Maatilahallitus pitää maataloutta ja siihen liittyviä maaseutuelinkeinoja koskevien maataloushallinnon tehtävien hoitamiseksi maatiloja, metsätaloustiloja, puutarhayrityksiä, turkistarhoja ja muita maatalousyrityksiä koskevaa maataloushallinnon maatilarekisteriä. Mainituista yrityksistä käytetään jäljempänä nimitystä rekisteriyksikkö.

Rekisterin tietoja käytetään maataloushallinnon ja metsätaloushallinnon tilastollisiin tarkoituksiin, päätöksenteon valmisteluun, toimenpiteiden suunnitteluun ja niiden vaikutusten seurantaan.

Rekisteriä perustettaessa tietoaineistona käytetään vuoden 1990 maatalouslaskennasta annetussa laissa tarkoitettuja yleistietoja laskentayksiköstä, sen omistajasta tai haltijasta sekä maankäyttölajien pinta-aloista.

Rekisteriä täydennetään ja päivitetään maataloushallinnon toimintojen yhteydessä kerättävillä rekisteriyksikköä koskevilla tiedoilla sen mukaan kuin asetuksella säädetään. Sen lisäksi maatilahallitus on oikeutettu saamaan muilta valtion viranomaisilta niiden hallussa olevat rekisterin käyttötarkoituksen kannalta tarpeelliset tiedot.

Rekisterin päivityksestä, käytöstä ja ylläpidosta sekä niistä aiheutuvista kustannuksista vastaa maatilahallitus.

Päivityksessä ja ylläpidossa voidaan käyttää apuna maatalouspiirejä ja kuntien maatalouslautakuntia sekä maatilatilastosta annetun asetuksen (826/75) 6§:ssä tarkoitettuja tilastoasiamiehiä.

Jokaisella rekisteriyksikön omistajalla ja haltijalla on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada tietää, mitä 3 ja 4§:ssä tarkoitettuja rekisteriyksikköä koskevia tietoja rekisteriin on talletettu. Sen, joka haluaa käyttää tarkastusoikeuttaan, on esitettävä tätä tarkoittava pyyntö henkilökohtaisesti tai omakätisesti allekirjoitetulla kirjeellä taikka yhteisön kysymyksessä ollessa, valtuuttamansa asiamiehen välityksellä.

Rekisterin käyttötarkoituksen kannalta tarpeeton, virheellinen, puutteellinen tai vanhentunut tieto on ilman aiheetonta viivytystä oikaistava, poistettava tai täydennettävä, jos on ilmeistä, että tällainen tieto vaarantaa rekisteriyksikön omistajan tai haltijan etuja tai oikeuksia. Rekisteriyksikön omistajan tai haltijan perustellusta vaatimuksesta virhe on aina oikaistava.

Maatilahallituksen on huolehdittava siitä, että rekisteri ja sen tiedot on asianmukaisesti suojattu luvatonta käsittelyä, käyttöä, tuhoamista ja muuttamista sekä anastusta vastaan.

Joka tässä laissa tarkoitettuja tietoja hankittaessa, talletettaessa, käytettäessä tai luovutettaessa on saanut tietää jotakin toisen henkilökohtaisista oloista, taloudellisesta asemasta tai liikesalaisuudesta, ei saa tämän lain vastaisesti ilmaista tai käyttää yksityiseksi hyödyksi näin saamiaan tietoja.

Jos muilta valtion viranomaisilta saadut tiedot on säädetty tai määrätty salassapidettäviksi taikka niiden käyttöön liittyy muita rajoituksia, maatilahallituksella on sama salassapitovelvollisuus kuin tietoja antaneella viranomaisella ja samat rajoitukset koskevat myös maatilahallituksen tietojen käyttöä.

Rekisterinpitäjän huolellisuusvelvoitteesta, tietolähteiden kirjaamisesta, arkaluontoisten tietojen rekisterikiellosta ja sen poikkeuksista, tietojen paikkansapitävyyden varmistamisesta, rekisteriselosteen laatimisesta, tarkastusoikeuden toteuttamisesta, luovutuksensaajan selontekovelvollisuudesta, luovutettujen tietojen käytöstä, oikeudesta kieltää tiedon käyttö tai luovutus sekä rekisterinpitäjän vahingonkorvausvelvollisuudesta on soveltuvin osin lisäksi noudatettava, mitä henkilörekisterilain (471/87) 3, 6-10, 14, 17, 21, 23 ja 42§:ssä on säädetty.

Joka rikkoo tämän lain 10§:ssä säädetyn kiellon, on tuomittava maatilarekisteriä koskevan salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai enintään kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen.

Virkamiehen ja julkisyhteisön työntekijän salassapitovelvollisuuden rikkomisesta on kuitenkin voimassa, mitä rikoslain 40 luvun 5§:ssä on säädetty.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä joulukuuta 1989.