Jätehuoltolain 31 a§:ssä tarkoitetuin edellytyksin voidaan valtion jätehuoltotyönä kunnostaa kaatopaikka, muu jätteiden käsittelypaikka tai saastunut maa-alue taikka poistaa ympäristöstä jätettä, ainetta tai esineitä taikka tehdä tai teettää muu mainitussa lainkohdassa tarkoitettu jätehuoltotyö.

Esityksen työn tekemisestä tai teettämisestä valtion jätehuoltotyönä tekee kunta vesi- ja ympäristöpiirille, joka neuvoteltuaan siitä lääninhallituksen kanssa toimittaa esityksen vesi- ja ympäristöhallitukselle.

Työn hyväksymisestä valtion jätehuoltotyöksi päättää vesi- ja ympäristöhallitus, joka myös tekee valtion puolesta sitä koskevan sopimuksen.

Valtion ja kunnan kesken valtion jätehuoltotyöstä tehtävässä sopimuksessa on oltava määräykset työn tarkoituksesta ja toteuttamisesta, kustannuksista ja niiden jakautumisesta, työn valvonnasta ja valmistumisesta, erimielisyyksien ratkaisemisesta ja kustannusten mahdollisesta takaisinperimisestä sekä muista tarpeellisista seikoista.

Valtion osuus valtion jätehuoltotyön kustannuksista voi olla enintään 50 prosenttia arvioiduista kustannuksista, ellei erityisistä syistä muuta johdu.

Valtion jätehuoltotyöhön voidaan ryhtyä sen jälkeen, kun työn tekemiseen on viranomaisen asettama, täytäntöönpanokelpoinen teettämisuhka taikka kun se, joka on velvollinen huolehtimaan jätteestä tai omistaa esineen tai aineen, on suostunut jätehuoltotyön tekemiseen, ja antanut, jollei kustannuksia ole tarkoitus jättää 6§:n mukaisesti perimättä, sitoumuksen jätehuoltotyön kustannusten korvaamisesta.

Valtion jätehuoltotyön kustannukset on perittävä takaisin, jollei tämä ole kohtuutonta tai jos on todennäköistä, ettei varoja saada takaisin, taikka jos niiden takaisinperiminen ei ole asianmukaista muusta näihin rinnastettavasta syystä.

Ympäristöministeriö antaa tarvittaessa ohjeet valtion jätehuoltotöistä.

Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä marraskuuta 1989.