Oikeudenmukaisen tulotason turvaamiseksi viljelijäväestölle, maataloustuotannon ohjaamiseksi ja tasapainottamiseksi sekä maatalouden hintatason vakaannuttamiseksi ja maataloustuotteiden laadun kehittämiseksi määrätään rukiin, vehnän, rehuohran ja rehukauran sekä maidon, naudanlihan, sianlihan, lampaanlihan ja kananmunien (tavoitehintatuote) tavoitehinnat hinnoitteluvuosiksi 1990/91-1994/95 sekä päätetään muista maataloudesta saatavaan tuloon vaikuttavista toimenpiteistä sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Edellä 1 momentissa mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi voidaan tavoitehintojen muutosten ohella käyttää valtion varoista maksettavaa varsinaista tulotukea, aluetukea ja muuta valtion ja maataloustuottajien keskusjärjestöjen välisissä neuvotteluissa (maataloustuloneuvottelut) sovittua tukea (valtion tuki).

Tässä laissa tarkoitettu hinnoitteluvuosi alkaa maaliskuun alussa ja päättyy seuraavan helmikuun lopussa. Rukiin, vehnän, rehuohran ja rehukauran hinnoitteluvuosi alkaa kuitenkin heinäkuun alussa ja päättyy seuraavan kesäkuun lopussa.

Valtioneuvosto päättää tavoitehinnoista, valtion tuesta sekä muista maataloudesta saatavaan tuloon vaikuttavista toimenpiteistä sen jälkeen, kun niistä on sovittu maataloustuloneuvotteluissa.

Maataloustuloneuvottelut 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen (maataloustulosopimus) aikaansaamiseksi aloitetaan viipymättä sopimusosapuolen sitä vaatiessa. Neuvotteluja jatketaan, kunnes niissä saavutetaan yksimielisyys.

Valtioneuvosto määrää valtion edustajat maataloustuloneuvotteluihin.

Maataloustuloneuvotteluja varten laaditaan laskelma maatalouden kokonaistuotosta ja kustannuksista sekä näiden erotuksena saadusta maataloustulosta. Laskelma laaditaan kolmen viimeksi kuluneen kalenterivuoden keskimääräisten tuotteiden ja tuotantopanosten määrien sekä vallitsevan hinta- ja kustannustason perusteella. Laskelmaa laadittaessa maataloutta pidetään yhtenä kokonaisuutena ja laskelmassa otetaan huomioon vain varsinainen maatalous. Laskelmasta voidaan jättää pois joitakin eriä niiden vähäisen merkityksen vuoksi. Laskelmasta säädetään tarkemmin asetuksella.

Maataloustuotteiden ja tuotantopanosten hintatasossa tapahtuneet muutokset otetaan maataloustuloneuvotteluissa huomioon siten, että maataloustuloa muutetaan yhtä suurella määrällä kuin samoilla tuotteiden ja tuotantopanosten määrillä lasketun tuotto- ja kustannuslaskelman mukainen kokonaiskustannus on muuttunut edellisessä maataloustulosopimuksessa edellytetystä tasosta ottaen huomioon myös kokonaistuoton muutoksen muiden kuin tavoitehintatuotteiden osalta sekä muiden tuottoerien muutoksen edellisessä maataloustulosopimuksessa edellytetystä tasosta.

Edellä 1 momentissa mainittua maataloustulon muutosta määritettäessä otetaan huomioon myös ne maataloustulon muutokset, jotka tämän lain mukaan muutoin otetaan huomioon.

Milloin tavoitehintatuotteiden keskimääräiset hinnat ovat viimeksi kuluneen kalenterivuoden aikana poikenneet vahvistetuista tavoitehinnoista yhteensä enemmän kuin yhden prosentin, tämä otetaan maataloustuloneuvotteluissa huomioon siten, että tämän lain nojalla muutoin määrättäviä tavoitehintoja muutetaan seuraavan hinnoitteluvuoden ajaksi sillä prosenttimäärällä, jolla toteutuneet hinnat ovat keskimäärin poikenneet tavoitehinnoista enemmällä kuin yhdellä prosentilla.

Sen lisäksi, mitä 5 ja 6§:ssä on säädetty, maataloustuloneuvotteluissa neuvotellaan siitä, miten maataloustuloa on muutoin kehitettävä.

Neuvotteluissa otetaan huomioon järkiperäisesti hoidetulta ja viljelijäperheelle täystyöllisyyden antavalta viljelmältä maataloudesta saatu vuositulo ja ammattitaitoisen teollisuustyöntekijän vuositulo sekä näiden kehitys. Lisäksi neuvotteluissa tulee ottaa huomioon kansainvälisten sopimusten asettamat velvoitteet.

Varsinaisen tulotuen ja aluetuen määrää muutetaan siten kuin maataloustuloneuvotteluissa sovitaan. Varsinaista tulotukea ja aluetukea kehitettäessä kiinnitetään huomiota erityisesti tuloerojen tasoittamiseen sekä alueellisiin ja tilasuuruusluokittaisiin eroihin maatalouden tuotantoedellytyksissä.

Milloin jonakin vuonna maataloudelle maksetun varsinaisen tulotuen ja aluetuen määrä poikkeaa maataloustuloneuvotteluissa sovitusta määrästä, erotus otetaan huomioon seuraavan vuoden tuen vastaavana lisäyksenä tai vähennyksenä.

Tarkemmat määräykset valtion tuen jakoperusteista antaa valtioneuvosto. Yksityiskohtaisista valtion tuen jakoperusteista voi antaa määräyksiä ja ohjeita myös maa- ja metsätalousministeriö. Ennen määräysten antamista on valtion ja maataloustuottajien keskusjärjestöjen neuvoteltava keskenään.

Neuvoteltaessa maataloustulon muutosten jakamisesta tavoitehintoihin ja valtion tukeen otetaan huomioon maataloustuotteiden kotimainen ja ulkomainen markkinatilanne, niiden kansainvälinen hintataso ja niiden tuotantokustannusten kehitys.

Valtioneuvosto määrää tavoitehinnat ja valtion tuen tulemaan voimaan hinnoitteluvuoden alusta lukien, jollei maataloustuloneuvotteluissa sovita toisin. Naudanlihan, sianlihan ja lampaanlihan tavoitehinnat voidaan kuitenkin määrätä tulemaan voimaan välittömästi maataloustulosopimuksen syntymisen jälkeen.

Jollei maataloustulosopimusta synny helmikuun loppuun mennessä, valtioneuvosto määrää tavoitehinnat tulemaan voimaan sopimuksen syntymistä seuraavan kalenterikuukauden alusta lukien. Naudanlihan, sianlihan ja lampaanlihan tavoitehinnat voidaan kuitenkin määrätä tulemaan voimaan välittömästi sopimuksen syntymisen jälkeen ja rukiin, vehnän, rehuohran ja rehukauran tavoitehinnat kyseisen hinnoitteluvuoden alusta lukien.

Valtio ja maataloustuottajien keskusjärjestöt neuvottelevat elokuun loppuun mennessä siitä, miten tavoitehintoja ja valtion tukea olisi edellisessä maataloustulosopimuksessa edellytetystä tasosta tarkistettava huomioon ottaen maatalouden kustannustasossa tapahtunut muutos pääomakustannusten muutosta lukuun ottamatta.

Mikäli työmarkkinoilla tehdyn kokonaisratkaisun tai yleissopimuksen nojalla tarkistetaan palkkoja yhden vuoden aikana useammin kuin kerran, 1 momentissa tarkoitetuissa neuvotteluissa voidaan sopia myös maataloustulon tarkistamisesta.

Mikäli 1 momentin mukaan määräytyvä tavoitehintojen ja valtion tuen muutos olisi pienempi kuin kaksi prosenttia, tarkistusta ei toteuteta.

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen neuvottelujen ja uusien tavoitehintojen osalta noudatetaan soveltuvin osin, mitä 3§:n 2 momentissa ja 9§:ssä on säädetty.

Valtioneuvosto määrää 11§:ssä tarkoitetut tavoitehinnat ja valtion tuen tulemaan voimaan syyskuun alusta lukien, jollei neuvotteluissa sovita valtion tuen voimaantulosta toisin.

Jollei 11§:ssä tarkoitetuissa neuvotteluissa synny sopimusta elokuun loppuun mennessä, valtioneuvosto määrää tavoitehinnat tulemaan voimaan sopimuksen syntymistä seuraavan kalenterikuukauden alusta lukien. Naudanlihan, sianlihan ja lampaanlihan tavoitehinnat voidaan kuitenkin määrätä tulemaan voimaan välittömästi sopimuksen syntymisen jälkeen ja rukiin, vehnän, rehuohran ja rehukauran tavoitehinnat takautuvasti kuluvan hinnoitteluvuoden alusta lukien.

Valtioneuvosto voi sovittuaan asiasta maataloustuottajien keskusjärjestöjen kanssa tehdä tavoitehintojen ja laskelmaan sisältyvän tuen sekä laskelman muiden erien keskinäisiin suhteisiin muutoksia, jotka eivät muuta edellisissä neuvotteluissa sovittua maataloustuloa, muulloinkin kuin tavoitehintoja 9 ja 11§:n mukaan määrättäessä.

1. Maitotuotteet

Vuosina 1990-1994 valtio vastaa maitotuotteiden vientikustannuksista siltä osin kuin meijerimaidon määrät ovat enintään seuraavat:

Mikäli meijerimaidon määrä ylittää edellä mainitut määrät, valtio vastaa ylittävältä osalta 90 prosentista vientikustannuksia, kuitenkin enintään seuraaviin määriin asti:

Mikäli meijerimaidon määrä ylittää viimeksi mainitut määrät, valtio vastaa ylittävältä osalta 50 prosentista vientikustannuksia, kuitenkin enintään seuraaviin määriin asti:

Sen estämättä, mitä edellä tässä pykälässä on säädetty, maataloustuottajat vastaavat kolmen miljoonan voikilon vientikustannuksista.

2. Naudanliha

Vuosina 1990-1994 valtio vastaa 90 prosentista naudanlihan vientikustannuksia, kuitenkin enintään seuraaviin määriin asti:

Mikäli naudanlihan vienti ylittää edellä mainitut määrät, valtio vastaa ylittävältä osalta 50 prosentista vientikustannuksia, kuitenkin enintään seuraaviin määriin asti:

3. Sianliha

Vuosina 1990-1994 valtio vastaa 90 prosentista sianlihan vientikustannuksia, kuitenkin enintään seuraaviin määriin asti:

Mikäli sianlihan vienti ylittää edellä mainitut määrät, valtio vastaa ylittävältä osalta 50 prosentista vientikustannuksia, kuitenkin enintään seuraaviin määriin asti:

4. Kananmunat

Vuosina 1990-1994 valtio vastaa 90 prosentista kananmunien vientikustannuksia, kuitenkin enintään seuraaviin määriin asti:

Mikäli kananmunien vienti ylittää viimeksi mainitut määrät, valtio vastaa ylittävältä osalta 50 prosentista vientikustannuksia, kuitenkin enintään seuraaviin määriin asti:

5. Vilja

Vuosina 1990-1994 valtio vastaa 90 prosentista viljan vientikustannuksia, kuitenkin enintään seuraaviin määriin asti:

Mikäli viljan vienti ylittää viimeksi mainitut määrät, valtio vastaa ylittävältä osalta 50 prosentista vientikustannuksia, kuitenkin enintään seuraaviin määriin asti:

Edellä mainittuihin viljan määriin luetaan kuuluvaksi myös mallasohran ja maltaan vienti ohraksi laskettuna.

Edellä tässä pykälässä tarkoitettuihin maataloustuotteiden vientimääriin luetaan kuuluvaksi niiden tuettu käyttö kotimaassa, niiden tuettu myynti kehitysaputarkoituksiin sekä niiden tuettu myynti laivanmuonitusliikkeiden kautta.

Maataloustuottajat vastaavat 14§:ssä mainittujen maataloustuotteiden vientikustannuksista siltä osin kuin valtio ei niistä vastaa. Maataloustuottajien osuudeksi vientikustannuksista luetaan kuitenkin enintään 13 prosenttia kyseisen hinnoitteluvuoden maataloustulosta.

Jos 14§:ssä mainittuja kotieläintuotteita tuodaan maahan, maataloustuottajien osuutta vastaavien tuotteiden vientikustannuksista vähennetään tuonnista kertyviä maksuja vastaavalla määrällä siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Jos maahan tuodaan viljaa, maataloustuottajien osuutta viljan vientikustannuksista vähennetään määrällä, joka saadaan kun tuotu viljamäärä kerrotaan viljan keskimääräisellä vientikustannuksella.

Maataloustuottajien osuus vientikustannuksista peritään maataloustuotteiden markkinoimismaksuina ja muina maksuina sekä veroina sen mukaan kuin siitä erikseen säädetään.

Milloin 1 momentissa tarkoitettujen maksujen ja verojen tuotto on viimeksi kuluneen tai kulumassa olevan kalenterivuoden aikana poikennut siitä määrästä, jolla maataloustuottajat tämän lain mukaan vastaavat maataloustuotteiden vientikustannuksista, tämä otetaan huomioon maataloustuotteiden markkinoimismaksuja ja maataloustarvikkeiden valmisteveroja kuluvana tai seuraavana vuonna määrättäessä.

Maataloustuotannon ohjaamiseen ja tasapainottamiseen varataan siirtomääräraha, joka on 550 miljoonaa markkaa vuonna 1990, 550 miljoonaa markkaa vuonna 1991, 500 miljoonaa markkaa vuonna 1992, 500 miljoonaa markkaa vuonna 1993 ja 500 miljoonaa markkaa vuonna 1994.

Edellä 1 momentissa mainittuun määrärahaan voidaan myöntää tulo- ja menoarviossa lisäystä, josta 50 prosenttia on luettava maataloudelle tuloksi.

Maataloustuottajat voivat osallistua 2 momentissa tarkoitettuun varojen lisäykseen myös siten kuin 16§:ssä on säädetty.

Tässä laissa tarkoitettujen toimenpiteiden valmistelua varten valtioneuvosto asettaa neuvottelukunnan, jonka tehtävänä on laatia 4-6 ja 11§:n mukaan tarvittavat laskelmat maatalouden tuoton ja kustannusten kehityksestä sekä muita maataloustuloneuvotteluissa tarvittavia selvityksiä.

Neuvottelukunnan kokoonpanosta ja tehtävistä säädetään tarkemmin asetuksella.

Jalostettujen ja jalostamattomien maataloustuotteiden viennistä maksettavan vientituen laskemista varten valtioneuvosto vahvistaa vientiin tarkoitetuille tuotteille vientituen yleiset laskentaperusteet. Vientituen yksityiskohtaisista laskentaperusteista päättävät maa- ja metsätalousministeriö tai kauppa- ja teollisuusministeriö.

Maataloustuotteiden viennistä voidaan viejälle maksaa valtion varoista tulo- ja menoarvion rajoissa vientitukea, joka vastaa tuotteen kotimarkkinahinnan ja vientihinnan tai kotimarkkinahinnan ja maailmanmarkkinahinnan erotusta.

Vientituen perusteista, hakemisesta ja maksamisesta säädetään tarkemmin asetuksella.

Vientituen maksamisesta vastaavilla viranomaisilla on oikeus saada viennin rajoittamisesta ja valvonnasta vastaavilta viranomaisilta sen estämättä, mitä niiden salassapitovelvollisuudesta on muualla säädetty, sellaisia maataloustuotteiden viejiä ja maastavietyjä maataloustuotteita koskevia tietoja, joita viranomaiset tarvitsevat valvontatehtävässään.

Maataloustuotteen viejä ja muu, jolla on hallussaan viennin ja maksetun vientituen käytön valvontaa varten tarpeellisia tietoja, on velvollinen tarvittaessa antamaan 1 momentissa tarkoitetuille viranomaisille kirjanpitonsa, liikekirjeenvaihtonsa ja muut valvontaa varten tarpeelliset tiedot.

Vientitukea maksavan viranomaisen määräämät henkilöt ovat oikeutettuja vientituen maksamista koskevien ehtojen noudattamista valvoessaan tarkastamaan viejien tiloissa tavaraa ja vietävän tavaran valmistusta sekä viejien kirjanpitoa ja liikekirjeenvaihtoa.

Tietoa, joka on hankittu tai muutoin saatu tämän pykälän nojalla, ei saa käyttää yksityiseksi hyödyksi eikä ilmaista sivulliselle.

Maataloustuotteiden markkinoinnin hoitamista varten valtioneuvosto asettaa maatalouden markkinointineuvoston, jonka tehtävänä on antaa lausuntoja ehdotuksista vientituen yleisiksi laskentaperusteiksi sekä vientitakuuhinnoiksi, valvoa valtion ja maataloustuottajien maataloustuotteiden vientikustannuksia koskevan vastuun toteuttamista, päättää maataloustuotteiden vienti- ja tuontimääristä sekä viennin ja tuonnin ajoituksesta viennin tukemiseen käytettävissä olevien varojen puitteissa sekä suorittaa sille valtioneuvoston erikseen määräämiä tehtäviä.

Vientiin ja tuontiin sovelletaan lisäksi, mitä maan ulkomaankaupan ja taloudellisen kasvun turvaamisesta annetussa laissa (157/74) ja valtion viljavarastosta annetussa laissa (1036/80) on säädetty.

Markkinointineuvoston kokoonpanosta ja tehtävistä säädetään tarkemmin asetuksella.

Tarkemmat säännökset ja määräykset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella tai maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990.

Mikäli vuonna 1989 maataloudelta perittävät markkinoimismaksut ja valmisteverot ylittävät tai alittavat 20 päivänä elokuuta 1982 annetussa maataloustulolaissa (629/82) säädetyn maataloustuottajien osuuden maataloustuotteiden vientikustannuksista, tämä otetaan huomioon markkinoimismaksuja ja valmisteveroja vuodelle 1990 määrättäessä.

Jos tavoitehintatuotteiden keskimääräinen hintataso on vuoden 1989 aikana poikennut vahvistetuista tavoitehinnoista, tämä otetaan huomioon siten, että hinnoitteluvuodeksi 1990/91 määrättäviä tavoitehintoja muutetaan sillä prosenttimäärällä, jolla toteutunut hintataso on vuonna 1989 keskimäärin poikennut tavoitehinnoista enemmällä kuin yhdellä prosentilla.

Hinnoitteluvuodeksi 1991/92 tavoitehintoja ja valtion tukea määrättäessä otetaan huomioon maataloudesta saatuna tulona vuoden 1988 satovahinkokorvauksista 45 miljoonaa markkaa.