Tämän lain mukaan suoritetaan korvausta Suomen kansalaisen ja Suomessa pysyvästi asuvan ulkomaalaisen tapaturmaisesti saamasta ruumiinvammasta, jos se on aiheutunut puolustusvoimille kuuluvista aseista, ammuksista, miinoista, räjähdysaineista tai muista taisteluvälineistä, jotka eivät ole oikeudettomasti olleet muun kuin puolustusvoimien hallussa. Korvausta ei suoriteta, jos vahingoittuneella on oikeus korvaukseen valtion virkamiesten tapaturmakorvauksesta annetun lain (449/90), tapaturmavakuutuslain (608/48) tai sotilastapaturmalain (1211/90) mukaan.

Valtio vastaa vahingosta tuottamuksesta riippumatta.

Korvauksesta on soveltuvin osin voimassa mitä vahingonkorvauslain (412/74) 5 luvussa, 6 luvun 1 §:ssä sekä 7 luvun 3 ja 4 §:ssä säädetään.

Korvausta on vaadittava kymmenen vuoden kuluessa vahingon tapahtumisesta. Erityisestä syystä korvaus voidaan maksaa, vaikka korvausta on haettu tätä myöhemmin.

Valtion puhevaltaa tämän lain mukaisissa korvausasioissa käyttää pääesikunta.

Samasta ruumiinvammasta muun lain mukaan maksettavasta korvauksesta vähennetään tämän lain mukaan suoritettu korvaus.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.

Tätä lakia sovelletaan ruumiinvammaan, joka on syntynyt lain tultua voimaan.