Tätä lakia sovelletaan liikkeessä, laitoksessa ja yrityksessä tehtävään jäljempänä mainittuun työhön, jota työntekijä tekee sopimuksen perusteella työnantajalle tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

Tämän lain säännöksiä on sovellettava kahdeksantoista vuotta täyttäneisiin työntekijöihin. Tätä nuorempiin työntekijöihin säännöksiä sovelletaan, mikäli heidän työajastaan ja käyttämisestään tässä laissa tarkoitettuun työhön ei ole erikseen säädetty.

Tämä laki koskee 1 momentissa mainituin edellytyksin myös työntekijöitä, jotka työkuntana ovat sitoutuneet työnantajan johdon ja valvonnan alaisina tekemään jonkin työn yhteisesti, sekä heidän työnantajan suostumuksella avuksensa työhön ottamiaan työntekijöitä.

Tätä lakia ei sovelleta henkilöön, joka toimii liikkeessä, laitoksessa tai yrityksessä johtavassa asemassa.

Sellaiseen työntekijään, jonka pääasiallisena tehtävänä on välittömästi johtaa tai valvoa työtä ja joka ei ota osaa tai vain tilapäisesti ottaa osaa johdettaviensa taikka valvottaviensa työntekijöiden työhön, sovelletaan tätä lakia, ottamatta kuitenkaan lukuun 11 ja 15§:n säännöksiä.

Asetuksella säädetään keihin valtion, kunnan ja muun julkisen yhteisön viran- ja toimenhaltijoihin on sovellettava, mitä tässä laissa on työntekijästä säädetty ja miten sellaiselle viran- tai toimenhaltijalle, joka on verrattavissa 2 momentissa tarkoitettuun työntekijään, on määrättävä 21 ja 23§:n mukaan tuleva kuukausikorvaus.

Virallisen syyttäjän tai työsuojeluviranomaisen taikka työnantajien tai työntekijöiden keskusjärjestöjen pyynnöstä on työneuvoston ratkaistava, onko työtä tai työntekijää pidettävä sellaisena, johon tätä lakia on sovellettava. Samassa järjestyksessä voidaan työneuvoston ratkaistavaksi saattaa kysymys siitä, onko tämän lain alainen työntekijä sellainen, jota tarkoitetaan 4§:n 2 momentissa.

Työsuojeluviranomaisen on, milloin asianosainen sitä vaatii, saatettava 1 momentissa mainittu kysymys työneuvoston ratkaistavaksi, jollei asiaa muuten ole pidettävä ilmeisen selvänä.

Jos tuomioistuimessa vireillä olevan asian ratkaisu riippuu 1 momentissa mainitusta kysymyksestä, tuomioistuimen on siirrettävä tämän kysymyksen ratkaiseminen työneuvostolle, milloin katsoo sen tarpeelliseksi tai asianosainen sitä vaatii. Tuomioistuin saa päättää asian vasta sen jälkeen, kun sille on toimitettu työneuvoston ratkaisu.

Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.

Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös siten, että se on keskimäärin 40 tuntia edellyttäen, että työtä varten on ennakolta laadittu työtuntijärjestelmä enintään kalenterivuoden pituiseksi ajaksi, jonka kuluessa viikoittainen säännöllinen työaika tasoittuu sanottuun keskimäärään.

Vuorokautista säännöllistä työaikaa voidaan, jos siitä etukäteen sovitaan, tilapäisesti pidentää enintään tunnilla edellyttäen, että viikoittainen säännöllinen työaika enintään kolmen kuukauden pituisena ajanjaksona tasoittuu keskimäärin 40 tuntiin.

Milloin pääasiassa kotieläinten hoitotyössä olevan työntekijän viikkolepopäivä on 16§:n mukaisesti siirretty, säännöllinen työaika saa olla enintään 56 tuntia viikossa edellyttäen, että työtä varten on ennakolta laadittu työtuntijärjestelmä, jonka mukaan viikoittainen säännöllinen työaika tasoittuu 40 tuntiin enintään kalenterivuoden pituisena ajanjaksona.

Vuorokauden lasketaan alkavan kello 00, jollei ole sovittu sen alkamisesta samaan aikaan kuin työntekijän on säännönmukaisesti saavuttava työhönsä.

Työnantaja ja työntekijä voivat sopia 6§:n 1 momentin ja työehtosopimuksen säännöllisen työajan pituutta ja sijoittamista koskevien määräysten estämättä liukuvasta työajasta siten, että työntekijä voi sovituissa rajoissa määrätä työnsä päivittäisen alkamis- ja päättymisajankohdan. Sovittaessa liukuvan työajan käyttöönotosta on samalla sovittava kiinteästä työajasta, työajan vuorokautisesta liukumarajasta, lepoaikojen sijoittamisesta, säännöllisen työajan pidennysten ja alitusten enimmäiskertymästä sekä tasoittumisjaksosta.

Liukuvan työajan järjestelmässä säännöllistä vuorokautista työaikaa pidentää tai lyhentää liukuma-aika, joka voi olla enintään kaksi tuntia. Edellä 1 momentissa mainittu enimmäiskertymä saa olla enintään 20 tuntia ja tehdyn viikoittaisen säännöllisen työajan tulee tasoittua keskimäärin 6§:n 1 momentin tai työehtosopimuksen mukaisen säännöllisen työajan pituiseksi enintään kalenterivuoden aikana.

Jos syntyy erimielisyyttä siitä, onko sopimus tämän lain mukainen, asia voidaan saattaa työneuvoston ratkaistavaksi.

Työnantajien ja työntekijöiden yhdistyksillä, joiden toimintapiiri käsittää koko maan, on oikeus työehtosopimuksessa sopia säännöllisestä työajasta 6§:n säännöksistä poikkeavasti. Työaika ei kuitenkaan saa enintään kalenterivuoden aikana keskimäärin ylittää 40:ää tuntia viikossa. Tällaista työehtosopimuksen määräystä on noudatettava siinä laajuudessa kuin sopimukseen sidottu työnantaja muutoinkin on velvollinen sopimusta soveltamaan.

Milloin työntekijä sopimuksen mukaan on velvollinen oleskelemaan asunnossaan, josta hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön, ei sitä aikaa, jonka hän täten työtä suorittamatta joutuu olemaan sidottuna, lueta työaikaan, vaikka siitä olisikin sovittu suoritettavaksi korvausta.

Työntekijälle on suoritettava 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa korvaus vähintään puolesta siinä mainitusta ajasta joko rahana tai siten, että vähintään puolet sanotusta ajasta luetaan työaikaan.

Tämän lain 25§:ssä tarkoitetun työehtosopimuksen piiriin kuuluvan maatalouslomittajan varallaolosta voidaan sopia 8§:ssä tarkoitettujen yhdistysten tekemällä työehtosopimuksella myös siten, että työntekijä on velvollinen olemaan varallaoloaikana tähän tarkoitukseen sopivassa huoneessa joko työpaikalla tai sen yhteydessä.

Työaikaan luetaan kulkeminen tai kuljetus työnantajan määräämästä lähtöpaikasta varsinaiseen työn suorittamispaikkaan ja sieltä lähtöpaikkaan palaaminen. Muussa tapauksessa matkaan käytettyä aikaa ei lueta työaikaan, vaikka siitä olisikin sovittu suoritettavaksi korvausta.

Työnantaja ei saa pidentää tässä laissa säädettyjä työaikoja antamalla työtä työntekijän kotona tehtäväksi.

Työntekijää saa hänen suostumuksellaan pitää ylityössä 6§:n 1 ja 3 momentissa säädetyn säännöllisen vuorokautisen työajan lisäksi enintään 20 tuntia kahden viikon pituisena ajanjaksona.

Edellä 1 momentissa mainitun vuorokautisen ylityön lisäksi saa työntekijää hänen suostumuksellaan pitää sellaisessa viikoittaisessa ylityössä, joka ylittää 6§:n 1 momentissa säädetyn tai sanotun pykälän 2 momentissa mainitun työtuntijärjestelmän mukaan määräytyvän säännöllisen viikoittaisen työajan, mutta ei ylitä säännöllistä vuorokautista työaikaa, enintään 16 tuntia kahden viikon pituisena ajanjaksona.

Kalenterivuoden aikana saa 1 momentissa mainittua ylityötä teettää enintään 200 tuntia ja 2 momentissa mainittua ylityötä enintään 120 tuntia. Työsuojelupiirin työsuojelulautakunnan poikkeuslupajaoston luvalla saa, milloin erityiset syyt sitä vaativat, edellä mainittujen vuotuisten ylityötuntimäärien lisäksi pitää työntekijää hänen suostumuksellaan ylityössä enintään puolet niiden määrästä.

Jos ilmaantuu erimielisyyttä siitä, onko työ sen laatuista, jota 4 momentissa tarkoitetaan, voidaan kysymys saattaa työneuvoston ratkaistavaksi.

Edellä 7§:ssä mainitussa työssä on 12§:ssä tarkoitettua ylityötä työ, jota työnantaja teettää työntekijän suostumuksella 6 §:n 1 momentissa ja 7§:ssä mainittujen työaikojen lisäksi.

Kun luonnontapahtuma, tapaturma tai muu seikka, kuten kotieläimen sairaus tai sille sattunut onnettomuus, jota ei ole voitu ennakolta tietää, on aiheuttanut keskeytyksen liikkeen, laitoksen tai yrityksen säännöllisessä toiminnassa tai vakavasti uhkaa johtaa sellaiseen keskeytykseen taikka hengen, terveyden tai omaisuuden joutumiseen vaaranalaiseksi, saa 6 ja 8§:n mukaan määräytyviä säännöllisiä työaikoja pidentää enintään neljän viikon aikana siinä määrin kuin mainitut syyt vaativat. Tällaisesta työajan pidennyksestä sekä sen syystä, laajuudesta ja todennäköisestä kestosta on työnantajan viivytyksettä tehtävä kirjallinen ilmoitus asianomaiselle työsuojeluviranomaiselle. Työsuojeluviranomainen voi tutkittuaan asian joko jättää sen tehdyn ilmoituksen varaan tai ryhtyä toimenpiteisiin pidennyksen rajoittamiseksi tai lopettamiseksi.

Tässä pykälässä mainittua hätätyötä ei lueta 12§:ssä tarkoitettuun ylityöaikaan.

Vuorotyössä tulee vuorojen vaihtua säännöllisesti ja muuttua ennakolta sovituin ajanjaksoin, jollei työsuojelupiirin työsuojelulautakunnan poikkeuslupajaosto ole myöntänyt poikkeusta tai 8§:ssä tarkoitetut yhdistykset tekemässään työehtosopimuksessa ole toisin sopineet. Vuorojen katsotaan vaihtuvan säännöllisesti silloin, kun vuoro jatkuu enintään yhden tunnin yhdessä työhön sijalle tulleen vuoron kanssa tai kun vuorojen väliin jää enintään yhden tunnin aika.

Työntekijälle on annettava sunnuntain ajaksi tai, jollei se ole mahdollista, muuna viikonaikana vähintään 34 tuntia kestävä yhdenjaksoinen viikkolepo.

Keskeytymättömässä vuorotyössä saadaan kuitenkin viikkolepo järjestää niin, että sitä kolmen viikon aikana tulee keskimäärin vähintään 34 tuntia viikkoa kohti ja vähintään 28 tuntia kullakin kerralla.

Jos erimielisyyttä ilmaantuu siitä, onko työ sellaista kuin 3 momentin 3 kohdassa on sanottu, voidaan kysymys saattaa työneuvoston ratkaistavaksi.

Työntekijän säännöllistä työaikaa on kuitenkin 3 momentin 5 ja 6 kohdassa mainituissa tapauksissa lyhennettävä tilapäiseen työhön käytetyllä ajalla kuuden viikon kuluessa viikkolevon siirtämisestä tai työntekijälle on hänen suostumuksellaan suoritettava palkan lisäksi, siihen luettuna mahdolliset 18-21 ja 23§:ssä säädetyt korotukset, erillinen rahakorvaus. Korvaus on suuruudeltaan sama kuin tilapäiseen työhön käytetyltä ajalta tuleva peruspalkka. Korvausta ei saa sisällyttää kuukausipalkkaan eikä 21§:n 1 momentissa tai 23§:n 5 momentissa tarkoitettuun erilliseen korvaukseen.

Kun työaika vuorokaudessa on pitempi kuin seitsemän tuntia, on työntekijälle, jäljempänä tässä pykälässä mainituin poikkeuksin, annettava työn aikana ainakin yksi säännöllinen, vähintään tunnin kestävä lepoaika, jonka aikana hän saa esteettömästi poistua työpaikaltaan. Tämä ei kuitenkaan koske sellaisia työntekijöitä, joiden työpaikalla olo on työn jatkumiselle välttämätön.

Milloin työ on järjestetty säännöllisesti vaihtuviin seitsemää tuntia pitempiin vuoroihin, on työntekijälle annettava vähintään puoli tuntia kestävä lepoaika tai tilaisuus aterioida työn aikana.

Edellä 1 ja 2 momentissa mainituista säännöksistä voidaan poiketa työsuojelupiirin työsuojelulautakunnan poikkeuslupajaoston luvalla tai työehtosopimuksella. Lepoaikaa ei saa kuitenkaan sopia 1 momentissa tarkoitetussa työssä puolta tuntia lyhyemmäksi eikä 8§:ssä tarkoitettujen yhdistysten tekemästä työehtosopimuksesta poiketen.

Lepoaikaa ei lueta työaikaan, jos työntekijä saa sinä aikana esteettömästi poistua työpaikalta.

Jos säännöllisesti toistuvasta tauosta on sovittu 8§:ssä tarkoitettujen yhdistysten tekemässä työehtosopimuksessa, luetaan tällainen tauko, jollei työehtosopimuksessa toisin määrätä, työaikaan samoin edellytyksin kuin 4 momentissa säädetään.

Ylityöstä ja hätätyöstä, jota tehdään 6§:ssä mainitun vuorokautisen säännöllisen työajan lisäksi, on kahdelta ensimmäiseltä tunnilta maksettava viidelläkymmenellä prosentilla ja seuraavilta tunneilta sadalla prosentilla korotettu palkka. Muusta 6§:n mukaisten säännöllisten työaikojen lisäksi tehdystä ylityöstä maksetaan viidelläkymmenellä prosentilla korotettu palkka.

Milloin viikoittainen säännöllinen työaika määräytyy 6§:n 2 momentissa mainitun työtuntijärjestelmän mukaan ja työnantaja katkaisee työntekijän työsuhteen, ennen kuin tämän työaika on tasoittunut keskimäärin 40 tuntiin viikossa, lasketaan, montako tuntia keskimääräinen työaika keskenjääneenä ajanjaksona on, päivittäistä ylityötä mukaan lukematta, viikkoa kohti pitempi kuin 40 tuntia ja sanotun tuntimäärän ylittäviltä tunneilta maksetaan ylityökorvausta vastaava korvaus.

Jos työehtosopimuksin on poikettu 6§:n säännöksistä, on työehtosopimuksessa myös mainittava ne perusteet, joita käytetään laskettaessa 1 momentin mukaista korotettua palkkaa ylityöstä.

Laskettaessa 18§:ssä mainittua palkan korotusta työstä, josta palkka on määrätty tuntia pitemmältä ajanjaksolta, on tunnilta suoritettava peruspalkka laskettava siten, että sopimuksen mukainen palkka jaetaan säännölliseen työhön käytetyllä tuntimäärällä. Työssä, jota suoritetaan kappale- tai urakkapalkalla, lasketaan tuntipalkka siten, että kappale- tai urakkapalkka jaetaan kappaleen valmistamiseen tai urakan suorittamiseen käytetyllä tuntimäärällä. Jos palkkaukseen sisältyy luontoisetuja, on ne otettava huomioon palkan korotusta laskettaessa.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa on mainittu, työsuojelupiirin työsuojelulautakunnan poikkeuslupajaosto voi hakemuksesta vahvistaa ne perusteet, joiden mukaan korotetun palkan määräämistä varten tarvittava perustuntipalkka lasketaan.

Ylityöstä maksettava palkka voidaan ennen ylityön aloittamista sopia vaihdettavaksi vastaavaan vapaa-aikaan säännöllisenä työaikana. Ylityötä vastaavan vapaa-ajan pituus lasketaan noudattaen soveltuvin osin 18 ja 19§:n säännöksiä ylityöstä maksettavasta korvauksesta. Vapaa-aika on annettava ja otettava kahden kuukauden kuluessa ylityön tekemisestä.

Sopimus, jolla vähennetään työntekijälle 18-20§:n mukaan tulevia etuja tai jolla edellä mainittu korotettu palkka sisällytetään peruspalkkaan, on mitätön. Kun kysymyksessä on 4§:n 2 momentissa tarkoitettu työntekijä, voidaan ylityöstä tuleva korotettu palkka kuitenkin sopia maksettavaksi erillisenä kuukausikorvauksena.

Tämän lain 18-20§:n säännöksistä voidaan poiketa 8§:ssä tarkoitettujen yhdistysten tekemällä työehtosopimuksella.

Milloin viikoittainen säännöllinen työaika määräytyy 7§:ssä mainitun liukuvan työajan järjestelmän mukaan ja työnantaja tai työntekijä irtisanoo työsuhteen päättyväksi tai työntekijä purkaa sen ennen kuin työaika on tasoittunut keskimäärin 6§:n 1 momentin tai työehtosopimuksen mukaisen säännöllisen työajan pituiseksi viikossa, lasketaan, montako tuntia tehty keskimääräinen työaika keskenjääneenä ajanjaksona on, vuorokautista ylityötä mukaan lukematta, viikkoa kohti pitempi kuin säännöllinen työaika ja sanotun tuntimäärän ylittäviltä tunneilta maksetaan ylityökorvausta vastaava korvaus.

Sunnuntaina tai muuna kirkollisena juhlapäivänä tehdystä työstä, jota tässä laissa sanotaan sunnuntaityöksi, on maksettava kaksinkertainen palkka. Kaksinkertaista palkkaa ei kuitenkaan makseta 25§:ssä tarkoitetun työehtosopimuksen piiriin kuuluvien, määräaikaisessa työsuhteessa olevien maatalouslomittajien työstä näiden suorittaessa säännölliseen viikkotyöaikaansa kuuluvaa työtä. Jos työ on ylityötä tai hätätyötä, on siitä lisäksi suoritettava 18-21§:ssä säädetty korvaus, joka lasketaan työntekijän korottamattomasta palkasta.

Mitä 18-21§:ssä on säädetty ylityöstä ja hätätyöstä suoritettavan korotetun palkan laskemisesta, on vastaavasti noudatettava myös sunnuntaityöstä suoritettavaa korotettua palkkaa laskettaessa.

Sunnuntaiksi tai kirkolliseksi juhlapäiväksi luetaan tässä laissa vuorokausi, joka alkaa kello 00 sanottuna päivänä, jollei ole sovittu sen alkamisesta samaan aikaan kuin työntekijän on säännönmukaisesti saavuttava työhönsä.

Työntekijää, joka työsopimuksensa ehtojen mukaan ei ole sitoutunut suorittamaan työtä sunnuntaina, ei ilman hänen suostumustaan saa velvoittaa siihen, paitsi 14§:ssä mainituissa tapauksissa ja työssä, jota sen laadun vuoksi tehdään säännöllisesti kaikkina viikon päivinä.

Sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tämän pykälän mukaan tulevia etuja tai jolla edellä mainittu korotettu palkka sisällytetään peruspalkkaan, on mitätön. Kun kysymyksessä on 4§:n 2 momentissa tarkoitettu työntekijä, voidaan sunnuntaityöstä korotettu palkka kuitenkin sopia maksettavaksi kuukausikorvauksena tai yhdistettäväksi 21§:n 1 momentissa tarkoitettuun erilliseen kuukausikorvaukseen.

Oikeus 9§:ssä ja 16§:n 5 momentissa tarkoitettuun erilliseen rahakorvaukseen sekä 18-23§:ssä säädettyyn korotettuun palkkaan on rauennut, jollei kannetta ole nostettu vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jolloin sellainen oikeus syntyi.

Mitä tässä laissa on säädetty työnantajien ja työntekijöiden yhdistysten, joiden toimintapiiri käsittää koko maan, oikeudesta työehtosopimuksessa sopia tästä laista poikkeavasti, sovelletaan vastaavasti valtion viranomaisen, kunnallisen työmarkkinalaitoksen tai sen antamaan valtuutukseen perustuen kunnan tai kuntainliiton, evankelisluterilaisen kirkon sopimusvaltuuskunnan tai sen antamaan valtuutukseen perustuen sanotun kirkon seurakunnan, seurakuntaliiton tai muun seurakuntien yhtymän taikka yksityisten valtionapulaitosten sopimusvaltuuskunnan tai sen antamaan valtuutukseen perustuen yksityisen valtionapua saavan yhteisön tai laitoksen ja asianomaisen yhdistyksen välillä tehtyyn työehto-, virkaehto- tai toimiehtosopimukseen.

Jokaista tämän lain alaista työpaikkaa varten työnantajan on laadittava työaikajärjestelmä, jossa mainitaan aika, milloin työ alkaa ja päättyy sekä ruokailu- ja lepoajat. Milloin työaikajärjestelmän laatiminen työn laatuun nähden on erittäin vaikeaa, työsuojelupiirin työsuojelulautakunnan poikkeuslupajaosto voi hakemuksesta myöntää siitä vapautuksen.

Työnantajan on pidettävä luetteloa tehdyistä työtunneista sekä hätä- ja ylityöstä ja niistä maksetusta korotetusta palkasta. Luetteloon on merkittävä myös sunnuntaityö ja siitä maksettu korotettu palkka. Milloin 4§:n 2 momentissa tarkoitetun työntekijän kanssa on sovittu 18-21 ja 23§:ssä tarkoitetun korotetun palkan maksamisesta kuukausikorvauksena, on luetteloon merkittävä arvioitu yli- ja sunnuntaityön määrä kuukaudessa.

Edellä 2 momentissa mainittu luettelo on vaadittaessa näytettävä tarkastusviranomaiselle ja työntekijöiden luottamusmiehelle sekä pyynnöstä kirjallisesti annettava työntekijälle tai hänen valtuutetulleen tieto työntekijää koskevista, luettelossa olevista merkinnöistä.

Työtunti- ja työaikajärjestelmästä on tarkastusviranomaiselle pyydettäessä toimitettava jäljennös.

Vuorotyötä koskeva työaikajärjestelmä on saatettava työntekijöiden tietoon hyvissä ajoin ja vähintään yhtä viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkamista. Tämän ilmoitusajan jälkeen työaikajärjestelmää voidaan muuttaa vain työntekijän suostumuksella tai töiden järjestelyihin liittyvästä painavasta syystä.

Tämän pykälän säännöksistä voidaan poiketa 8§:ssä tarkoitettujen yhdistysten tekemällä työehtosopimuksella.

Jokaisessa tämän lain alaisessa työpaikassa on työnantajan toimesta pidettävä sopivassa paikassa työntekijöiden nähtävänä tämä laki ja sen nojalla annetut toimeenpanomääräykset sekä asianomaisen viranomaisen päätös niistä ehkä myönnetyistä poikkeuksista, samoin kuin käytössä oleva työtunti- ja työaikajärjestelmä.

Tämän lain noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset.

Työnantaja, joka rikkoo 6-17§:ssä olevia työaikaa koskevia säännöksiä taikka muusta syystä kuin maksukyvyttömyyden johdosta laiminlyö 18-23§:ssä säädetyn ylityö-, hätätyö- tai sunnuntaityökorvauksen suorittamisen, on tuomittava työaikarikkomuksesta sakkoon. Milloin rikkomus tapahtuu työsuojeluviranomaisen huomautuksesta huolimatta tai asianhaarojen ollessa muutoin raskauttavat, työnantaja on tuomittava työaikarikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Työnantaja, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, pitää väärin 26§:n 2 momentissa mainittua luetteloa tai muuttaa sitä tai hävittää, kätkee taikka tekee sen mahdottomaksi lukea, on tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Joka muutoin rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja määräyksiä, on tuomittava sakkoon.

Työnantajan edustajaa rangaistaan kuten edellä 1-3 momentissa on säädetty, milloin teko tai laiminlyönti on luettava edustajan syyksi hänelle kuuluvien velvollisuuksien rikkomisena. Tätä arvioitaessa on otettava huomioon edustajan tehtävät ja toimivaltuudet, hänen pätevyytensä sekä muutoinkin hänen osuutensa lainvastaisen tilan syntyyn tai jatkumiseen.

Tässä laissa mainitut rikkomukset on virallisen syyttäjän pantava syytteeseen, mutta 18-23§:ssä mainituissa tapauksissa ainoastaan, milloin asianomistaja on ilmoittanut rikkomuksen syytteeseen pantavaksi.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Valtioneuvosto voi antaa tarkempia määräyksiä kuljetuksen järjestämisestä yötyötä tekevälle työntekijälle työvuoron alkamis- ja päättymisajankohtana.