Valtion liikelaitos, johon sovelletaan valtion liikelaitoksista annettua lakia (627/87), voi turvata hallinnassaan olevaa, liiketoiminnassa käytettävää valtion omaisuutta ja liiketoimintaansa vahinkojen varalta noudattaen tässä päätöksessä annettuja määräyksiä.

Tätä päätöstä ei sovelleta Valtionrautateistä annetun lain (747/89) 3§:n 1 ja 4 momentissa tarkoitetulle, valtion tulo- ja menoarviosta rahoitettavalle radanpidolle aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseen.

Liikelaitos voi liittyä vahinkoturvajärjestelmään, jossa liikelaitokselle voidaan, ottaen huomioon sen toiminnan jatkamisen tarve, maksaa korvauksia valtion tulo- ja menoarviosta (valtion vahinkoturvajärjestelmä) sen mukaan kuin tässä päätöksessä määrätään.

Liikelaitos voi valtion vahinkoturvajärjestelmään liittymisen sijasta tai siitä luopumisen jälkeen ottaa vakuutuksen suomalaiselta vakuutusyhtiöltä (yksityinen vahinkoturvajärjestelmä).

Liikelaitos ei kuitenkaan saa ottaa henkilöstöä koskevaa vakuutusta, matkavakuutusta lukuun ottamatta, eikä myöskään sellaista etuutta koskevaa vakuutusta, jota koskevan vahingon valtiokonttori korvaa lain tai asetuksen tai virka- tai työehtosopimuksen nojalla.

Liikelaitos voi käyttää kerrallaan vain toista vahinkoturvajärjestelmistä.

Liikelaitos liittyy valtion vahinkoturvajärjestelmään ilmoittamalla siitä valtiokonttorille. Liikelaitos luopuu järjestelmästä ilmoitettuaan siitä viimeistään kolmea kuukautta aikaisemmin kirjallisesti valtiokonttorille.

Valtiovarainministeriö voi antaa valtion vahinkoturvajärjestelmään liittyneelle liikelaitokselle erityisestä syystä luvan vakuutuksen ottamiseen.

Milloin liikelaitos on ottanut vakuutuksen ilman lupaa, liikelaitoksen katsotaan luopuneen valtion vahinkoturvajärjestelmästä vakuutuksen ottamispäivänä, jollei valtiovarainministeriö toisin määrää.

Vahinkoa, jonka varalta liikelaitos on ottanut vakuutuksen, ei lueta valtion vahinkoturvajärjestelmästä korvattaviin vahinkoihin.

Milloin vahinko, jonka varalta liikelaitoksella on ollut vakuutus, on korvattu liikelaitokselle valtion vahinkoturvajärjestelmästä, liikelaitoksen on palautettava näin liikaa saamansa korvaus välittömästi valtiokonttorille. Liikelaitoksen on suoritettava palautettavalle korvaukselle sen maksamispäivästä lukien palauttamispäivään saakka 16 prosentin vuotuinen korko.

Valtion vahinkoturvajärjestelmässä saadaan hyväksyä korvattavaksi vain vahingosta aiheutuneet välttämättömät kustannukset.

Korvattaviin vahinkoihin luetaan liikelaitoksen hallinnassa olevalle, liiketoiminnassa käytettävälle valtion omaisuudelle sekä liiketoiminnalle aiheutuneet äkilliset ja ennalta arvaamattomat vahingot, esinevahingoista johtuvien keskeytysten aiheuttamat taloudelliset menetykset sekä ne henkilö- ja esinevahingot, joista liikelaitos on vahingonkorvausvastuussa.

Liikelaitoksen hallinnassa olevalle moottoriajoneuvolle aiheutuneet muutkin vahingot kuin liikennevakuutuslaissa (279/59) tarkoitetut liikennevahingot voidaan korvata liikelaitokselle valtion tulo- ja menoarviosta, milloin liikelaitos on tehnyt sitä koskevan sopimuksen valtiokonttorin kanssa.

Valtiovarainministeriö määrää vuodeksi kerrallaan liikelaitoksen omavastuun ja korvauksen vahinkokohtaisen rajan.

Omavastuu ja korvauksen vahinkokohtainen raja määrätään liikelaitoksen riskinkantokyvyn perusteella ottaen huomioon, kuinka suuria ennalta arvaamattomia vahingoista aiheutuvia kustannuksia liikelaitos pystyy itse maksamaan sen liiketaloudellisen kannattavuuden olennaisesti vaarantumatta.

Esinevahinkoa ja siitä johtuvaa keskeytysvahinkoa pidetään korvauksen vahinkokohtaista rajaa koskevia määräyksiä sovellettaessa yhtenä vahinkona.

Korvattaessa vahinkoja 7§:n 3 momentissa tarkoitetun sopimuksen nojalla noudatetaan soveltuvin osin vapaaehtoisen autovakuutuksen yleisiä korvausperiaatteita.

Jos liikelaitokselle vuoden aikana aiheutuneiden vahinkojen yhteinen määrä ylittää liikelaitoksen 8§:ssä tarkoitetun omavastuun, liikelaitokselle korvataan 95 prosenttia vahinkojen yhteisen määrän ja omavastuun erotuksesta. Vahinkojen yhteistä määrää laskettaessa mukaan luetaan kukin korvattava vahinko vain 8§:ssä tarkoitetun vahinkokohtaisen rajan ylittävältä osalta.

Moottoriajoneuvoille aiheutuneita vahinkoja ei lueta 1 momentissa tarkoitettuihin vahinkoihin.

Moottoriajoneuvoille aiheutuneiden muiden vahinkojen kuin liikennevakuutuslaissa tarkoitettujen liikennevahinkojen korvaamisesta liikelaitos suorittaa valtion tulo- ja menoarvioon tuloutettavan maksun, jonka suuruuden valtiokonttori laskee ja määrää soveltaen vapaaehtoisen autovakuutuksen erikoistariffioinnissa noudatettavia periaatteita.

Valtion vahinkoturvajärjestelmässä valtiokonttori käsittelee tämän päätöksen nojalla valtion tulo- ja menoarviosta korvattavia vahinkoja koskevat asiat.

Valtiokonttori voi erikseen päättää korvaukseen oikeuttavien vahinkojen tarkemmasta määrittelystä sekä korvaustoiminnassa muutoin noudatettavasta menettelystä.

Valtiovarainministeriö antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset tämän päätöksen soveltamisesta.

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 1991.

Jos liikelaitos haluaa liittyä valtion vahinkoturvajärjestelmään tämän päätöksen voimaan tullessa, sen on ilmoitettava siitä valtiokonttorille kirjallisesti tammikuun loppuun 1990 mennessä.

Ennen tämän päätöksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöön panemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.