Uudissähköistysavustusta voidaan myöntää sähkölaitoksille sellaisten vakinaisesti asuttujen talouksien sähköistämiseen, joiden autioitumisriski on pieni. Tätä riskiä arvioitaessa on otettava huomioon ainakin seuraavat seikat: asukkaiden ikä, ammatti, elinkeinotoiminnan laatu ja voimaperäisyys sekä asunnon kunto. Saaristoalueilla voidaan avustusta myöntää myös sellaisten talouksien sähköistämiseen, joiden asukkaista ainakin yksi asuu pääsääntöisesti yli 6 kuukautta vuodessa sähköistettävällä tilalla ja hankkii tai on hankkinut pääasiallisen toimeentulonsa tilalla asumanaan aikana ja joiden talouksien sähköistäminen on elinkeinotoiminnan tai muun erityisen syyn takia tärkeää.

Avustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että avustuksen saaja ottaa sähköistettävien kiinteistöjen omistajilta sitoumuksen, jolla omistaja sitoutuu maksamaan 6§:ssä mainitun paikallisrahoituksen osuuden suuruisen lisämaksun, jos kiinteistö myydään tai luovutetaan viiden vuoden aikana sähköverkkoon liittymisestä toisen omistukseen.

Uudissähköistysavustusta ei myönnetä valtion ja kuntien omistamille sähköistyskohteille. Avustusta ei myöskään myönnetä lomakylien, kalanviljelylaitosten, turkistarhojen tai muiden vastaavien työ- tai liiketilojen sähköistämiseen, mikäli ne eivät sijaitse vanhan asutun tilan yhteydessä tai ole saariston vakinaisen asutuksen säilymisen kannalta välttämättömiä.

Uusien aiemmin rakentamattomalle paikalle rakennettujen omakotitalojen tai vastaavien kohteiden, samoin kuin uudelle omistajalle siirtyneiden autiotilojen tai vakituiseksi asunnoksi muutetun kesäasunnon sähköistämiseen ei avustusta myönnetä. Eräissä poikkeustapauksissa, kuten saamelais- ja saaristoalueilla, kauppa- ja teollisuusministeriö voi kuitenkin päättää tällaisten kohteiden avustamisesta.

Avustusta haettaessa tulee hakemukseen liittää kunnan selvitys sähköistettävästä taloudesta sekä maatiloista lisäksi kunnan maatalouslautakunnan lausunto siitä, miten maatila täyttää elinkelpoisuusehdot.

Perustana avustuksen määrittämiselle ovat sähköistyskohdetta varten tarvittavan jakeluverkoston ja saaristoalueilla sähköaggregaatin hankinnasta aiheutuneet todelliset, 9§:ssä tarkoitetut hyväksyttävät rakentamiskustannukset sekä kohteen alueella olevien liittämiskelpoisten kuluttajien lukumäärä.

Verkosto edellytetään suunnitelluksi siten, että sen voidaan olettaa kohtuullisesti tyydyttävän noin kymmenen lähimmän vuoden sähköntarpeen.

Toteutettavan kohteen uudissähköistysavustuksen enimmäismäärä lasketaan seuraavasti:

-kohteen paikallisrahoituksen osuus on 12 600 mk taloutta kohti,

-jos kohteen verkostoyksikkömäärä on enintään 3 verkostoyksikköä (vy) taloutta kohti, voidaan avustusta myöntää todellisia rakentamiskustannuksia vastaavasti vähennettynä paikallisrahoituksen osuus,

-jos verkostoyksikkömäärä on yli 3 taloutta kohti, voidaan avustusta myöntää taloutta kohti vain kolmen verkostoyksikön rakentamiskustannuksia vastaavasti. Avustuksen suuruus taloutta kohti saadaan jakamalla kohteen rakentamiskustannukset verkostoyksikkömäärällä ja kertomalla luvulla 3. Tästä summasta vähennetään vielä paikallisrahoituksen osuus.

Jos kohteen verkostoyksikkömäärä ylittää 4 verkostoyksikköä taloutta kohti, voidaan avustusta myöntää vain niille elinkelpoisille talouksille, joiden elinkeinotoiminnan kannalta verkostosähköistäminen on välttämätöntä.

Rakentamiskustannuksiltaan yli 235 000 mk/talous olevia kohteita ei avusteta. Saamelais- ja saaristoalueilla voidaan kuitenkin myöntää avustusta kohteisiin, joiden rakentamiskustannukset ovat alle 840 000 mk/talous.

Saaristoalueilla oleviin kohteisiin ei sovelleta verkostoyksikkötarkastelua, jos erikoisrakenteista kuten merikaapeleista aiheutuvat kustannukset ovat huomattavat. Tällöin avustusta voidaan myöntää todellisia rakentamiskustannuksia vastaavasti vähennettynä paikallisrahoituksen osuus. Avustus voi olla kuitenkin enintään 420 000 mk/talous.

Kauppa- ja teollisuusministeriö muuttaa vuosittain mainitun paikallisrahoituksen, saaristoalueiden avustusten enimmäismäärän taloutta kohti ja avustettavan kohteen rakennuskustannusten ylimmän markkamäärän kustannustason muutosta vastaavaksi.

Kohteen verkostoyksiköt lasketaan seuraavasti: 1 km suurjännitejohtoa = 1,3 vy, 1 km pienjännitejohtoa = 1 vy ja muuntamo = 0,5 vy. Verkostoyksikkömäärät taloutta kohti lasketaan jokaiselle yhtenäiselle sähköistettävälle alueelle erikseen, ei siis koko laitoksen vuosittaisen uudissähköistämisohjelman keskimääräisenä verkostoyksikkömääränä.

Kauppa- ja teollisuusminiteriön tulee sisällyttää avustuspäätökseen valtionavustuksia koskevista yleismääräyksistä annetussa päätöksessä (490/65) edellytetyt ehdot. Lisäksi kauppa- ja teollisuusministeriö voi asettaa valtionavustuksella rakennettavan verkoston suunnittelulle, rakentamiselle ja käytölle tarpeelliseksi katsomansa ehdot.

Kauppa- ja teollisuusministeriö antaa tämän päätöksen soveltamisesta tarkemmat ohjeet.