Tämän lain nojalla saadaan vuonna 1990 toteuttaa maataloustuotannon ohjaamiseksi ja tasapainottamiseksi tarvittavia toimenpiteitä maataloustulolain (736/89) 17§:ssä tarkoitettujen määrärahojen puitteissa.

Tämän lain mukaisiin toimenpiteisiin saadaan lisäksi käyttää maataloustulolain 1§:n 2 momentissa tarkoitettuun muuhun tukeen valtion tulo- ja menoarviossa osoitettuja määrärahoja sen mukaan kuin maataloustuloneuvotteluissa on sovittu.

Valtion varoista voidaan maksaa tasapainottamispalkkiota maataloustuotteiden tuotannon vähentämisestä, lopettamisesta tai kohdentamisesta tässä laissa säädetyllä tavalla. Tasapainottamispalkkiota voidaan maksaa joko valtion kanssa tehdyn sopimuksen tai palkkioon muutoin oikeuttavan menettelyn perusteella.

Tasapainottamistoimenpiteitä voidaan toteuttaa myös siten, että 1§:n 1 momentissa tarkoitettuja varoja käytetään tasapainottamispalkkioiden maksamisen ohella viljellyksi katsottujen peltojen metsittämisestä aiheutuviin metsänparannuslain (140/87) 9§:n mukaisiin kustannuksiin metsänparannuslaissa säädetyssä järjestyksessä.

Edellä 1§:n 1 momentissa tarkoitettuja varoja saadaan käyttää maatilahallituksen tarkemmin määräämällä tavalla tasapainottamistoimenpiteiden tiedottamiseen sekä näiden toimenpiteiden tarpeellisuutta ja vaikutusta koskeviin selvityksiin.

Tasapainottamispalkkiota saadaan maksaa viljelijälle. Viljelijällä tarkoitetaan tässä laissa luonnollista henkilöä, avointa yhtiötä, kommandiittiyhtiötä tai osakeyhtiötä, joka maatilan omistajana tai pitkäaikaisen vuokrasopimuksen nojalla harjoittaa maataloutta. Maatilahallitus päättää vuokrasopimuksen vähimmäispituudesta.

Valtioneuvosto voi edellä 1 momentissa säädetyn estämättä päättää tasapainottamispalkkion maksamisesta myös muulle palkkion saajalle kuin viljelijälle, jos se on tarkoituksenmukaista tasapainottamistavoitteen saavuttamiseksi. Palkkion saajan oikeuksista ja velvollisuuksista on tällöin soveltuvin osin voimassa, mitä jäljempänä tässä laissa säädetään viljelijästä.

Tasapainottamispalkkiota ei saada maataloustuotannon vähentämisen tai lopettamisen perusteella maksaa, jos palkkioon oikeuttavan ajanjakson alkaessa viljelijä on jo luopunut maatalouden harjoittamisesta luopumiseläkelain (16/74) mukaisesti, tai jos maatilalla harjoitettu maataloustuotanto on muuten ollut niin vähäistä tai sen laatuista, että tuotannon vähentämisellä tai lopettamisella ei olisi olennaista vaikutusta maataloustuotannon tasapainottamisen kannalta.

Valtioneuvosto voi asettaa tasapainottamispalkkion saamisen edellytykseksi, että viljelijän maataloudesta saamat tulot ovat vähintään määrätyn suuruiset.

Maatilalla tarkoitetaan tässä laissa yhden tai useamman tilan, tilanosan tai alueen muodostamaa maatilataloudellista kokonaisuutta, jota hoidetaan samasta talouskeskuksesta käsin.

Valtioneuvoston tulee edellä 1 momentissa tarkoitettuja päätöksiä tehdessään ottaa huomioon toimenpiteisiin käytettävissä olevat varat, maatalouden ylituotannon markkinoinnissa vallitseva tilanne ja muut maataloustuotannon ohjaamiseen ja tasapainottamiseen vaikuttavat seikat.

Maa- ja metsätalousministeriön on ennen 6§:ssä tarkoitettujen valtioneuvoston päätösten tekemistä pyydettävä asiasta maataloustulolain 21§:ssä säädetyn maatalouden markkinointineuvoston lausunto.

Valtioneuvosto tai sen valtuuttamana maatilahallitus jakaa tasapainottamispalkkioihin käytettävissä olevat varat maatalouspiirien kesken. Valtioneuvosto voi tarvittaessa määrätä ne perusteet, joiden mukaan maatilahallitus suorittaa varojen jaon.

Maatilahallitus voi tarvittaessa määräämillään perusteilla valtuuttaa maatalouspiirit jakamaan niiden toimialueita varten tasapainottamispalkkioihin osoitetut varat kuntien kesken.

Maa- ja metsätalousministeriö jakaa 2§:n 2 momentissa tarkoitetut pellonmetsityskustannuksiin osoitetut varat metsälautakuntien kesken vahvistaessaan metsänparannustöiden työohjelman.

Maataloustuotannon vähentämisestä voidaan tehdä viljelijän kanssa sopimus, jossa viljelijä määräajaksi tai pysyvästi sitoutuu kokonaan tai osittain luopumaan maatilallaan harjoitettavasta peltokasvien viljelystä tai lypsykarja-, nautakarja-, sikatalous- tai siipikarjatalousyrityksestä. Tuotannon vähentäminen tai lopettaminen voi koskea kaikkea tilalla harjoitettua tuotantoa, yhtä tai useampaa tuotannonhaaraa taikka yhden tuotannonhaaran jotakin tuotetta.

Sopimuksen mukainen tuotannon vähentäminen tai lopettaminen on määrättävä toimeenpantavaksi siten, että tuotannosta luopuva viljelijä ei saa sopimuksen voimassaoloaikana vastoin sopimuksen tarkoitusta aloittaa tai laajentaa muuta 1 momentissa tarkoitettua maataloustuotantoa eikä muutakaan maataloustuotannon tasapainottamisen kannalta merkityksellistä tuotantoa sopimuksen tarkoittamalla maatilalla ja että viljelijä ei saa laajentaa luopumisen kohteena olevaa tuotantoa vastaavasti muilla maatiloilla. Viljelijällä on kuitenkin oikeus tuotannosta luopumisen aikana harjoittaa maataloustuotantoa kotitarvettaan varten. Valtioneuvoston tai sen valtuuttamana maatilahallituksen tulee antaa tarkemmat määräykset tässä momentissa tarkoitetuista sopimusehdoista.

Kun maataloustuotannon vähentämisestä 9§:ssä säädetyllä tavalla tehtävä sopimus koskee ainoastaan luopumista peltokasvien viljelystä hoitamalla peltoa kesantona, sopimuksen kohteena olevan peltoalan tulee täyttää pinta-alaltaan ja suhteessa maatilan koko peltoalaan valtioneuvoston määräämät vähimmäisvaatimukset.

Viljelijä voi tehdä kesannoimissopimuksen sellaisesta omistamastaan maatilan peltoalasta tai sen osasta, jota hän tai aikaisempi omistaja on viljellyt tai valtion kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella hoitanut kesantona sopimuksen tekemistä edeltäneenä vuotena. Sen estämättä, mitä edellä tässä momentissa on säädetty ja mitä 4§:n 2 momentin nojalla on vuokrasopimuksen pitkäaikaisuudesta määrätty, viljelijä voi tehdä kesannoimissopimuksen myös peltoalasta, jota hän hallitsee koko sopimuskauden kestävän, vähintään kahdeksi vuodeksi tehdyn kirjallisen vuokrasopimuksen perusteella ja jota on viljelty tai valtion kanssa tehdyn sopimuksen perusteella hoidettu kesantona sopimuksen tekemistä edeltäneenä vuotena.

Sen lisäksi, mitä edellä 1 ja 2 momentissa on säädetty sopimuksen tekemisen edellytyksistä, kesannoimissopimus saadaan tehdä vain sellaisesta peltoalueesta, jota on ennen sopimuksen tekemistä yhden tai useamman valtion kanssa tehdyn sopimuksen perusteella yhdenjaksoisesti hoidettu kesantona enintään valtioneuvoston määräämän ajan.

Tasapainottamispalkkiota saadaan määrätä suoritettavaksi korotettuna sillä perusteella, että kesantoa hoidetaan viherkesantona. Valtioneuvosto tai sen valtuuttamana maatilahallitus antaa määräykset siitä, millainen kesanto voidaan hyväksyä viherkesannoksi.

Kesannoimissopimuksen alaista peltoa ei saa käyttää sadonkorjuuseen, laiduntamiseen tai muihin näihin verrattaviin tarkoituksiin, ellei valtioneuvosto erityisistä syistä toisin päätä. Pellon käyttö mainittuihin tarkoituksiin voidaan ottaa huomioon tasapainottamispalkkion suuruutta määrättäessä.

Valtioneuvosto voi valtuuttaa maatilahallituksen antamaan tarvittavat määräykset kesannon hoidosta.

Maataloustuotannon kohdentamisesta voidaan tehdä viljelijän kanssa sopimus, jossa viljelijä sitoutuu määräajan harjoittamaan sopimuksessa määriteltyä maataloustuotantoa. Sopimuksen tulee koskea maataloustuotantoa, jonka edistäminen on maataloustuotannon ohjaamisen ja tasapainottamisen kannalta erityisen perusteltua.

Sopimus voidaan tehdä myös luonnonmukaisen maataloustuotannon edistämiseksi siten, että viljelijä sitoutuu sopimuskauden aikana valtioneuvoston tarkemmin määräämällä tavalla harjoittamaan luonnonmukaista tuotantoa. Viljelijän tulee sitoutua noudattamaan maatilahallituksen vahvistamia luonnonmukaisen maataloustuotannon ehtoja.

Tasapainottamispalkkiota voidaan maksaa edellä 9 ja 11§:ssä säädetyn lisäksi myös muusta maataloustuotteiden tuotannon vähentämisestä tai kohdentamisesta, joka tarkoituksenmukaisella tavalla edistää maataloustuotannon ohjaamista ja tasapainottamista.

Milloin 13§:ssä tarkoitettu tasapainottamistoimenpide koskee viljellyksi katsotun pellon metsittämistä, tasapainottamispalkkion maksamisen edellytyksenä on, että kysymyksessä olevan peltoalueen metsittäminen ei olennaisesti haittaa paikkakunnan maatilojen kehittämistä ja että hanke toteutetaan metsänparannuslain mukaisesti rahoitettavana hankkeena. Metsittäminen on toimeenpantava metsänparannuslain mukaisessa järjestyksessä. Tasapainottamispalkkion suorittamisesta on kuitenkin voimassa, mitä tässä laissa on säädetty ja sen nojalla määrätty.

Ellei valtioneuvosto toisin määrää, viljelijälle ei saada maksaa tämän lain mukaista tasapainottamispalkkiota, jos hänellä on sopimuksen voimassaoloaikana tai muutoin palkkioon oikeuttavana ajanjaksona oikeus saada samaan maatilaan kohdistuvaa muuta tämän lain mukaista tasapainottamispalkkiota taikka jos tilalla on voimassa maataloustuotannon ohjaamisesta annetun lain (446/77) tai maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta annetun lain (81/83) mukainen sopimus tai sitoumus. Tasapainottamistoimenpiteen kohteena olevan peltoalueen, kotieläinyrityksen tai määrätyn maataloustuotteen tuotannon perusteella saadaan kuitenkin maksaa kultakin ajanjaksolta tai kustakin tuotantoerästä vain yhtä tasapainottamispalkkiota kerrallaan.

Edellä 1 momentissa säädetyn estämättä pellon metsittämisestä saadaan maksaa 14§:n nojalla tasapainottamispalkkiota silloinkin, kun metsitettävä peltoalue on palkkioon oikeuttavana ajanjaksona tämän lain 9 tai 10§:ssä tarkoitetun vähentämissopimuksen tai maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta annetun lain mukaisen maataloustuotannon vähentämissopimuksen tai kesannoimissopimuksen taikka muun vastaavan aikaisemman lainsäädännön mukaisen sopimuksen alainen. Metsitettävää peltoaluetta pidetään tällöin 14§:ssä tarkoitettuna viljellyksi katsottuna peltona sopimuksen voimassaoloaikana ja edelleen kahden vuoden ajan sopimuksen päättymisestä lukien.

Tasapainottamispalkkio voidaan määrätä maksettavaksi alennettuna, jos palkkion saajalla on palkkioon oikeuttavana ajanjaksona oikeus saada muuta tämän lain mukaista tasapainottamispalkkiota tai edellä 1 momentissa tarkoitetun aikaisemman lainsäädännön mukaista korvausta tai palkkiota.

Henkilön katsotaan 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vakituisesti asuvan maatilalla tai sen läheisyydessä, jos hänen poissaolonsa asuinpaikasta johtuu sairaudesta, maatalousammatin opiskelusta, asevelvollisuuden tai vapausrangaistuksen suorittamisesta taikka muusta näihin rinnastettavasta syystä. Jos poissaolo kestää yli kuusi kuukautta, asumisvaatimuksen ei kuitenkaan katsota asevelvollisuusaikaa lukuun ottamatta täyttyvän, ellei joku yrityksen hoitoon osallistuva viljelijän tai osakkaan perheenjäsen asu maatilalla.

Poiketen siitä, mitä 2 momentissa on säädetty, asumisvaatimuksen katsotaan täyttyvän silloin, jos henkilön poissaolo tilalta johtuu tilan asuinrakennuksen vahingoittumisesta asuinkelvottomaksi tulipalon, tulvan tai muun näihin rinnastettavan syyn perusteella. Asumisvaatimus katsotaan kuitenkin näissä tapauksissa täytetyksi vain sen ajan, jonka asuinrakennuksen korjaaminen tai rakentaminen kohtuudella arvioituna kestää.

Maatalouspiirillä on oikeus kohtuussyistä yksittäistapauksessa myöntää poikkeus asumisvaatimuksesta.

Tämän lain mukaiset sopimukset tekee valtion puolesta maatilahallitus, maatalouspiiri tai kunnan maatalouslautakunta sen mukaan kuin valtioneuvosto asiasta määrää. Sama koskee myös muuta kunnan toimielintä tai viranhaltijaa, joka huolehtii kyseisen lautakunnan tehtävistä.

Sopimus tehdään viljelijän hakemuksesta. Valtioneuvosto tai sen valtuuttamana maatilahallitus päättää hakuajasta, hakumenettelystä, sopimuksen tekoajasta ja sopimusta tehtäessä noudatettavasta menettelystä sekä sopimuksen voimaantuloajankohdasta. Maatilahallituksen päätös hakuajasta on julkaistava Virallisessa lehdessä.

Viljelijällä on oikeus ennen sopimuskauden päättymistä luopua vähintään kahden vuoden ajaksi tekemästään sopimuksesta ilmoittamansa kuukauden alusta lukien. Luopumista koskeva ilmoitus on tehtävä viranomaiselle, joka on valtion puolesta tehnyt sopimuksen. Maatilahallitus antaa tarkemmat määräykset sopimuksesta luovuttaessa noudatettavasta menettelystä.

Sopimus on valtion puolelta purettava, jos maatilan tai siihen kuuluvan pellon tai pellon osan omistus- tai hallintaoikeus siirtyy toiselle eikä kysymys ole merkitykseltään vähäisestä taikka muihin kuin maa- ja metsätaloudellisiin tarkoituksiin tapahtuvasta pellon luovutuksesta. Tilalle on kuitenkin aina jäätävä valtioneuvoston määräämä vähimmäismäärä peltoa.

Edellä 1 momentissa säädettyä purkamisperustetta ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun 9§:ssä tarkoitettu sopimus maataloustuotannon vähentämisestä koskee ainoastaan kotieläintuotannon tai sen yhden tuotannonhaaran lopettamista kokonaan. Ellei valtioneuvosto toisin määrää, tässä momentissa tarkoitettu sopimus on valtion puolelta purettava, jos sopimuksen tehnyt viljelijä on kuollut. Jos sopimuksen ovat tehneet puolisot tai muutoin useampi kuin yksi henkilö, sopimus jää muiden osalta voimaan.

Sopimus voidaan valtion puolelta purkaa, jos sopimuksen tehnyt viljelijä on salannut sopimuksen tekemiseen olennaisesti vaikuttavia seikkoja tai antanut niistä olennaisessa kohdassa erheellisen tiedon tai jos hän tai maatilan myöhempi omistaja ei noudata sopimuksen ehtoja.

Maatilahallitus antaa määräykset sopimusta purettaessa noudatettavasta menettelystä.

Mitä edellä 1 momentissa on säädetty, ei kuitenkaan sovelleta 19§:n 2 momentissa tarkoitettuihin sopimuksiin kotieläintuotannon pysyvästä lopettamisesta.

Maatilahallitus antaa määräykset sopimusta siirrettäessä noudatettavasta menettelystä.

Muuta lainsäädäntöä sovellettaessa katsotaan, ellei erikseen ole toisin säädetty, että maataloustuotannon vähentämistä tai lopettamista koskevan sopimuksen tehnyt viljelijä ei ole lopettanut sopimuksessa tarkoitettua maataloustuotantoa, jos hän aloittaa maataloustuotannon uudestaan kahden vuoden kuluessa sopimuksen päättymisestä. Jos tässä momentissa tarkoitettu sopimus on tehty vähintään kymmenen vuotta kestäväksi sopimuskaudeksi, viljelijän katsotaan kuitenkin lopettaneen sopimuksen tarkoittaman maataloustuotannon, kun sopimus on ollut voimassa yli viisi vuotta.

Poiketen siitä, mitä edellä 1 momentissa on säädetty, katsotaan viljelijän, joka on pysyvästi sitoutunut lopettamaan kokonaan maidontuotannon tai kotieläintuotannon ohjaamisesta eräissä tapauksissa annetun lain (1011/84) mukaisen kotieläintuotannon, lopettaneen kyseisen tuotannon heti kun hän on antanut lopettamista koskevan sitoumuksen. Sitoumuksen vaikutuksista tuottajalle vahvistettuun maidon tuotantokiintiöön on voimassa, mitä maidon väliaikaisista tuotantokiintiöistä annetun lain 21§:n 2 momentissa (1258/89) on säädetty sekä viljelijän oikeudesta harjoittaa kotieläinyritystä, mitä kotieläintuotannon ohjaamisesta eräissä tapauksissa annetun lain 13§:n 3 ja 4 momentissa (1260/89) on säädetty.

Sopimuksen tehneen viljelijän tai hänen oikeudenomistajiensa on ilmoitettava sopimuksen kohteena olevan maatilan omistus-, vuokra- tai hallintasuhteissa tapahtuneista muutoksista sekä 16§:ssä tarkoitetun henkilön muuttamisesta pois maatilalta sopimuksen valtion puolelta tehneelle viranomaiselle. Maatilahallitus antaa tarkemmat määräykset ilmoitusmenettelystä.

Sopimukseen perustuvan tasapainottamispalkkion maksaa se viranomainen, joka valtion puolesta on tehnyt sopimuksen.

Muu kuin 1 momentissa tarkoitettu tasapainottamispalkkio maksetaan palkkion saajan hakemuksesta. Valtioneuvosto tai sen valtuuttamana maatilahallitus antaa määräykset hakuajasta ja muusta hakumenettelystä. Maatilahallituksen päätös hakuajasta on julkaistava Virallisessa lehdessä.

Tasapainottamispalkkio voidaan maksaa yhdessä tai useammassa erässä. Maatilahallitus antaa määräykset palkkioiden maksamismenettelystä.

Pellon metsittämiseen perustuvan tasapainottamispalkkion maksamista koskevassa asiassa on valtioneuvoston määräämällä tavalla hankittava metsälautakunnan lausunto palkkion maksamisen edellytyksistä. Pellon metsittämisestä suoritetaan palkkio sille, joka palkkion maksamisen ajankohtana omistaa kysymyksessä olevan peltoalueen. Jos kysymyksessä on 15§:n 2 momentissa tarkoitetun sopimuksen alainen peltoalue, palkkio maksetaan sopimuksen tehneelle viljelijälle tai sille, jolle sopimus on siirretty.

Sopimukseen perustuvan tasapainottamispalkkion maksaminen on keskeytettävä siksi ajaksi, kun viranomainen käsittelee sopimuksen purkautumista, purkamista, siirtämistä tai jatkamista taikka palkkion takaisinperintää koskevaa asiaa. Maksamisen keskeytysajalta ei suoriteta korkoa.

Jos viljelijä luopuu sopimuksesta 18§:ssä tarkoitetulla tavalla ensimmäisen sopimusvuoden aikana, sopimuksen perusteella ei suoriteta tasapainottamispalkkiota, ellei valtioneuvosto ole sopimusehdoista toisin määrännyt.

Jos viljelijä luopuu sopimuksesta muussa kuin 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa tai jos sopimus puretaan 19§:n 1 momentin nojalla, viljelijällä tai hänen oikeudenomistajillaan on oikeus saada tasapainottamispalkkiota sopimuksen voimassaoloa vastaavasti valtioneuvoston tarkemmin määräämin perustein.

Sopimuksen perusteella maksettavaa palkkiota voidaan valtioneuvoston määräämällä tavalla alentaa, jos maatilan peltoala on sopimuksen tekemisen jälkeen vähentynyt ja jos sopimusta ei ole kuitenkaan 19§:n nojalla purettu.

Jos 19§:n 2 momentissa tarkoitettu sopimus puretaan sanotun lainkohdan nojalla viljelijän kuoleman johdosta ennen kuin sopimukseen perustuva tasapainottamispalkkio on kokonaan maksettu, viljelijän oikeudenomistajilla on sama oikeus palkkion saamiseen kuin viljelijällä olisi ollut.

Sopimukseen perustuvan tasapainottamispalkkion saaja voidaan edellä 19§:n 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa velvoittaa maksamaan ajalta, johon rikkomus on kohdistunut, saamansa palkkio kokonaan tai osaksi takaisin valtiolle korkoineen. Jos sopimusta ei rikkomuksesta huolimatta valtion puolelta pureta, voidaan palkkion saaja kuitenkin velvoittaa maksamaan edellä tarkoitetulta ajalta saamansa palkkio kokonaan tai osittain takaisin korkoineen. Sopimukseen perustuvan tasapainottamispalkkion takaisin perimisestä ja korosta on muutoin voimassa, mitä maataloustuen jako- ja valvontatehtävien hoitamisesta annetun lain 3§:ssä on säädetty.

Muutoin kuin sopimuksen perusteella maksetun tasapainottamispalkkion takaisinperinnästä on voimassa mitä maataloustuen jako- ja valvontatehtävien hoitamisesta annetun lain 3§:ssä on säädetty. Pellon metsittämisen perusteella maksettu palkkio voidaan periä takaisin myös silloin, jos metsitetty pelto on otettu viljelykseen ennen kuin valtioneuvoston määräämä vähimmäisaika palkkion perusteena olleen metsityksen suorittamisesta on kulunut.

Maatilahallituksen, maatalouspiirien ja kuntien maatalouslautakuntien tehtävänä on huolehtia tämän lain ja sen nojalla tehtyjen sopimusten noudattamisen valvonnasta.

Luonnonmukaista tuotantoa koskevien sopimusten noudattamisen valvonnassa voidaan käyttää apuna maatalouden ja luonnonmukaisen tuotannon neuvontaa harjoittavia järjestöjä. Järjestöille voidaan suorittaa valtion tulo- ja menoarvion rajoissa korvausta valvontatehtävistä. Maatilahallitus määrää korvauksen suuruudesta ja muista perusteista.

Metsälautakuntien tehtävänä on valvoa tämän lain mukaiseen tasapainottamispalkkioon oikeuttavien pellon metsitysten toimeenpanoa.

Maatilahallituksen tulee antaa määräykset 1 ja 2 momentissa tarkoitetussa valvonnassa noudatettavasta menettelystä.

Tämän lain nojalla tehtyyn maatalouspiirin ja maatalouslautakunnan päätökseen saadaan hakea muutosta siinä järjestyksessä kuin maataloustuen jako- ja valvontatehtävien hoitamisesta annetussa laissa on säädetty.

Maatilahallituksen tämän lain nojalla tekemään päätökseen, sikäli kun se ei koske 1 momentissa tarkoitetun muutoksenhaun ratkaisemista, saadaan hakea valittamalla muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta muutoksenhausta hallintoasioissa annetun lain (154/50) mukaisessa järjestyksessä.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.