Tässä laissa säädetään kehitysalueiden tuotantotoiminnan edistämiseksi valtion- ja kunnallisverotuksessa myönnettävistä veronhuojennuksista.

Kehitysalueella tarkoitetaan tässä laissa aluepolitiikasta annetussa laissa (1168/88) tarkoitettua kehitysaluetta, sellaisena kuin tämä alue on perusvyöhykkeistä ja tukialueista 28 päivänä joulukuuta 1988 annetussa valtioneuvoston päätöksessä (1373/88) sekä saaristoalueiden tukemisesta 26 päivänä huhtikuuta 1989 annetussa sisäasiainministeriön päätöksessä (369/89).

Verovelvollisella, joka vuosien 1990-1993 aikana perustaa kehitysalueelle uuden tuotantolaitoksen tai matkailuyrityksen taikka laajentaa kehitysalueella olevaa tuotantolaitostaan tai matkailuyritystään taikka uudistaa niiden koneistoa, laitteita tai kalustoa niin, että laitoksen tuotantokyky taikka tuotannon jalostusaste olennaisesti kasvaa tai niin, että yrityksen toimintakyky olennaisesti kasvaa taikka laatutaso olennaisesti nousee, on oikeus siltä verovuodelta, jona uutta laitosta tai yritystä taikka laajennusta tai uudistusta varten hankittu käyttöomaisuus otetaan käyttöön, sekä neljältä seuraavalta verovuodelta toimitettavissa verotuksissa poistoina vähentää veronalaisesta tulostaan sanotun käyttöomaisuuden hankintamenosta määrä, joka verovelvollisen kirjanpidossa on tällaisena poistona vähennetty.

Verovelvollisella, joka jatkaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a§:ssä tarkoitetulla tavalla emoyhteisönsä aikaisemmin harjoittamaa toimintaa, on oikeus vähentää 1 momentissa tarkoitetun sille siirretyn käyttöomaisuuden hankintameno verotuksessa niin kuin se itse olisi tehnyt 1 momentissa tarkoitetun investoinnin.

Tässä laissa tarkoitettuna tuotantolaitoksena pidetään laitosta, joka teollisesti valmistaa tai jalostaa tuotteita, sekä kauppapuutarhaa, taimitarhaa, turkistarhaa, kalastustoimintaa, kalanviljelylaitosta tai turvetuotantolaitosta, jos sitä on pidettävä maatilataloudesta erillisenä liikkeenä. Jos työliike pääasiallisesti valmistaa tai jalostaa tuotteita, on sitä niin ikään pidettävä tässä laissa tarkoitettuna tuotantolaitoksena.

Matkailuyrityksenä pidetään hotellia, motellia, matkustajakotia, moottorimajaa, yömajaa ja muuta siihen verrattavaa majoitusliikettä sekä majoitusliikkeen omistajan sen yhteydessä harjoittamaa ravitsemustoimintaa. Maatilatalouden yhteydessä harjoitettu majoitustoiminta katsotaan matkailuyritykseksi silloin, kun sitä on pidettävä maatilataloudesta erillisenä liikkeenä.

Tuotantolaitoksen käyttöomaisuudella tarkoitetaan tässä laissa irtainta kuluvaa käyttöomaisuutta sekä rakennusta ja rakennelmaa, joita käytetään tehtaana, työpajana, voima-asemana tai varastona taikka muuhun tuotantolaitoksen toimintaan välittömästi liittyvään tarkoitukseen.

Matkailuyrityksen käyttöomaisuudella tarkoitetaan irtainta kuluvaa käyttöomaisuutta sekä rakennusta ja rakennelmaa, joita käytetään matkailuyrityksen toimintaan välittömästi liittyvään tarkoitukseen.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990 ja sitä sovelletaan verovuosilta 1990-1997 toimitettavissa verotuksissa.