Tämä asetus koskee muiden kuluttajansuojalaissa tarkoitettujen kulutushyödykkeiden kuin asuntojen hintojen ilmoittamista markkinoinnissa.

Asuntojen markkinoinnissa annettavista tiedoista on säädetty erikseen.

Kulutushyödykkeen hinta on markkinoinnissa ilmoitettava selkeällä ja yksiselitteisellä sekä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla.

Kun vähittäiskauppias tai muu elinkeinonharjoittaja vähittäiskaupan tavoin toimiessaan taikka palvelualan elinkeinonharjoittaja mainoksin tai muulla vastaavalla tavalla markkinoi yksilöityä kulutushyödykettä kuluttajalle, hyödykkeen hinta on samalla ilmoitettava.

Vähittäismyyntipaikassa ja sen näyteikkunassa olevat myytäväksi tarkoitetut kulutustavarat on varustettava hintamerkinnällä.

Edellä 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että hintamerkintä on niin selkeä ja siten yksilöity, että erehtymisvaaraa eri tuotteiden ja eri pakkauskokojen suhteen ei ole, ja että merkintä on siten sijoitettu ja niin kookas, että se on helposti kuluttajan havaittavissa.

Milloin elintarvikkeen hinta perustuu painoon, tilavuuteen tai muuhun mitattavaan ominaisuuteen ja elintarviketta pakataan vähittäismyyntipaikassa, on tällaisen elintarvikkeen kilo-, litra- tai muu yksikköhinta pantava näkyviin vähittäismyyntipaikassa, jollei se ilmene ennalta pakatusta pakkauksesta.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa on säädetty, elinkeinohallitus voi määrätä tietyn kulutustavaran tai -tavararyhmän yksikköhinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa, jos yksikköhinnan ilmoittamista on pidettävä kuluttajan kannalta tarpeellisena.

Kuluttajapalveluksia kuluttajalle tarjoavalla elinkeinonharjoittajalla on oltava maksuluettelo tai muu selvitys maksujen määräytymisperusteista. Se on asetettava liikehuoneiston seinälle tai muuhun sopivaan paikaan, jossa se on kuluttajan helposti havaittavissa.

Jos kaikkien maksujen tai niiden määräytymisperusteiden merkitseminen luetteloon ei ole mahdollista tarjottavien palvelusten suuren lukumäärän tai muun vastaavan seikan vuoksi, riittää, että luetteloon merkitään tavallisimmat maksut tai niiden määräytymisperusteet. Kuluttajan saatavissa on tällöin kuitenkin oltava täydellinen luettelo maksuista tai niiden määräytymisperusteista ja siitä on oltava ilmoitus esillä olevassa luettelossa.

Jos palveluksia tarjotaan tai suoritetaan muualla kuin liikehuoneistossa, maksuluettelo tai muu selvitys maksujen määräytymisperusteista on esitettävä vaadittaessa.

Elinkeinohallitus voi erityisestä syystä myöntää poikkeuksia tämän asetuksen säännöksistä määrättyä kulutushyödykettä tai -hyödykeryhmää taikka määrättyä kaupan tai palvelusten alaa varten.

Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä helmikuuta 1989.