Näitä määräyksiä on noudatettava niissä valtion liikelaitoksissa, joihin sovelletaan valtion liikelaitoksista annettua lakia (627/87).

Liikelaitoksen on pidettävä kahdenkertaista kirjanpitoa.

Liikelaitoksen on noudatettava hyvää kirjanpitotapaa.

Kirjanpitoon merkitään liiketapahtumina menot, tulot, rahoitustapahtumat sekä niiden oikaisu- ja siirtoerät.

Tilijärjestelmän tulee olla selkeä ja riittävästi eritelty. Liikelaitoksella tulee kultakin tilikaudelta olla käyttöaikaa koskevin merkinnöin varustettu tililuettelo.

Jokainen tili on pidettävä jatkuvasti sisällöltään samana. Tilin sisältöä voidaan kuitenkin muuttaa liiketoiminnan kehityksen aiheuttamien muutosten, parannettuun tilijärjestelmään siirtymisen tai muun erityisen syyn vuoksi.

Liiketapahtumien merkitseminen kirjanpitoon on suoritettava siten, että kirjausten yhteys tuloslaskelmaan ja taseeseen voidaan vaikeuksitta todeta.

Menon kirjaamisperusteena on tuotannontekijän vastaanottaminen ja tulon kirjaamisperusteena suoritteen luovuttaminen (suoriteperuste). Meno ja tulo saadaan kirjata myös maksuun perustuen (maksuperuste).

Mikäli menot ja tulot kirjataan maksuperusteen mukaan, on myyntisaamiset ja ostovelat voitava jatkuvasti selvittää.

Liiketapahtumat on kirjattava aikajärjestyksessä (peruskirjanpito) ja asiajärjestyksessä (pääkirjanpito).

Maksutapahtumien kirjaaminen aikajärjestykseen on suoritettava viivytyksettä päiväkohtaisesti, jolloin kirjaus voidaan suorittaa myös yhdistelmänä. Muut kirjaukset saadaan tehdä kuukausikohtaisesti viimeistään kahden kuukauden kuluessa kalenterikuukauden päättymisestä.

Kirjauksen on perustuttava päivättyyn ja numeroituun tositteeseen, joka todentaa liiketapahtuman. Tositteessa on oltava merkintä käytetyistä tileistä, jollei muutoin ole selvää, miten liiketapahtuma on kirjattu. Tosite voidaan valtiontalouden tarkastusviraston luvalla laatia mikrotulostuksena filmille tai muulla suurennuslaitteen avulla luettavalla ja tarvittaessa selväkieliseen kirjalliseen muotoon saatettavalla tavalla.

Menotositteesta on käytävä selville vastaanotettu tuotannontekijä ja tulotositteessa tulee olla selvitys luovutetusta suoritteesta. Tuotannontekijän vastaanottoajankohta ja suoritteen luovutusajankohta on voitava tositteen tai sen liitteen avulla taikka muutoin osoittaa.

Tositteen, joka todentaa suoritetun maksun, tulee olla, mikäli se on mahdollista, maksun saajan tai maksun välittäneen rahalaitoksen tai muun vastaavan antama. Milloin kirjauksen perusteeksi ei saada ulkopuolisen antamaa tositetta, kirjaus tulee selvittää kassakoneen tarkkailunauhan tai muun liikelaitoksen itsensä laatiman tositteen avulla.

Oikaisu- ja siirtokirjauksen todentava tosite on asianmukaisesti varmennettava.

Valtiontalouden tarkastusvirasto voi myöntää liikelaitokselle luvan siihen, että kirjaukset perustuvat koneellisilla tietovälineillä oleviin tarvittaessa selväkieliseen kirjalliseen muotoon saatettaviin tositetietoihin. Lupaa ei saa myöntää, jos hakijalla on samaa tilikautta koskeva 29§:n 3 momentissa tarkoitettu lupa.

Tilikaudelta on laadittava tilinpäätös, joka käsittää tuloslaskelman ja taseen. Tilinpäätökseen on liitettävä 14§:ssä tarkoitetut tase-erittelyt, valtion liikelaitoksista annetun lain (627/87) 21§:n 2 momentissa tarkoitettu kertomus ja rahoituslaskelma.

Tilinpäätökseen on sisällytettävä tuloslaskelma ja tase viimeistä edelliseltä tilikaudelta. Jos tilikauden aikana tuloslaskelman tai taseen erittelyä on muutettu, on aikaisempaan tilinpäätökseen sisältyviä tietoja mahdollisuuksien mukaan yhdisteltävä niin, että niitä voidaan verrata myöhempään tilinpäätökseen.

Liikelaitoksen on etukäteen neuvoteltava tilinpäätöksensä perusteista hallinnonalansa ministeriön kanssa. Mikäli ennakoidun tilinpäätöksen mukainen voitto oleellisesti jäisi tulostavoitetta alhaisemmaksi, ministeriön on neuvoteltava tilinpäätöksen perusteista valtiovarainministeriön kanssa.

Liikelaitoksen valtioneuvostolle vuosittain antaman toimintakertomuksen tulee sisältää tiedot eduskunnan ja valtioneuvoston liikelaitoksia koskevan lain perusteella tekemien päätösten toteutumisesta. Toimintakertomuksessa tulee antaa myös tiedot henkilöstön keskimääräisestä luvusta tilikauden aikana sekä tiedot liikelaitoksen hallitukselle ja toimitusjohtajalle maksetuista palkoista, palkkioista ja muista korvauksista sekä muulle henkilöstölle maksetuista palkka- ja muista etuuksista. Kertomuksen tulee sisältää myös liikelaitoksen hallituksen esityksen tilikauden voiton käyttämisestä tai tappion kattamisesta sekä tiedot liikelaitoksen kannalta olennaisista tapahtumista, myös silloin kun ne ovat sattuneet tilikauden päätyttyä.

Milloin liikelaitos julkaisee vuosikertomuksen, tulee valtioneuvoston vahvistama tilinpäätös erottaa selvästi muusta vuosikertomuksen aineistosta.

Tilinpäätös on laadittava kahden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Edellä 1 momentissa mainitut asiakirjat on annettava tilintarkastajille viipymättä tilinpäätöksen valmistuttua ja asianomaiselle ministeriölle kunkin vuoden maaliskuun loppuun mennessä. Liikelaitoksen on toimitettava vahvistettu tilinpäätöksensä valtiokonttorille valtion tilinpäätösasiakirjaan liitettäväksi huhtikuun loppuun mennessä.

Tilikausi on kalenterivuosi. Liiketoimintaa aloitettaessa tai lopetettaessa tilikausi saa olla tätä lyhyempi.

Mikäli liiketapahtumien kirjaaminen on suoritettu maksuperusteen mukaan, on kirjaukset, merkitykseltään vähäisten liiketapahtumien kirjauksia lukuun ottamatta, oikaistava ja täydennettävä ennen tilinpäätöksen laatimista suoriteperusteen mukaisiksi.

Rahoitusomaisuutta ovat rahat, saamiset sekä tilapäisesti muussa muodossa olevat rahoitusvarat.

Vaihto-omaisuutta ovat sellaisinaan tai jalostettuina luovutettaviksi tai kulutettaviksi tarkoitetut hyödykkeet.

Käyttöomaisuutta ovat esineet, erikseen luovutettavissa olevat oikeudet ja muut hyödykkeet, jotka on tarkoitettu tuottamaan tuloa useampana kuin yhtenä tilikautena.

Hankintamenoon luetaan hyödykkeen hankinnasta tai valmistuksesta aiheutuneet muuttuvat menot.

Aktivoituun hankintamenoon luetut hyödykkeen valmistuksesta aiheutuneet muuttuvat menot on voitava kustannuslaskennan tai -laskelmien avulla selvittää.

Hyödykkeen ottaminen liikelaitoksen omaan käyttöön kirjataan hankintamenon tai sitä alhaisemman todennäköisen luovutushinnan määräisenä.

Hyödyke siirretään vaihto-omaisuudesta käyttöomaisuuteen hankintamenon tai sitä alhaisemman todennäköisen luovutushinnan määräisenä.

Hyödyke siirretään käyttöomaisuudesta vaihto-omaisuuteen hankintamenon poistamatta olevaa osaa vastaavasta määrästä.

Tase-erittelyissä on yksityiskohtaisesti ryhmittäin luetteloitava liikelaitoksella tilikauden päättyessä ollut rahoitusomaisuus ja vaihto-omaisuus sekä käyttöomaisuus tai siinä tilikauden aikana tapahtuneet lisäykset ja vähennykset sekä muut pitkävaikutteiset menot ja pitkäaikaiset sijoitukset, jotka on merkitty taseeseen (aktivoitu) samoin kuin vieras pääoma.

Valtiontalouden tarkastusvirasto voi myöntää liikelaitokselle luvan laatia tase-erittelyjä mikrotulostuksena filmille tai muulla suurennuslaitteen avulla luettavalla ja tarvittaessa selväkieliseen kirjalliseen muotoon saatettavalla tavalla.

Ulkomaanrahan määräiset saamiset muutetaan Suomen rahaksi enintään tilinpäätöspäivän Suomen Pankin ostokurssiin ja velat velan syntymispäivän tai tilinpäätöspäivän Suomen Pankin myyntikurssiin. Mikäli ulkomaanrahan määräiset saamiset tai velat on sopimuksilla tai muutoin sidottu tiettyyn kurssiin, ne saadaan muuttaa Suomen rahaksi sitä noudattaen.

Tilinpäätöksessä tilikauden tulot kirjataan tuotoiksi. Tuotoista vähennetään kuluina ne menot, joista ei todennäköisesti enää kerry niitä vastaavaa tuloa. Muut menot voidaan aktivoida sen mukaan kuin jäljempänä määrätään.

Tilikauden päättyessä jäljellä olevan vaihto-omaisuuden hankintameno aktivoidaan. Jos vaihto-omaisuuden todennäköinen hankintameno tai luovutushinta on tilikauden päättyessä hankintamenoa pienempi, on erotus kuitenkin kirjattava kuluksi.

Käyttöomaisuuden hankintameno aktivoidaan ja kirjataan vaikutusaikanaan poistoina kuluiksi.

Sellaisen irtaimen käyttöomaisuuden, jonka todennäköinen käyttöaika on enintään 3 vuotta, hankintameno voidaan poistaa kokonaisuudessaan omaisuuden hankintavuonna.

Mikäli muita pitkävaikutteisia menoja on aktivoitu, ne on poistettava vaikutusaikanaan.

Pitkävaikutteisia menoja tilinpäätökseen merkittäessä on menot, jotka ovat aiheutuneet tutkimus- ja kehittämistyöstä, markkinatutkimuksesta ja muusta niihin rinnastettavasta toiminnasta, mikäli ne aktivoidaan, poistettava vähintään viidesosalla vuosittain, jollei pienempää poistoa erityisistä syistä voida katsoa hyvän kirjanpitotavan mukaiseksi.

Mikäli toiminnan laadun tai muun erityisen syyn vuoksi on vaihto-omaisuuden ja käyttöomaisuuden osalta hankintamenon lisäksi aktivoitu muita menoja, sovelletaan näihin menoihin vastaavasti, mitä edellä 2 momentissa vaihto-omaisuudesta ja 3 momentissa käyttöomaisuudesta on määrätty.

Vastaisia menoja tai menetyksiä varten saadaan tilinpäätöksessä tehdä luottotappio- ja muu sellainen varaus sekä toimintavaraus elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/68) mukaisina.

Jos käyttöomaisuuteen kuuluvan maa- tai vesialueen, rakennuksen, arvopaperin tai muun niihin verrattavan hyödykkeen todennäköinen luovutushinta on tilinpäätöspäivänä pysyvästi hankintamenoa olennaisesti suurempi, voidaan taseeseen merkitä poistamattoman hankintamenon lisäksi enintään todennäköisen luovutushinnan ja poistamattoman hankintamenon erotuksen suuruinen arvonkorotus. Arvonkorotuksesta ei saa tehdä 16§:n 3 momentin tarkoittamia poistoja.

Jos käyttöomaisuuden arvoa on tilikauden aikana korotettu, on korotusta vastaava määrä merkittävä vastattaviin arvonkorotusrahastoon. Rahastoa saadaan käyttää ainoastaan peruspääoman korotukseen.

Tuloslaskelma on laadittava siten, että siitä käy selville, miten tilikauden tulos on syntynyt.

Tuloslaskelmaan on erikseen merkittävä kokonaistuotot tai liikevaihto sekä kulut riittävästi eriteltyinä. Siihen on merkittävä omina tuottoerinään osingot ja korot sekä omina kuluerinään aineista ja tavaroista sekä palkoista ja vuokrista aiheutuneet kulut samoin kuin poistot ja korot sekä 17§:ssä tarkoitettujen varausten muutos ja välittömät verot.

Tuloslaskelmaan merkitään käyttöomaisuuden hankintamenoon ja taloudelliseen pitoaikaan perustuvat suunnitelman mukaiset poistot ja esitetään tuotoista vähennettyjen ja suunnitelman mukaisten poistojen erotus omana eränään ennen varausten muutosta. Tällöin taseeseen merkitään käyttöomaisuuden hankintamenojen ja muiden pitkävaikutteisten menojen poistetun osan ja suunnitelman mukaan kertyneiden poistojen erotus erikseen vastaavien käyttöomaisuuden ja muiden pitkävaikutteisten menojen ryhmään sekä vastattavien varausten ryhmään. Tuloslaskelmassa tai taseessa taikka niiden liitteinä on ilmoitettava tuotoista vähennetyt poistot tuloslaskelman kaavan mukaisesti eriteltyinä sekä annettava selostus suunnitelman mukaisten poistojen perusteista ja niiden muutoksista. Poistosuunnitelmat ja niiden muutokset on tällöin laadittava kirjalliseen muotoon sekä liitettävä tase-erittelyihin. Kirjanpidossa tehdyt poistot eivät saa ylittää elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa säädettyjä enimmäispoistoja.

Mikäli suunnitelman mukaiset poistot ovat tehtyjä poistoja suuremmat eikä aikaisemmilta tilikausilta ole taseeseen kertynyt poistoeroa, merkitään tuloslaskelmassa tuotoista vähennettyjen ja suunnitelman mukaisten poistojen erotuksen sijaan alipoistokorjaus. Tällöin ilmoitetaan taseessa tasearvoiksi tehtyjen poistojen jälkeinen menojäännös ja liitetiedoissa kertyneet suunnitelman mukaiset poistot tuloslaskelman kaavan mukaisesti eriteltyinä.

Korko-, osinko- ja muut rahoitustuotot sekä vieraan pääoman korko- ja muut kulut merkitään tuloslaskelmaan liiketuloksen jälkeen omana rahoitustuottojen ja -kulujen pääryhmänä.

Tuloslaskelma laaditaan liitteessä 1 olevan kaavan mukaan. Tuloslaskelma on laadittava kaavaa yksityiskohtaisempana, mikäli se tilikauden tuloksen muodostumiseen vaikuttaneiden tekijöiden selventämiseksi on tarpeen.

Edellä 17 ja 19§:ssä tarkoitettua tuloksentasausmenettelyä saa lähtökohtaisesti käyttää vain siinä määrin kuin se on mahdollista ilman että voitto jää pienemmäksi kuin tulo- ja menoarviossa on edellytetty tuloutettavaksi valtiolle.

Taseeseen on riittävästi eriteltyinä merkittävä vastaaviin rahoitusomaisuus, vaihto-omaisuuden aktivoidut hankintamenot sekä käyttöomaisuuden hankintamenojen ja muiden pitkävaikutteisten menojen poistamaton osa samoin kuin arvostuserät sekä muut pitkäaikaiset sijoitukset. Ennakkomaksu voidaan merkitä omana eränään siihen pääryhmään, johon sitä vastaava meno olisi merkittävä. Vastattaviin on merkittävä vieras pääoma jaoteltuna lyhyt- ja pitkäaikaisiin velkoihin, arvostuserät, varaukset sekä oma pääoma. Pitkäaikaiseksi katsotaan velka tai se osa velasta, joka erääntyy maksettavaksi yhden vuoden tai sitä pitemmän ajan kuluttua. Milloin liikelaitoksella on saaminen siltä, jolle liikelaitos itse on velkaa, on saaminen ja velka ilmoitettava taseessa erikseen. Tilikauden voitto ja voitto edellisiltä kausilta ilmoitetaan erikseen oman pääoman lisäyksenä ja tappio edellisiltä tilikausilta sen vähennyksenä.

Tase laaditaan liitteessä 2 olevan kaavan mukaan. Tase on laadittava kaavaa yksityiskohtaisempana, mikäli se tase-erien selventämiseksi on tarpeen.

Tilinpäätös on päivättävä sekä hallituksen jäsenten ja toimitusjohtajan allekirjoitettava. Jos hallituksen jäsen tai toimitusjohtaja on esittänyt eriävän mielipiteen tilinpäätöksestä, on tätä koskeva lausuma liitettävä siihen hänen vaatimuksestaan.

Tase-erittelyt on päivättävä ja niiden laatijoiden allekirjoitettava.

Suorittamastaan tilintarkastuksesta tilintarkastajan on tehtävä merkintä tilinpäätökseen, samoin kuin siitä, onko tilinpäätös laadittu hyvän kirjanpitotavan mukaisesti.

Hallituksen ja toimitusjohtajan on varattava tilintarkastajalle tilaisuus toimittaa tarkastus siinä laajuudessa kuin tämä katsoo tarpeelliseksi sekä annettava sellaista selvitystä ja apua, jota tilintarkastaja pyytää.

Tilintarkastajien on annettava kultakin tilikaudelta seuraavan maaliskuun loppuun mennessä tarkastuskertomus asianomaiselle ministeriölle, joka viipymättä tämän jälkeen esittelee tilinpäätöksen valtioneuvostolle vahvistettavaksi.

Tilinpäätöstä valtioneuvostossa esiteltäessä on 9§:n 1 momentin tarkoittamiin tilinpäätösasiakirjoihin liitettävä tilintarkastuskertomus. Tase-erittelyjä ei ole tarpeen liittää esittelyasiakirjoihin.

Tarkastuskertomuksessa on esitettävä lausunto siitä, onko kirjanpito säännösten ja hyvän kirjanpitotavan mukaisesti järjestetty ja pidetty, onko tilinpäätös säännösten ja hyvän kirjanpitotavan mukaisesti tehty sekä siitä, onko liikelaitoksen hallinto asianmukaisesti järjestetty, ja antaako tilinpäätös liitteineen ja valtioneuvostolle toimitettava kertomus oikean käsityksen liikelaitoksen taloudesta sekä eduskunnan ja valtioneuvoston asettamien tavoitteiden saavuttamisesta.

Tarkastuskertomuksessa on annettava lausunto siitä, puoltavatko tilintarkastajat tilinpäätöksen vahvistamista ja hallituksen esitystä tilikauden voiton käyttämisestä tai tappion kattamisesta.

Tilintarkastajilla on oikeus antaa kertomuksessa myös muita tietoja, joiden saattamista valtioneuvoston tietoon he pitävät tarpeellisena. Liikelaitoksen hallitukselle ja toimitusjohtajalle annettavat huomautukset on merkittävä pöytäkirjaan tai muuhun asiakirjaan, joka on annettava hallitukselle ja tarvittaessa asianomaiselle ministeriölle tiedoksi.

Milloin liikelaitoksen tilikauden tulos oleellisesti alittaa valtioneuvoston vahvistaman tulostavoitteen suuruisen voiton, tulee liikelaitoksen hallituksen antaa ministeriölle asiaa koskeva selvitys. Ministeriö liittää tällöin selvityksen ja sitä koskevan lausuntonsa 24§:ssä mainittuihin esittelyasiakirjoihin.

Mikäli asianomainen ministeriö tai liikelaitoksen hallitus toteaa, ettei liikelaitoksella ole edellytyksiä jatkuvaan kannattavaan toimintaan, on ministeriön saatettava asia valtioneuvoston käsiteltäväksi. Toiminnan kannattavuutta arvioitaessa otetaan tällöin huomioon liikelaitokselle valtion liikelaitoksista annetun lain 9§:n nojalla kannattamattomista tehtävistä myönnetyt korvaukset.

Tuloslaskelma ja tase sekä luettelo käytetyistä kirjanpitokirjoista on kirjoitettava sidottuun tai välittömästi tilinpäätöksen jälkeen sidottavaan tasekirjaan, jonka sivut tai aukeamat on numeroitava.

Kirjanpitomerkinnät on tehtävä selvästi ja pysyvästi. Kirjanpitomerkintää ei saa poistaa eikä tehdä epäselväksi.

Peruskirjanpitoon ja pääkirjanpitoon tehtävät kirjanpitomerkinnät voidaan valtiontalouden tarkastusviraston luvalla tehdä mikrotulostuksena filmille tai muulla suurennuslaitteen avulla luettavalla ja tarvittaessa selväkieliseen kirjalliseen muotoon saatettavalla tavalla, ei kuitenkaan jos kysymyksessä olevia kirjanpitomerkintöjä todentavat tositteet on laadittu tai laaditaan tällaisella menetelmällä tai jos kirjaukset perustuvat 8§:n 5 momentissa tarkoitettuihin tositetietoihin.

Valtiontalouden tarkastusvirasto voi myöntää liikelaitokselle luvan tehdä merkinnät peruskirjanpitoon ja pääkirjanpidon erittelyt koneellisille tietovälineille, joiden sisältämät tiedot tarvittaessa ovat saatettavissa selväkieliseen kirjalliseen muotoon. Lupa voidaan myöntää vain edellyttäen, että hakija ei käytä kysymyksessä olevia kirjanpitomerkintöjä todentavien tositteiden laatimisessa 8§:n 1 momentissa tarkoitettua mikrotulostusta tai siihen verrattavaa muuta menetelmää. Lupaa ei saa myöntää, jos hakijalla on samaa tilikautta koskeva 8§:n 5 momentissa tarkoitettu lupa.

Koneellisin menetelmin pidetyssä kirjanpidossa kirjausten suorittamistapa ja niiden yhteys tuloslaskelmaan ja taseeseen on voitava todeta konetta käyttämättä.

Koneellisen kirjanpidon menetelmäkuvaus on selostus kirjausten suorittamistavasta, tulostusaineistosta sekä lähtö- ja tulostustietojen esittämiseen käytetyistä lyhenteistä ja tunnuksista.

Tasekirja, tase-erittelyt ja muut kirjanpitokirjat sekä käyttöaikaa koskevin merkinnöin varustettuina tilipuitteet, kirjaussuunnitelma ja koneellisen kirjanpidon menetelmäkuvaus on säilytettävä vähintään 10 vuotta tilikauden päättymisestä siten järjestettynä, että käytetty tilijärjestelmä ja tietojenkäsittelyn suorittamistapa voidaan vaikeuksitta todeta.

Tilikauden tositteet ja liiketapahtumia koskeva kirjeenvaihto sekä muu kuin 1 momentissa mainittu kirjanpitoaineisto on säilytettävä vähintään 6 vuotta sen vuoden lopusta lukien, jonka aikana tilikausi on päättynyt, tositteet kirjausjärjestyksessä tai muutoin siten, että tositteiden ja kirjausten välinen yhteys voidaan vaikeuksitta todeta.

Tarkemmat määräykset liikelaitosten kirjanpidosta ja tämän päätöksen soveltamisesta antaa valtiokonttori.