1988

494/1988 Asetus kansaneläkeasetuksen muuttamisesta

Sosiaali- ja terveysministerin esittelystä

muutetaan 7 päivänä joulukuuta 1956 annetun kansaneläkeasetuksen ( 594/56 ) 23 a§, 50§:n 2 momentti, 53§ ja 54§:n 2 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 23 a§ 27 päivänä heinäkuuta 1979 annetussa asetuksessa (639/79) ja 54§:n 2 momentti 3 päivänä joulukuuta 1982 annetussa asetuksessa (885/82), sekä lisätään asetukseen 30 päivänä joulukuuta 1959 annetulla asetuksella (543/59) kumotun 45 ja 46§:n sijaan uusi 45 ja 46§, jotka sijoitetaan uuteen 4 a lukuun, 50§:ään, sellaisena kuin se on osittain muutettuna mainitulla 3 päivänä joulukuuta 1982 annetulla asetuksella, uusi 3 momentti sekä 54§:ään, sellaisena kuin se on viimeksi mainitussa asetuksessa, uusi 5 ja 6 momentti seuraavasti:
23 a §

Kansaneläkelaitoksen hallitus voi siirtää kansaneläkelain mukaista vanhuuseläkettä, työttömyyseläkettä ja hautausavustusta sekä, jos on ilmeistä, että työkyvyttömyys jatkuu vain lyhyen ajan välittömästi sairausvakuutuslain (364/63) mukaisen päivärahaoikeuden päätyttyä, enintään kolmeksi kuukaudeksi maksettavaa työkyvyttömyyseläkettä koskevat asiat tai osan niistä kansaneläkelain 66§:ssä mainitun sosiaalivakuutustoimikunnan ratkaistaviksi ja määrätä samalla, minkälaisin rajoituksin sosiaalivakuutustoimikunta tätä oikeutta käyttää.
4 a luku Eläkkeensaajien hoitotuki
45 §

Kansaneläkelain 30 a§:n 1 momentissa mainitulla ohjauksella ja valvonnalla tarkoitetaan toisen henkilön opastusta ja silmälläpitoa henkilökohtaisissa toiminnoissa, kotitaloustöissä ja asioinnissa kodin ulkopuolella tai jatkuvaa varuillaanoloa.

Kansaeläkelain 30 a§:n 1 momentin mukaisilla erityiskustannuksilla tarkoitetaan henkilölle sairaudesta tai vammasta aiheutuvia tarpeellisia ylimääräisiä kustannuksia siltä osin kuin hän joutuu niistä itse vastaamaan. Erityiskustannusten on liityttävä sairaudesta tai vammasta aiheutuvaan toimintakyvyn alenemiseen.

Erityiskustannusten perusteella myönnettävän hoitotuen saamisen edellytyksenä on, että sairauden tai vamman aiheuttamien jatkuvien kustannusten voidaan arvioida nousevan vähintään maksettavan hoitotuen määrään. Erityistilanteissa voidaan myös kertakustannukset ottaa huomioon.

Kansaneläkelain 30 a§:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa mainituilla henkilökohtaisilla toiminnoilla tarkoitetaan liikkumista, henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimista, pukeutumista, ruokailua ja muita vastaavia toimintoja.

Kansaneläkelain 30 a§:n 1 momentin 3 kohdan mukaisilla kotitaloustöillä ja asioinnilla kodin ulkopuolella tarkoitetaan välttämättömiin kodinhoitotoimiin, kaupassa käyntiin ja pankkiasioiden hoitamiseen sekä vastaaviin toimintoihin liittyviä tehtäviä.
46 §

Kansaneläkelain 30 a§:n 5 momentissa tarkoitettuja korvauksia ovat lakisääteiseen etuuteen liittyvät haittalisät, avuttomuuslisät sekä näitä vastaavat aikaisempien lakien mukaiset korvaukset, ei kuitenkaan yhdellä kertaa maksetut tai pääomaksi vaihdetut korvaukset.
50 §

Työkyvyttömyyseläkehakemuksen ratkaisemista varten on eläkelaitokselle toimitettava lääkärinlausunto hakijan terveydentilasta, mikäli hänen työkyvyttömyyttään ei voida pitää ilmeisenä. Eläkelaitos voi kuitenkin kustannuksellaan hankkia lääkärinlausunnon, jos hakija on hoidettavana sairaalassa tai laitoksessa tai jos siihen on muu erityinen syy. Eläkelaitos antaa tarkemmat ohjeet siitä, mitä lääkärinlausunnosta tulee käydä ilmi ja miten se on toimitettava eläkelaitokselle.

Kansaneläkelain 30 a§:ssä tarkoitettua hoitotukea varten eläkelaitoksen on tarvittaessa hankittava kunnan sosiaaliviranomaisen lausunto hakijan tarvitseman avun ja palvelusten tarpeesta ja määrästä.
53 §

Työkyvyttömyyseläkkeen saaja on velvollinen ilmoittamaan eläkelaitoksen paikallistoimistoon:

 1)

terveydentilansa ja työkykynsä olennaisesta parantumisesta;

 2)

saamastaan ammattiopetuksesta; sekä

 3)

ryhtymisestään työhön, jota ei ole pidettävä satunnaisena.

Työkyvyttömyyseläkettä yksilöllisenä varhaiseläkkeenä saava on velvollinen ilmoittamaan ryhtymisestään työhön, josta saatava ansiotulo on vähintään kansaneläkelain 22 a§:n 1 momentissa mainitun markkamäärän suuruinen. Samoin on ilmoitettava, jos ansiotulot lisääntyvät niin, että ne ylittävät edellä tarkistetun määrän.
54 §

Lisäosan ja hoitotuen saaja on velvollinen ilmoittamaan eläkelaitoksen paikallistoimistoon laitoshoitoon joutumisestaan.

Hoitotuen saaja on velvollinen ilmoittamaan eläkelaitoksen paikallistoimistoon terveydentilansa ja toimintakykynsä olennaisesta parantumisesta sekä avuntarpeessaan tai erityiskustannuksissaan tapahtuneesta merkittävästä vähenemisestä.

Jos hoitotuen saajalle myönnetään 46§:ssä mainittu muun lain mukainen korvaus, hän on velvollinen ilmoittamaan myös siitä paikallistoimistoon.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1988.

Arvioitaessa 45§:n 3 momentissa tarkoitettujen jatkuvien kustannusten vastaavuutta maksettavan hoitotuen määrään, hoitotuki otetaan huomioon sen suuruisena kuin se on täysimääräisenä voimassa 1 päivästä tammikuuta 1992 alkaen.

Helsingissä 10 päivänä kesäkuuta 1988

Tasavallan Presidentti Mauno Koivisto Sosiaali- ja terveysministeri Helena Pesola