Maatalousmaaksi luetaan pysyväisluonteisesti maatalouskäytössä oleva maa. Maatalousmaan tiluslajeina veroluokituksessa erotetaan pelto, puutarha sekä luonnonniitty ja -laidun. Pysyväisluonteisen maatalouskäytön katsotaan alueella päättyneen jollei muuta näytetä silloin, kun alue on ollut käyttämättömänä kymmenen vuotta.

Metsittämättömän maatalousmaan, josta on tehty valtion kanssa pellon käytön rajoittamisesta annetun lain (216/69), maataloustuotannon ohjaamisesta annetun lain (446/77) tai maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta annetun lain (81/83) mukainen taikka muu vastaava pellon käytön rajoittamista määrärajan koskeva sopimus, katsotaan olevan maatalouskäytössä sopimuksen voimassaoloajan. Jos maatalouskäytöstä on jollakin alueella edellä tarkoitetulla sopimuksella kokonaan luovuttu, alueen maankäyttölajia voidaan muuttaa sen jälkeen, kun alue on otettu muuhun käyttöön tai kun sopimuksen teosta on kulunut vähintään kymmenen vuotta.

Metsämaaksi luetaan puun kasvattamiseen käytetty tai tarkoitettu maa, jolla kasvupaikalle sopivan täysitiheän puuston keskimääräinen kasvu on korkeimpaan keskimääräiseen tuotokseen johtavana kiertoaikana vähintään 1 kuutiometri hehtaaria kohti kuorellista runkopuuta vuodessa. Tuottokyvyltään tätä heikompi maa luetaan joutomaahan.

Rakennusmaaksi luetaan asuinkäyttöön, muuhun yksityiskäyttöön tai elinkeinotoimintaan tarvittava tonttimaa sekä maatilatalouden talousrakennuksia varten tarvittava rakennuspaikka.

Muuhun maatilatalouden maahan luetaan sellaiset alueet, joista ei säännöllisesti saada veronalaista tuottoa. Tällaisia alueita ovat maa- ja metsätalouden joutomaat, vähintään kymmenen metriä leveät voimansiirtolinjojen johtoaukeat ja puolet johtoaukean reunavyöhykkeestä, vähintään viisi metriä leveiden ojien, putkistojen ja tarpeellisella ojituksella varustettujen rakennettujen teiden alueet sekä maa-aineksen ottoalueet ja muut erityisalueet. Yksityistien tiealueeseen luetaan todellista maankäyttöä vastaavat alueet, kuten ajorata, pientareet, sivuojat sekä metsämaahan rajoittuvan tien sivuojan ulkoreunasta mitatut 0,5 metrin levyiset reunavyöhykkeet.

Edellä 6§:ssä esitetyn lisäksi kasvupaikkatyypin keskimääräistä tuottokykyä olennaisesti muuttavat kasvupaikan erityisominaisuudet ja käyttörajoitukset otetaan veroluokituksessa huomioon siten, että metsämaa luetaan siihen veroluokkaan, jota sen tuottokyky lähinnä vastaa, tai joutomaahan.

Veroluokkaa korottavina tekijöinä otetaan huomioon sellaiset ojitusten vaikutukset, joiden voidaan todeta parantaneen pysyväisluontoisesti kasvupaikan tuottokykyä.

Veroluokituksen yhteydessä laaditaan kunnan alueesta veroluokituskartta. Veroluokituskartan pohjana käytetään luotettavinta alueella käytettävissä olevaa karttaa sen mukaan kuin verohallitus tarkemmin määrää. Taajama-alueilla luokitus toimitetaan mittakaavassa 1:2000 ja haja-asutusalueilla käytettävissä oleva kartta-aineisto, tilakoko ja maaston vaihtelevuus huomioon ottaen mittakaavassa 1:4000, 1:5000 tai 1:10000.

Veroluokituskartan kiinteistöjaotus selvitetään rekisterikartan ja maanmittaustoimituksissa laadittujen karttojen sekä tarvittaessa muidenkin luotettavien karttojen avulla suorittamalla tarpeen mukaan tarkistuksia maastossa. Rekisterinumerot on tarkistettava maarekisterin perusteella.

Veroluokituskartalle merkitään tilus- ja luokituskuviot suorittamalla tarpeen mukaan maastomittauksia. Kartalla esitettävän metsämaan kuvion vähimmäiskoko on 0,3 hehtaaria. Karttakuviot mitataan rakennusmaa-alueella 0,01 hehtaarin ja muilla maankäyttölajeilla 0,1 hehtaarin tarkkuudella.

Karttapohja täydennetään ja selvennetään maastossa, jolloin erityistä huomiota on kiinnitettävä tilojen rajojen ja määräalojen sijaintiin, tilus- ja luokituskuvioiden reunoihin, joutomaihin, tonttimaihin ja tiealueisiin sekä vesistöihin.

Eri numerolla maarekisteriin merkitystä tilasta, erottamattomasta määräalasta sekä yhteisesti tai sovintojaon perusteella hallittavasta sekä muusta erillisestä alueesta laaditaan veroluokituksen yhteydessä erityinen pinta-alan laskulista.

Verohallitus pitää maatiloista rekisteriä.

Metsämaan luokituksen välittömänä johtajana ja valvojana tulee olla sellainen metsänhoitaja, jonka suorittaman tutkinnon aineyhdistelmän katsotaan tuottavan pätevyyden tähän tehtävään (veroluokituksen valvoja).

Työn suorittajana kentällä tulee käyttää, jollei verohallitus yksityistapauksittain muuta hyväksy, metsäteknikoita ja metsä- tai puutalousinsinöörejä taikka muita vastaavan pätevyyden omaavia henkilöitä (veroluokittaja).

Eri veroluokkiin kuuluvan metsämaan vuotuinen puuntuotos hehtaaria kohti ilmaistaan metsäverolukuna.

Verokuutiometrillä tarkoitetaan kiinteänä mittana määritettyä kuorellista runkopuukuutiometriä.

Metsäveroluvulla tarkoitetaan sitä verokuutiometrimäärää, joka ottaen huomioon puuston erilainen rakenne eri veroluokissa vastaa 6§:ssä tarkoitettuihin veroluokkiin kuuluvien metsämaiden vuotuista puuntuotosta keskimäärin hehtaaria kohti.

Metsäveroluvut ovat eri veroluokissa seuraavat:

(Luettelo)

Verokuutiometriin katsotaan sisältyvän eri puutavaralajeja ja hukkapuuta seuraavat määrät:

(Luettelo)

Verokuutiometrin raha-arvo määritetään vähentämällä siihen sisältyvien puutavaralajien hakkuuvuosittaisten kantohintojen perusteella lasketusta verokuutiometrin bruttoarvosta verovelvollisen maksamina hoito- ja hallintokustannuksina, kotitarvepuun laatuvähennyksenä sekä käyttöomaisuuden hankintamenon poistona Ahvenanmaalla, Turun ja Porin, Uudenmaan, Kymen ja Hämeen lääneissä 11 prosenttia, Mikkelin, Kuopion, Vaasan ja Keski-Suomen lääneissä 13 prosenttia, Pohjois-Karjalan ja Oulun lääneissä 15 prosenttia sekä Lapin läänissä 17 prosenttia.

Jos puutavaran kantohinnat ovat kunnan eri osissa puutavaran menekki- ja kuljetussuhteiden johdosta huomattavasti erilaiset tai jos kuntien välisten huomattavien tuottoperuste-erojen tasoittaminen sitä edellyttää, jaetaan metsämaat kunnassa enintään kolmeen kantohinta-alueeseen.

Valtioneuvosto päättää kunnan jakamisesta kantohinta-alueisiin verolautakuntaa ja verohallitusta kuultuaan.

Vahvistaessaan metsätalouden tuottoperusteet valtioneuvosto päättää verokuutiometrin verovuonna päättyneen ja kahden sitä edeltäneen hakkuuvuoden keskimääräisen raha-arvon kantohinta-alueittain.

Metsäntutkimuslaitos antaa valtiovarainministeriölle ja verohallitukselle lausuntoja ja ehdotuksia metsätaloustulojen verotusperusteita koskevissa asioissa.

Verohallituksen tulee metsäntutkimuslaitosta kuultuaan tehdä valtiovarainministeriölle ehdotus 14-16§:ssä säädettyjen arviointiperusteiden muuttamisesta silloin, kun todetaan, että perusteissa on tapahtunut muutos, joka aiheuttaa tuoton lisääntymisen tai vähentymisen ainakin viidellä prosentilla.

Valtiovarainministeriö antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä tämän asetuksen soveltamisesta.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1988, ja sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1988 toimitettavassa tulo- ja varallisuusverotuksessa. Tällä asetuksella kumotaan 24 päivänä kesäkuuta 1968 annettu maatilatalouden tuloveroasetus (352/68) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Metsätaloudesta saatujen tulojen verotuksessa noudatettavia tuottoperusteita vahvistettaessa sovelletaan hakkuuvuosilta 1985/86 ja 1986/87 24 päivänä kesäkuuta 1968 annetun maatilatalouden tuloveroasetuksen 4§:ää, sellaisena kuin se on 26 päivänä lokakuuta 1979 annetussa asetuksessa (781/79).