1989

215/1989 Maa- ja metsätalousministeriön päätös siipikarjanlihan tarkastuksesta

Maa- ja metsätalousministeriö on 28 päivänä lokakuuta 1988 siipikarjanlihan tarkastuksesta annetun asetuksen (899/88) 20§:n nojalla päättänyt:

 Soveltamisala
1 §

Tämä päätös koskee siipikarjanlihan tarkastuksesta annetun asetuksen 2§:ssä tarkoitetun siipikarjanlihan tarkastusta ja siitä johtuvia teurastusrajoituksia ja lihan arvostelua sekä tässä päätöksessä tarkoitettujen näytteiden tutkimista ja ehdollisesti hyväksytyn lihan käsittelyä.

Mitä tässä päätöksessä on määrätty broilereista koskee myös broileremoja.
Tarkastus elävänä (ante mortem tarkastus)
2 §

Siipikarjan terveydentila on hyväksytyssä siipikarjateurastamossa tarkastettava ennen teurastusta.

Tällöin tarkastetaan, ettei

 1.

siipikarjassa esiinny oireita sellaisesta sairaudesta, joka voi tarttua ihmisiin tai eläimiin,

 2.

siipikarjassa esiinny oireita sellaisesta sairaudesta tai tartunnasta, jonka perusteella siipikarjasta saatava liha ei ole elintarvikkeeksi kelvollista,

 3.

itsestään kuolleita eläimiä oteta teurastettaviksi.
3 §

Jos broilerin liha aiotaan toimittaa kulutukseen pakastamattomana tuoreena, on ihmiselle tartuntaa aiheuttavien mikrobien varalta suoritettavassa näytteenotossa ja tutkimuksessa noudatettava, mitä maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto eläintautilain (55/80) nojalla määrää.
Teurastusrajoitukset
4 §

Todettaessa 2§:n 1 ja 2 kohdissa tarkoitettuja sairauksia tai tartuntoja tai ellei 3§:ssä tarkoitettua tutkimusta ole suoritettu, on hyväksytyssä teurastamossa kyseinen kasvatuserä teurastettava erillään muun teurastuksen jälkeen. Kasvatuserällä tarkoitetaan samassa huonetilassa tai tarhassa yhtäaikaa kasvatettuja samaan ikäryhmään ja lajiin kuuluvia lintuja.
Lihantarkastus teurastamossa tai teurastuspaikassa (post mortem tarkastus)
5 §

Ruho, elimet ja suolisto on tarkastettava teurastuksen yhteydessä.

Lihantarkastus käsittää:

 1.

ruhon, elinten ja suoliston silmämääräisen tarkastuksen;

 2.

tarvittaessa ruhon tai elinten tunnustelun tai viiltämisen;

 3.

tarvittaessa näytteenoton laboratoriotutkimuksia varten;

 4.

ruhon ja elintarvikkeeksi tarkoitettujen elinten yksityiskohtaisen tarkastuksen, jolla selvitetään sitä, kuinka huolellisesti teurastus on suoritettu.
6 §

Broilereista otetaan 5§:n 3 kohdassa tarkoitetut näytteet mikrobiologiseen tutkimukseen seuraavasti:

 1.

näytteet otetaan teurastuslinjalta suoliston ja elinten irroittamisen yhteydessä;

 2.

näytteeksi otetaan linnun maksa;

 3.

samaan kasvatuserään kuuluvista broilereista, jotka teurastetaan teurastamossa saman työpäivän aikana (jäljempänä teurastuserä), otetaan näytteet seuraavasti: alle 5 000 eläimen teurastuserästä otetaan 20 näytettä, 5 000-10 000 eläimen teurastuserästä 30 näytettä ja yli 10 000 eläimen teurastuserästä 40 näytettä. Jos teurastuspaikassa teurastetaan samaan kasvatuserään kuuluvia broilereita useampana päivänä, voidaan näytteet ottaa yhdestä teurastuserästä.

Jos on syytä epäillä, että siipikarjanlihassa esiintyy ihmisille tartuntaa aiheuttavia mikrobeja, voidaan näytteitä ottaa myös muista linnuista kuin broilereista.

Näytteenotto ja tutkimus ei ole välttämätöntä, mikäli 3 §:ssä tarkoitetut näytteet on otettu ja tutkittu eikä myöskään silloin, kun liha tai sitä sisältävät valmisteet kuumennetaan ennen laitoksesta lähettämistä vähintään +70 °C lämpötilaan. Kuumennettavaa lihaa on ennen kuumentamista tai lihavalmisteisiin käyttöä käsiteltävä kuten ehdollisesti hyväksyttyä lihaa.
Tarkastus lihantarkastamossa
7 §

Lihantarkastuksen tapahtuessa lihantarkastamossa on tarkastettavaksi otettavan ruhon oltava kokonainen. Linnun sydämen, maksan, pernan ja munuaisten on oltava kokonaisina saatavilla ja siten merkittyinä tai järjestettyinä, että varmasti tiedetään, mihin ruhoon ne kuuluvat.
Tarkastuksen ja näytteenoton suorittajat
8 §

Siipikarjateurastamossa ottaa 6§:ssä tarkoitetut näytteet sekä suorittaa 2 ja 5§:ssä tarkoitetut tarkastukset tarkastusavustaja tai tarkastuseläinlääkäri.

Jos lihantarkastamo tarkastaa siipikarjanlihaa teurastuspaikassa, tarkastusapulainen tai tarkastuseläinlääkäri valvoo 5§:ssä tarkoitetun tarkastuksen suorittamista sekä ottaa 6§:ssä tarkoitetut näytteet.
Lihan arvostelu
9 §

1. Ruho elimineen hylätään, kun todetaan:

1.1. itsestään kuollut eläin

 1.

2. yleisinfektio, verenmyrkytys

 1.

3. ornitoosi, toksoplasmoosi, aspergilloosi

 1.

4. tuberkuloosi

 1.

5. keltatauti

 1.

6. kasvaimia

 1.

7. vesipöhö, vesivatsaisuus

 1.

8. voimakas laihtuminen

 1.

9. epänormaali haju, väri, maku tai konsistenssi

 1.

10. vieraita aineita yli asetetun raja-arvon

 1.

11. tulehdusmuutoksia, joita ei voida poistaa

 1.

12. paha teurastusvirhe kuten verenlaskun epäonnistuminen tai huomattava likaantuminen

 1.

13. muu vastaavanlainen syy, joka tekee ruhon ja elimet elintarvikkeeksi kelpaamattomaksi.

 2.

Muuttuneet osat hylätään, kun todetaan paikallisia muutoksia, jotka eivät vaikuta ruhoon jäljelle jäävän lihan laatuun.

 3.

Aina hylätään pää, veri, henkitorvi, keuhkot, ruokatorvi, kupu, suolisto, sappirakko, bursa ja munivien lintujen munan aiheet sekä muut elintarvikkeeksi soveltumattomat osat.

 4.

Todettaessa ihmiselle tartuntaa aiheuttavia mikrobeja 3 §:ssä tarkoitetuista näytteistä hyväksytään teurastuserä sen jälkeen, kun se on tehty vaarattomaksi joko kuumennuskäsittelyllä tai muulla hyväksyttävällä tavalla.

5. Todettaessa ihmiselle tartuntaa aiheuttavia mikrobeja 6 §:ssä tarkoitetuista näytteistä arvostellaan liha seuraavasti:

 5.

1. todettaessa Salmonella typhimurium -bakteereita määrästä riippumatta tai todettaessa muita salmonellasukuun kuuluvia bakteereita enemmässä kuin 5 %:ssa tutkituista ruhoista hyväksytään teurastuserä sen jälkeen, kun se on tehty vaarattomaksi joko kuumennuskäsittelyllä tai muulla hyväksyttävällä tavalla;

 5.

2. todettaessa muita salmonellasukuun kuuluvia bakteereita vähemmässä kuin 5 %:ssa tutkituista ruhoista hyväksytään teurastuserä;

 5.

3. todettaessa muita maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston tutkittavaksi määräämiä mikrobeja arvostellaan liha kuten maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto tarkemmin määrää.
Näytteiden tutkiminen
10 §

Näytteet voidaan tutkia valtion eläinlääketieteellisessä laitoksessa, elintarvikelainsäädännössä tarkoitetussa kunnallisessa elintarviketutkimuslaitoksessa, teurastamon laboratoriossa tai muussa maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston hyväksymässä laboratoriossa.

Salmonellabakteereita todettaessa on bakteerikanta lähetettävä valtion eläinlääketieteelliseen laitokseen diagnoosin varmistamiseksi.
Ehdollisesti hyväksytyn lihan käsittely
11 §

Ehdollisesti hyväksytty liha on pidettävä erillään ilman ehtoja hyväksytystä lihasta niin, ettei ole vaaraa näiden sekaantumisesta.

Siipikarjanlihan tarkastuksesta annetun asetuksen 15§:n 2 momentissa tarkoitettu ehdollisesti hyväksytty kuumennuskäsittelyyn määrätty liha on merkittävä selvästi sanalla "kuumennettava". Merkintä on tehtävä pakkauksen kokoon nähden riittävän suurilla kirjaimilla.
Tarkempien ohjeiden antaminen
12 §

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa tarkempia ohjeita tämän päätöksen täytäntöönpanosta sekä hyväksyy tarvittaessa päätöksen noudattamisen valvonnassa käytettävät menetelmät.
Voimaantulo
13 §

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1989

Helsingissä 2 päivänä maaliskuuta 1989

Maa- ja metsätalousministeri Toivo T. Pohjola Toimistopäällikkö Kalevi Salminen