Edellä 14§:ssä tarkoitetut kunnan velvollisuuteen kuuluvat terveydenhuoltopalvelut ovat niiden käyttäjälle maksuttomia kuitenkin niin, että asetuksella voidaan määrätä potilaalta perittäväksi korvaus fysikaalisesta hoidosta, sairaankuljetuksesta, hoitoon käytetyistä aineista ja potilaan ylläpidosta terveyskeskuksessa sekä lääkärin ja hammaslääkärin todistuksesta ja lausunnosta, joka ei liity potilaan hoitoon. Muilta kuin Suomen kansalaisilta voidaan asetuksella säätää perittäväksi terveydenhuoltopalveluista maksu ja korvaus, jollei vastavuoroisesta järjestelystä ole valtioiden kesken toisin sovittu. Jos lääkinnälliseen kuntoutukseen liittyvän apuvälineen tarve aiheutuu tapaturmavakuutuslain, maatalousyrittäjäin tapaturmavakuutuslain, sotilasvammalain, liikennevakuutuslain tai näitä vastaavan aikaisemman lain mukaan korvattavasta vahingosta tai ammattitaudista, peritään potilaalle annetusta apuvälineestä sen hankintakustannukset sekä kustannukset apuvälineen uusimisesta ja huollosta.

Kunnan tulee suunnitellessaan ja kehittäessään kansanterveystyötä olla yhteistyössä asianomaisen sairaanhoitopiirin kanssa siten, että kansanterveystyö ja erikoissairaanhoito muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden.

Yksikielisen kunnan tai kuntainliiton terveyskeskuksen terveydenhuoltopalvelut järjestetään kunnan tai kuntainliiton kielellä.

Kaksikielisen kunnan taikka kaksikielisiä tai sekä suomen- että ruotsinkielisiä kuntia käsittävän kuntainliiton terveyskeskuksen terveydenhuoltopalvelut järjestetään kunnan tai kuntainliiton molemmilla kielillä siten, että potilas saa palvelut omalla kielellään.

Kunnan tai kansanterveystyön kuntainliiton tulee lisäksi huolehtia siitä, että pohjoismaiden kansalaiset voivat terveydenhuoltopalveluja käyttäessään tarvittaessa käyttää omaa kieltään, suomen, islannin, norjan, ruotsin ja tanskan kieltä. Kunnan tai kansanterveystyön kuntainliiton on tällöin mikäli mahdollista huolehdittava siitä, että Pohjoismaiden kansalaiset saavat tarvittavan tulkitsemis- ja kääntämisavun.