Mitä asuntotuotantoasetuksen (88/68) 1, 3, 6-11, 12-18 c, 24-26, 36, 36 a ja 41-43§:ssä sekä 38§:n 1 ja 2 momentissa on säädetty huoneistoalasta, asuntojen määrästä, lainan hakemisesta, lainan myöntämisen edellytyksistä, lainoitusarvon vahvistamisesta, rakennustöiden aloittamisesta, vuokratonttien vuokra-ajasta ja vuokrasopimuksen siirrosta, lainoitetun rakennuksen palovakuutuksesta, asuntotuotantolain (247/66) 15 f§:n 4 momentissa tarkoitetuista merkinnöistä, lainan nostamisesta, rakennusvalvontaviranomaisen tarkastuksista, lainan saajiin kohdistuvasta valvonnasta, myyntitarjouksen tekemisestä, enimmäishinnan laskemisesta, lainan siirtämistä koskevasta hakemuksesta sekä kunnan viranomaisiin kohdistuvasta valvonnasta, sovelletaan myös oman asunnon hankintaan valtion lainan sijasta myönnettävien lainojen korkotuesta annetun lain (76/89), jäljempänä korkotukilaki, mukaiseen korkotukilainoitukseen.

Mitä 1 momentissa mainituissa säännöksissä on säädetty lainan myöntämisestä, sovelletaan korkotukilainoituksessa lainan hyväksymiseen korkotukilainaksi. Mitä asuntotuotantoasetuksen 9 ja 12§:ssä on säädetty asuntotuotantolain 9 a§:ssä tarkoitetusta hyväksymisestä, sovelletaan tämän asetuksen 2§:n 1 momentissa tarkoitettuun hyväksymiseen.

Korkotukilain 5§:n 2 momentissa tarkoitetut rakennussuunnitelmat, rakennuskustannukset ja hankinta-arvon hyväksyy asuntohallitus. Myönnettäessä asuntolainaa vastaavaa korkotukilainaa omakotitalon rakentamista varten hyväksymisen suorittaa kuitenkin kunnan viranomainen.

Luottolaitos päättää korkotukilainan myöntämisestä saatuaan korkotukilain 5§:n 1 momentissa tarkoitetun viranomaisen hyväksymispäätöksen ja hyväksyttyään lainan vakuudet.

Luottolaitos päättää korkotukilain 7§:ssä tarkoitetusta korkotukilainan siirtämisestä saatuaan kunnan viranomaisen suostumuksen.

Kullekin valtion lainan hakijalle ja saajalle on ilmoitettava mahdollisuudesta saada korkotukilain mukainen korkotukilaina.

Valtion lainan saajalla on ennen ensimmäisen lainaerän nostamista oikeus luopua myönnetystä valtion lainasta ja saada sen sijasta hyväksytyksi korkotukilain mukainen korkotukilaina.

Valtiokonttori maksaa korkohyvityksen luottolaitokselle kaksi kertaa vuodessa luottolaitoksen hakemuksesta.

Kunnan viranomaisen on korkotukilain 7 ja 9§:ssä tarkoitetuissa tapauksissa viipymättä ilmoitettava korkohyvityksen maksamisen lakkauttamisesta tai lakkaamisesta valtiokonttorille.

Tämä asetus tulee voimaan 22 päivänä helmikuuta 1989 ja on voimassa vuoden 1989 loppuun.