle ja osuuskunnalle.

Jos yhtiölle tai osuuskunnalle on 12§:n nojalla vahvistettu laillinen laajuus ja sen jälkeen yli puolet osakeyhtiön osakkeista muun saannon kuin perinnön tai testamentin vuoksi on vaihtanut omistajaa taikka yli puolet kommandiittiyhtiön tai avoimen yhtiön yhtiömiehistä tai osuuskunnan jäsenistä on vaihtunut, on edellytyksenä yhteisön harjoittaman kotieläinyrityksen tuotannon jatkamiselle vahvistetussa laajuudessa, että maaseutupiiri myöntää siihen hakemuksesta luvan. Yhtiö tai osuuskunta on lupaa hakiessaan ja pyynnöstä muutoinkin velvollinen antamaan maaseutupiirille tiedot osakkuuksista tai osuuksista ja niiden muutoksista.

Jos yhtiö tai osuuskunta purkautuu, on tuotannon jatkamisen edellytyksenä, että uusi yrittäjä saa tässä laissa tarkoitetun luvan. Entisen osakkaan perustamalle toimintaa jatkavalle yritykselle lupa voidaan tällöin myöntää soveltuvin osin 2 momentissa säädetyin edellytyksin.

Kotieläinyrityksen harjoittajan kuolin- tai konkurssipesällä on oikeus jatkaa yrityksen harjoittamista entisessä laajuudessa pesän loppuselvittelyä varten ilman tässä laissa tarkoitettua lupaa kahden vuoden ajan yrityksen harjoittajan kuolemasta tai konkurssin alkamispäivästä lukien.

Luvan ehdoksi on pantava, että hakijan on tämän lain mukaista tuotantoa harjoittaessaan noudatettava terveydenhoidosta, ympäristönsuojelusta ja eläinsuojelusta annettuja säännöksiä ja määräyksiä. Lupaan voidaan liittää myös tehokkaan valvonnan turvaamiseksi ja väärinkäytösten estämiseksi tarpeellisia ehtoja.

Tämän lain nojalla myönnetty lupa on peruutettava, jos kotieläinyritys ei enää täytä luvan myöntämisen edellytyksiä tai jos lupaehtoja ei noudateta, eikä lupaehtojen rikkomista ole pidettävä olosuhteet huomion ottaen vähäisenä. Lupa voidaan peruuttaa myös, jos 24§:ssä tarkoitettu rikkomus on vakavanlaatuinen taikka jos se rangaistuksesta huolimatta jatkuu tai uudistuu.

Kotieläinyrityksen harjoittamista varten myönnetty lupa on, jos yrityksen harjoittaja on maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta annetun lain 6§:n 4 momentissa tai maataloustuotannon tasapainottamisesta annetun lain (1261/89) 9§:ssä tarkoitetulla sopimuksella sitoutunut kokonaan tai osittain luopumaan tässä laissa tarkoitetusta kotieläintuotannosta, peruutettava siltä osalta, jota sopimus koskee. Kyseisen sopimuksen tehneelle viljelijälle ei myöskään saa myöntää lupaa sopimuksessa tarkoitetun kotieläintuotannon harjoittamiseen ennen kuin sopimuksen tekemisestä on kulunut seitsemän vuotta. Lupaa sopimuksessa tarkoitetun kotieläintuotannon harjoittamiseen kyseisellä maatilalla ei saa sanottuna aikana myöntää myöskään sille, jolle maatilan omistus- tai hallintaoikeus on sopimuksen tekemisen jälkeen siirtynyt.

Luvan peruuttaa maaseutupiiri. Edellä 9§:n 2 momentissa tarkoitetun luvan peruuttaa kuitenkin maatilahallitus.

Tämän lain nojalla myönnetty lupa raukeaa, jos luvan perusteella ei kolmen vuoden kuluessa sen myöntämisestä ole ryhdytty luvassa tarkoitettuun tuotantoon. Lupa ei kuitenkaan raukea, jos viivästymistä on pidettävä olosuhteet huomioon ottaen vähäisenä.

Jos luvansaaja on tehnyt luvan perusteella tapahtuvaan toimintaan ryhtymiseksi merkittäviä uhrauksia tuotantorakennuksen rakentamiseksi, laajentamiseksi tai peruskorjaamiseksi, ei lupa toiminnan aloittamatta jättämisen vuoksi raukea, ellei viittä vuotta ole kulunut luvan myöntämisestä.

Maaseutupiirin on tarvittaessa tehtävä päätös luvan raukeamisesta.

Milloin kotieläinyritys, jolla on lupa tai muutoin oikeus harjoittaa tässä laissa tarkoitettua kotieläintuotantoa, on keskeyttänyt määräajaksi toimintansa maataloustuotannon tasapainottamisesta annetun lain mukaisen tasapainottamissopimuksen, maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta annetun lain mukaisen tuotannonmuutossopimuksen tai muun lain mukaisen kotieläintuotannon rajoittamista tarkoittavan sopimuksen johdosta eikä yritys ole aloittanut toimintaansa uudelleen viiden vuoden kuluessa sopimuksen päättymisestä taikka jos yrityksen toiminta on muusta syystä keskeytynyt ja keskeytyminen on jatkunut yhtäjaksoisesti vähintään viisi vuotta, katsotaan yrityksen lopettaneen tuotantonsa pysyvästi.

Edellä 16§:n 2 momentissa tarkoitetun sitoumuksen antaneen viljelijän katsotaan kuitenkin lopettaneen sitoumuksen mukaisen kotieläinyrityksen harjoittamisen heti, kun hän on antanut maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta annetun lain 6§:n 4 momentissa tai maataloustuotannon tasapainottamisesta annetun lain 9§:ssä tarkoitetun sitoumuksen kotieläintuotannosta luopumisesta.

Jos tässä pykälässä tarkoitetun kotieläinyrityksen tuotanto aloitetaan uudelleen, yritystä pidetään tätä lakia sovellettaessa uutena kotieläinyrityksenä.

Maaseutupiirin ja maatilahallituksen edustajalla sekä kunnan maataloussihteerillä ja maatalouslautakunnan puheenjohtajalla on oikeus tarkastaa asianomaiset tuotantolaitokset.

Kotieläintuotannon harjoittajan on vaadittaessa annettava 19§:ssä mainituille viranomaisille ne tiedot, jotka ovat tarpeen tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvonnassa.

Edellä 19§:ssä mainitun viranomaisen kehotuksesta jokaisen on annettava tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten valvontaa varten sellaisia tietoja, jotka ilmenevät hänen hallussaan olevista asiakirjoista. Tietojenantovelvollisuus ei kuitenkaan koske sellaista asiaa, josta hänellä lain mukaan on oikeus kieltäytyä todistamasta muutoin kuin sillä perusteella, että liike- tai ammattisalaisuus tulisi ilmaistuksi.

Se, joka on tässä laissa säädettyä tehtävää suorittaessaan saanut tietoja yksityisen taloudellisesta asemasta taikka liike- tai ammattisalaisuudesta, ei saa niitä paljastaa, ellei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, tähän suostu.

Maatilahallitus voi asettaa 20§:ssä tarkoitetun tietojenantovelvollisuuden tehosteeksi uhkasakon. Maatilahallitus myös tuomitsee uhkasakon maksettavaksi.

Ulosotonhaltijan ja poliisin tulee 19§:ssä mainittujen viranomaisten pyynnöstä antaa virka-apua tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvonnassa.

Joka rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, on tuomittava, jollei siitä muualla laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta, kotieläintuotannon ohjaamisesta annetun lain säännösten rikkomisesta sakkoon.

Maatilahallitus tekee ilmoituksen 1 momentissa tarkoitetun rikkomuksen saattamiseksi syyteharkintaan. Ilmoitus voidaan jättää tekemättä sellaisesta rikkomuksesta, jota on kokonaisuutena pidettävä ilmeisen vähäisenä.

Rikkomuksen tuottamaa hyötyä ei saa tuomita menetetyksi, jos sitä ei ole vaadittu viiden vuoden kuluessa hyödyn syntymisestä.

Tämän lain nojalla annetuista päätöksistä ei peritä leimaveroa.

Maaseutupiirin ja maatilahallituksen tämän lain nojalla tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään.

Maatilahallituksen 11§:ssä tarkoitetuissa asioissa valitusviranomaisena antamaan päätökseen sekä uhkasakon asettamista koskevaan päätökseen ei kuitenkaan saa hakea muutosta valittamalla.

Haettaessa muutosta maaseutupiirin päätökseen voidaan valituskirja toimittaa myös maaseutupiirille, jonka on lähetettävä valituskirja sekä asiassa kertyneet asiakirjat ja lausuntonsa valituksesta maatilahallitukselle.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.