1988

169/1988 Meluntorjunta-asetus

Ympäristöministerin esittelystä säädetään 3 päivänä huhtikuuta 1987 annetun meluntorjuntalain (382/87) nojalla:

 1 luku Viranomaiset ja niiden tehtävät
1 § Ympäristöministeriön tehtävät

Ympäristöministeriön tehtävänä on johtaa, valvoa ja edistää meluntorjuntaa sekä sitä varten erityisesti:

 1)

huolehtia meluntorjunnan yleisestä kehittämisestä ja suunnittelusta;

 2)

huolehtia meluntorjuntalain (382/87) 9§:n nojalla annettavien valtioneuvoston yleisten ohjeiden ja määräysten valmistelusta ja täytäntöönpanosta;

 3)

ohjata ja valvoa meluntorjuntalain 4§:n 2 momentissa ja 5§:n 2 momentissa mainittujen viranomaisten toimintaa;

 4)

seurata ja sovittaa yhteen meluntorjuntaa eri hallinnonaloilla;

 5)

huolehtia meluntorjunnan tietojärjestelmien kehittämisestä;

 6)

huolehtia meluntorjunnan yleisestä valistuksesta ja tiedotuksesta; sekä

 7)

edistää meluntorjunnan tutkimusta ja koulutusta.
2 § Lääninhallituksen tehtävät

Lääninhallituksen tehtävänä on:

 1)

valvoa meluntorjuntalain ja sen nojalla annettujen säännösten, määräysten ja ohjeiden noudattamista läänissä;

 2)

seurata ja edistää meluntorjunnan ottamista huomioon läänissä toteutettavissa suunnitelmissa ja muissa hankkeissa;

 3)

käsitellä meluntorjuntalain 18 ja 19§:n mukaiset luvat ja tehdä päätökset niiden johdosta;

 4)

antaa kunnalle meluntorjuntaa koskevia neuvoja; sekä

 5)

huolehtia meluntorjuntaa koskevien tietojen keräämisestä läänissä.
3 § Ympäristönsuojelulautakunnan tehtävät

Ympäristönsuojelulautakunnan tehtävänä on:

 1)

valvoa meluntorjuntalain ja sen nojalla annettujen säännösten, määräysten ja ohjeiden noudattamista kunnassa;

 2)

huolehtia paikallisten olojen edellyttämästä melutilanteen seurannasta;

 3)

valmistella tarvittaessa kunnan meluntorjuntaohjelma;

 4)

käsitellä meluntorjuntalain 13§:n mukaiset ilmoitukset ja antaa tarvittavat määräykset niiden johdosta;

 5)

huolehtia kunnan meluntorjuntatehtävien kannalta tarpeellisten tietojen hankkimisesta;

 6)

edistää kunnan toimielinten yhteistoimintaa meluntorjunnassa sekä seurata ja edistää meluntorjunnan toteutumista kunnan eri hallinnonaloilla ja tehdä sitä koskevia esityksiä ja aloitteita; sekä

 7)

edistää yhteistoimintaa muiden kuntien kanssa meluntorjuntatehtävien hoidossa.
4 § Asiantuntijaviranomaiset ja -laitokset

Meluntorjuntalain 7§:n mukaisia meluntorjunnan asiantuntijaviranomaisia ovat lääkintöhallitus, tie- ja vesirakennushallitus, ilmailuhallitus, rautatiehallitus, merenkulkuhallitus, pääesikunta ja rajavartiolaitos sekä autorekisterikeskus. Saman pykälän mukaisia meluntorjunnan asiantuntijalaitoksia ovat valtion teknillinen tutkimuskeskus ja kansanterveyslaitos.
5 § Asiantuntijaviranomaisen ja -laitoksen tehtävät

Asiantuntijaviranomaisen ja asiantuntijalaitoksen tehtävä on:

 1)

antaa meluntorjuntalain 4 ja 5§:ssä mainittujen viranomaisten pyynnöstä lausuntoja meluntorjuntalain täytäntöönpanoa koskevissa asioissa;

 2)

avustaa ympäristönsuojelulautakuntia näiden pyynnöstä meluntorjuntalain 17§:n mukaisen tarkastuksen tekemisessä;

 3)

tehdä meluntorjuntalain 4 ja 5§:ssä mainittujen viranomaisten pyynnöstä meluntorjuntalain toimeenpanossa tarpeellisia selvityksiä ja tutkimuksia; sekä

 4)

antaa meluntorjuntalain 4 ja 5§:ssä mainituille viranomaisille muuta asiantuntija-apua.

Asiantuntijaviranomainen sekä asiantuntijalaitos voivat antaa lausuntoja ja tehdä selvityksiä ja tutkimuksia myös melun aiheuttajan toimeksiannosta.
6 § Maksut asiantuntijatehtävistä

Edellä 5§:ssä mainituista asiantuntijatehtävistä peritään maksuja siten kuin valtion maksuperustelain (980/73) nojalla on säädetty.
2 luku Erityisen häiritsevää melua aiheuttavien tilapäisten toimintojen ilmoitusvelvollisuus
7 § Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksesta tulee käydä ilmi:

 1)

toiminnan harjoittajan tai tapahtuman järjestäjän nimi tai toiminimi ja kotipaikka;

 2)

tilapäisen työn, toimenpiteen tai tapahtuman laatu ja laajuus sekä teko- tai tapahtumapaikka;

 3)

tarpeelliset tiedot merkityksellisiä melupäästöjä aiheuttavista työvaiheista, toiminnoista ja laitteista;

 4)

tilapäisen työn, toimenpiteen tai tapahtuman melupäästöjen tunnettu tai arvioitu leviäminen ja arvio niiden vaikutuksesta alueen melutasoon; sekä

5)

suunnitellut meluntorjuntatoimet ja melutilanteen seuranta.

Lisäksi ilmoituksesta on käytävä ilmi, mihin aineistoon ja arviointimenetelmiin tiedot perustuvat.

Ympäristönsuojelulautakunta voi pyytää melun aiheuttajalta myös muita ilmoituksen käsittelemiseksi tarpeellisia tietoja.
8 § Ympäristönsuojelulautakunnan päätös

Päätöksestä, jonka ympäristönsuojelulautakunta tekee meluntorjuntalain 15§:n nojalla, tulee käydä ilmi ainakin:

 1)

melun aiheuttaja;

 2)

tehdyt tarkastukset;

 3)

onko melun aiheuttajaa kuultu ennen päätöstä ja onko tämä tehnyt meluntorjuntasuunnitelman;

 4)

päätöksen perustelut, kuten meluntorjuntalain nojalla annetut yleiset ohjeet ja määräykset sekä tutkimusten ja selvitysten tulokset;

 5)

melun torjumiseksi tarpeelliset annetut määräykset ja niiden voimassaoloaika; sekä

 6)

valitusosoitus.
3 luku Meluntorjunnan neuvottelukunta
9 § Neuvottelukunnan tarkoitus

Meluntorjunnan ja sitä koskevien tehtävien hoidon edistämistä varten ympäristöministeriön yhteydessä on neuvoa-antavana toimielimenä meluntorjunnan neuvottelukunta.
10 § Tehtävät

Neuvottelukunnan tehtävä on:

 1)

edistää meluntorjuntaa ja sitä koskevien tehtävien hoitoa ja sovittamista yhteen;

 2)

antaa viranomaisille näiden pyynnöstä meluntorjuntaa koskevia lausuntoja ja edistää viranomaisten yhteistyötä;

 3)

tehdä esityksiä ja aloitteita meluntorjuntalainsäädännön sekä alan hallinnon, tutkimuksen, koulutuksen, valistuksen ja tiedotuksen kehittämisestä; sekä

 4)

suorittaa muita ympäristöministeriön neuvottelukunnalle antamia, sen toimialaan kuuluvia valmistelutehtäviä.
11 § Kokoonpano

Neuvottelukuntaan kuuluu valtioneuvoston kolmeksi vuodeksi kerrallaan määrääminä puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja enintään 13 muuta jäsentä, joista kullakin on henkilökohtainen varajäsen.

Neuvottelukunnassa on oltava ainakin meluntorjunnan kannalta keskeisten valtion viranomaisten ja laitosten sekä kuntien keskusjärjestöjen, liikenteen, teollisuuden ja kaupan keskusjärjestöjen ja alan tutkimuksen ja kansalaisjärjestöjen edustus.
12 § Työjärjestys

Ympäristöministeriö antaa neuvottelukunnalle sen esityksestä työjärjestyksen.
13 § Jaokset

Ympäristöministeriö voi, asian oltua valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnan käsiteltävänä, antaa neuvottelukunnalle luvan kutsua neuvottelukunnan jaoksiin jäseniksi, ei kuitenkaan puheenjohtajaksi, neuvottelukuntaan kuulumattomia henkilöitä. Näillä jaoksen jäsenillä on jaoksen kokouksissa sama asema kuin neuvottelukunnan jäsenillä.

Jaoksen jäsenille maksettavista palkkioista sekä matkakustannusten korvauksesta ja päivärahasta on voimassa, mitä valtion komitean jäsenille maksettavista palkkioista ja korvauksista on määrätty.
14 § Komiteamääräysten soveltaminen

Neuvottelukunnasta on muutoin voimassa, mitä valtion komiteoista on määrätty.
4 luku Erinäisiä säännöksiä
15 § Lausunnonantajat

Ympäristöministeriön on varattava niille viranomaisille, laitoksille ja yhteisöille, joiden toimialaan tai tehtäviin annettavat ohjeet ja määräykset voivat olennaisesti liittyä, kuten puolustusministeriölle, sisäasiainministeriölle, valtiovarainministeriölle, sosiaali- ja terveysministeriölle, kauppa- ja teollisuusministeriölle, liikenneministeriölle, lääninhallituksille, kuntien keskusjärjestöille, liikenteen, teollisuuden ja kaupan keskusjärjestöille ja meluntorjunnan alalla toimiville kansalaisjärjestöille, tilaisuus lausunnon antamiseen meluntorjuntalain 9§:n nojalla annettavia valtioneuvoston yleisiä ohjeita ja määräyksiä koskevista ehdotuksista.
16 § Tarkastukset

Meluntorjuntalain 17§:n mukaisesta tarkastuksesta on tehtävä pöytäkirja, josta ilmenevät tarkastuksen aika ja kohde, siihen osallistuneet henkilöt sekä tarkastuksen kulku ja riittävän laajasti tarkastuksessa esiin tulleet, melutilanteen kannalta merkitykselliset seikat.
5 luku Voimaantulo
17 § Voimaantulosäännös

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1988 ja sillä kumotaan meluntorjunnan neuvottelukunnasta 5 päivänä elokuuta 1983 annettu asetus (685/83).

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

Helsingissä 12 päivänä helmikuuta 1988

Tasavallan Presidentti Mauno Koivisto Ympäristöministeri Kaj Bärlund