Tätä lakia sovelletaan valtion tulo- ja menoarviossa osoitetusta määrärahasta myönnettävään valtion lainaan ja eduskunnan suostumuksen perusteella myönnettävään valtiontakaukseen.

Tämän lain säännöksiä sovelletaan vain, mikäli muussa laissa tai sen nojalla annetussa asetuksessa ei ole toisin säädetty.

Valtion varoista myönnettävän lainan korosta, laina-ajasta ja muista ehdoista päättää lainan myöntävä viranomainen valtion tulo- ja menoarviossa määrätyissä rajoissa. Lainan hoitoon liittyvistä lainaehdoista päättää kuitenkin lainaa hoitava viranomainen.

Laina voidaan myöntää ainoastaan velkakirjaa vastaan määräajaksi ja takaisin maksettavaksi kuoletusmaksuin. Viideksi vuodeksi tai sitä lyhyemmäksi ajaksi annettu laina voidaan määrätä maksettavaksi takaisin kokonaisuudessaan yhdellä kertaa.

Lainan vähimmäismäärästä säädetään asetuksella.

Laina voidaan, jollei laissa ole toisin säädetty tai eduskunta määrärahaa myöntäessään ole toisin päättänyt, myöntää ainoastaan turvaavaa vakuutta vastaan. Laina kunnalle ja kuntainliitolle myönnetään vakuutta vaatimatta.

Lainansaaja on velvollinen pitämään vakuutena olevan omaisuuden riittävästi vakuutettuna.

Lainan myöntäneellä viranomaisella on oikeus toimittaa tai toimituttaa lainansaajan taloutta ja toimintaa koskevia tarkastuksia. Lainansaaja on velvollinen esittämään kaikki tarvittavat tili- sekä muut asiakirjat ja selvitykset sekä muutoinkin avustamaan tarkastuksessa.

Lainansaaja on velvollinen lainan myöntäneen viranomaisen määräämänä ajankohtana toimittamaan selvityksen lainavarojen käytösta.

Vakuuden antajan tai lainansaajan on annettava lainaa hoitavalle viranomaiselle tämän pyynnöstä vakuuden arvon toteamiseksi tarpeelliset selvitykset.

Mikäli lainansaaja on käyttänyt lainavaroja muuhun tarkoitukseen kuin mihin ne on myönnetty, tai lainansaaja on antanut lainaa hakiessaan tai sen jälkeen olennaisesti väärän tiedon tai salannut lainan myöntämispäätökseen olennaisesti vaikuttaneen seikan, voi lainan myöntänyt viranomainen määrätä lainan heti osaksi tai kokonaan takaisin maksettavaksi.

Lainan myöntänyt viranomainen voi myös määrätä lainan heti takaisin maksettavaksi, jos lainansaaja ei ole noudattanut lainaehtoja tai jos ne lainavarojen käytön edellytykset, joilla laina on myönnetty, ovat olennaisesti muuttuneet. Lainaa hoitava viranomainen voi määrätä lainan takaisinmaksettavaksi, jos lainasta annetun vakuuden arvo on alentunut niin paljon, ettei se enää vastaa lainan maksamatta olevaa määrää tai jos vakuuden ylläpito on laiminlyöty.

Milloin laina tai sen osa on 1 momentin nojalla määrätty maksettavaksi takaisin, lainansaajan on samalla suoritettava asetuksella säädettävä lisäkorko. Lisäkorkoa on suoritettava myös jo takaisin maksetulle lainamäärälle, jos maksu on tapahtunut sen jälkeen kun lainanantajaa on 1 momentissa tarkoitetulla tavalla erehdytetty. Lisäkorko lasketaan kunkin lainaerän nostopäivästä maksupäivään tai määrättyyn takaisinmaksupäivään.

Lainan maksun viivästyessä lainansaajan on maksettava viivästyneelle määrälle vuotuista viivästyskorkoa 16 prosenttia eräpäivästä lukien.

Asetuksella säädetään markkamäärästä, jota vähäisempi korko, viivästyskorko tai muu suoritus voidaan periä lainan seuraavana eräpäivänä tai jättää viimeisen lainaerän osalta erikseen perimättä.

Lainaa hoitavalla viranomaisella on oikeus myöntää sairauden, työttömyyden tai muun erityisen syyn vuoksi lykkäystä lainan koron ja lyhennyksen maksamisessa yhteensä enintään yhdeksi vuodeksi laina-aikaa muuttamatta. Lykättävälle lainaerälle maksettavasta korosta säädetään asetuksella.

Valtion edun turvaamiseksi voidaan tulo- ja menoarviossa osoitetuilla varoilla ostaa valtion saamisen vakuutena olevaa omaisuutta, joka myydään pakko- tai panttihuutokaupalla.

Huutokaupassa tulee valtiolle ostaa omaisuutta vain, mikäli se soveltuu valtion omaan käyttöön tai valtion saatava voidaan paremmin turvata myymällä omaisuus myöhemmin valtion toimesta. Valtiolle ostetun omaisuuden käytöstä päättää valtioneuvosto.

Lainan takaisin maksamisesta vapauttamiseen on saatava eduskunnan suostumus, jollei eduskunta ole suostunut siihen, että valtioneuvosto tai lainan myöntänyt viranomainen voi myöntää vapautuksen lainan takaisinmaksamisesta.

Lainan perimisestä, velkakirjan laatimisesta, kiinnityksen ja takauksen uudistamisesta, jälkipanttaussitoumuksen antamisesta ja muista lainanhoitoon liittyvistä toimenpiteistä sekä lainoja koskevien todistusten antamisesta voidaan periä maksu tai palkkio noudattaen mitä valtion maksuperustelaissa (980/73) on säädetty.

Valtiontakaukselle on vaadittava vastavakuus, jollei eduskunta ole toisin päättänyt.

Mitä edellä 4§:ssä, 5§:n 3 momentissa ja 11§:ssä on säädetty, koskee myös valtiontakaukselle annettua vastavakuutta.

Myöntäessään eduskunnan antaman suostumuksen perusteella kotimaisen tai ulkomaisen luoton tai muun siihen verrattavan sopimusvelvoitteen vakuudeksi valtiontakauksen on valtioneuvoston määrättävä siitä suoritettavaksi takausluoton pääoman tai sopimusvelvoitteesta valtiolle aiheutuvan vastuun mukaan määräytyvä maksu. Takausmaksu kannetaan sekä kertamaksuna että vuotuismaksuna, joiden määrät säädetään asetuksella. Takausmaksu voi olla kotimaiselle ja ulkomaiselle luotolle erisuuruinen.

Valtioneuvosto voi erityisistä syistä päättää, ettei takausmaksua määrätä.

Takausmaksu saadaan ilman tuomiota tai päätöstä ulosottaa siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin on säädetty.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.