Elinkeinonharjoittaja, joka elinkeinotoiminnassaan on ottanut vastaan toisen esineen suorittaakseen siihen kohdistuvaa työtä tai säilyttääkseen sen, saa myydä noutamatta jätetyn esineen sillä tavalla kuin tässä laissa säädetään. Sama koskee elinkeinonharjoittajan valmistamaa esinettä, jos työn tilaaja on toimittanut olennaisen osan tarveaineista.

Jos esineen omistaja on asetettu konkurssiin, sovelletaan konkurssisäännön 76 §:n säännöksiä.

Tämän lain säännöksistä työn tai säilytyksen tilanneen kuluttajan vahingoksi poikkeava ehto on tehoton.

Jos elinkeinonharjoittajalla suorittamansa työn tai säilytyksen johdosta on erääntynyt saatava tilaajalta, ilmoituksessa on mainittava saatavan määrä.

Nopeasti pilaantuva esine saadaan myydä 1 momentin 2 kohdassa säädettyä määräaikaa noudattamatta.

Jos elinkeinonharjoittaja tietää, että joku muu kuin tilaaja omistaa esineen tai jollakin on pantti- tai hallintaoikeus esineeseen, esineen saa myydä ainoastaan, jos omistajalle taikka pantti- tai hallintaoikeuden haltijalle on hyvissä ajoin ennen myymistä ilmoitettu myymisestä ja mahdollisen saatavan määrästä. Jos viranomainen pitää rekisteriä omistus- tai hallintaoikeudesta taikka panttauksesta, elinkeinonharjoittajan on otettava kyseisistä tiedoista selko asianomaiselta rekisteriviranomaiselta tai kyseisiä tietoja sisältävästä julkisesta asiakirjasta.

Mitä 1 momentissa on säädetty elinkeinonharjoittajan velvollisuudesta ottaa selko panttauksesta, ei koske yrityskiinnityslain (634/84) mukaisen yrityskiinnityksen tuottamaa panttioikeutta.

Esineen saa myydä tekemättä 3 ja 4 §:ssä tarkoitettua ilmoitusta, jos esineellä ei ole sanottavaa myyntiarvoa. Esineen saa tällöin myydä, kun vuosi on kulunut toimeksiannon suorittamisesta tai sopimuksen lakkaamisesta.

Jos esineellä ei ole sanottavaa myyntiarvoa ja myymisen edellytykset ovat olemassa, elinkeinonharjoittaja saa myymisen sijasta menetellä esineen suhteen parhaaksi katsomallaan tavalla.

Jos tuomioistuimessa, välimiesmenettelyssä tai kuluttajavalituslautakunnassa on vireillä elinkeinonharjoittajan vaatimuksen perustetta tai määrää taikka myynnin edellytystä koskeva riita, esinettä ei saa myydä, paitsi 3§:n 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, ennen kuin kohtuullinen aika on kulunut sen jälkeen, kun asia on ratkaistu.

Esinettä myytäessä on otettava huomioon myös tilaajan ja 4 §:ssä tarkoitetun henkilön edut.

Jos esine myydään huutokaupalla, on tilaajalle ja 4 §:ssä tarkoitetulle henkilölle hyvissä ajoin ennen sitä ilmoitettava huutokaupan ajasta ja paikasta. Ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä, jos esine myydään 3 §:n 3 momentin tai 5 §:n mukaan.

Ilmoitus tilaajalle ja 4§:ssä tarkoitetulle henkilölle katsotaan tehdyksi, kun se on kirjatussa kirjeessä lähetetty osoitteeseen, jonka tilaaja on antanut tai jonka elinkeinonharjoittaja muuten tuntee.

Jos elinkeinonharjoittajalla suorittamansa työn tai säilytyksen johdosta on erääntynyt saatava tilaajalta, hänellä on oikeus ottaa tämä samoin kuin korvaus myyntikustannuksista myyntihinnasta. Jos esineen suhteen on menetelty 6 §:ssä säädetyllä tavalla, esineen arvoa vastaava rahamäärä vähennetään elinkeinonharjoittajan saatavasta.

Jos myyntihinta vähennettynä saatavan määrällä ja myyntikustannuksilla on vähintään 30 markkaa, elinkeinonharjoittajan on viivytyksettä lähetettävä ylijäämä tilaajalle, sikäli kuin sitä ei tule maksaa jollekin, jolla elinkeinonharjoittajan tieten on oikeus ennen tilaajaa saada maksu ylijäämästä. Maksun tallettamisesta ulosotonhaltijalle eräissä tapauksissa on erikseen säädetty.

Edellä 2 momentissa mainittua rahamäärää voidaan asetuksella korottaa enintään kolminkertaiseksi, milloin rahan arvon aleneminen niin vaatii.

Jos elinkeinonharjoittaja esineen myynnissä tahallisesti tai huolimattomuudesta laiminlyö noudattaa tätä lakia, hän on velvollinen korvaamaan laiminlyönnistä tilaajalle tai 4 §:ssä tarkoitetulle henkilölle aiheutuneen vahingon.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.

Tällä lailla kumotaan käsityöläisen oikeudesta myydä noutamatta jätetty esine 20 päivänä kesäkuuta 1952 annettu laki (259/52). Kumottavaa lakia sovelletaan kuitenkin silloin, kun käsityöläinen on ennen tämän lain voimaantuloa tehnyt sopimuksen toisen esineeseen kohdistuvasta työstä.