Vuoden 1987 satovahinkojen johdosta taloudellisia menetyksiä kärsimään joutuneelle yksityiselle viljelijälle tai yksityisten viljelijöiden muodostamalle yhtymälle, jonka tarkoituksena on harjoittaa maataloudellista yhteistoimintaa, voidaan antaa rahalaitosten varoista sellaisia lainoja, joiden osalta valtio maksaa rahalaitoksille korkohyvitystä, sen mukaan kuin tässä laissa säädetään. Näitä lainoja sanotaan jäljempänä korkotukilainoiksi.

Korkotukilainan myöntää osuuspankki, säästöpankki, liikepankki, Postipankki tai Suomen Hypoteekkiyhdistys, joita tässä laissa sanotaan rahalaitoksiksi.

Korkotukilainan myöntämisen edellytyksenä on, että viljelmällä on satovahinkojen korvaamisesta annetun lain 1§:ssä (748/81) tarkoitetuista syistä pelto- tai puutarhakasveille aiheutunut huomattava määrällinen tai laadullinen vahinko, joka on selvitetty sanotussa laissa tarkoitetulla arviolla tai muulla luotettavalla tavalla. Aviopuolisoiden ja heidän alaikäisten lastensa hallitsemat viljelmät katsotaan tällöin yhdeksi viljelmäksi. Viljelmän peltoalaan lasketaan myös vuokralla viljelty peltoala.

Satovahinkoa on pidettävä määrällisesti tai laadullisesti huomattavana, jos sadon arvo alittaa maatilalain 67§:ssä (553/80) tarkoitetulla ensimmäisellä vyöhykkeellä 15 prosentilla tai muualla maassa 20 prosentilla satovahinkojen korvaamisesta annetussa asetuksessa (820/75) tarkoitetun normisadon arvon. Tarkemmat määräykset vahinkojen laskemisesta tällöin samoin kuin siinä tapauksessa, että kysymyksessä on laadullinen tai puutarhakasveille aiheutunut vahinko, antaa maatilahallitus.

Korkotukilainan myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, ettei lainanhakijan voida, sen mukaan kuin maatilahallitus tarkemmin määrää, katsoa maatilan ulkopuolelta saatavien tulojen tai maatilan ulkopuolisen varallisuutensa perusteella selviytyvän satovahingon aiheuttaman tulon menetyksestä tavanmukaisin ehdoin annettavan pankkilainan turvin.

Korkotukilainoja voidaan myöntää lain voimaantulon ja 31 päivän maaliskuuta 1988 välisenä aikana yhteensä enintään valtion tulo- ja menoarviossa vahvistettava markkamäärä.

Tässä laissa tarkoitettua lainaa voidaan myöntää viljelmää kohti enintään aiheutunutta tai arvioitua satovahinkoa vastaava määrä.

Korkotukilaina maksetaan lainansaajalle kahdessa erässä. Ensimmäinen erä saadaan maksaa välittömästi ja se voi olla enintään 40 prosenttia aiheutuneen tai arvioidun satovahingon määrästä. Loppuerä saadaan maksaa sen jälkeen, kun maatilahallitus on, saatuaan rahalaitosten ilmoitukset hyväksymiskelpoisten lainojen määrästä, antanut asiasta tarkemmat määräykset.

Valtio maksaa rahalaitokselle tässä laissa tarkoitetuista lainoista 5 prosentin vuotuista korkoa vastaavan määrän korkohyvitystä.

Korkohyvityksen suorittaa maatilahallitus. Korkohyvityksen maksamista koskevaan hakemukseen tulee, sen mukaan kuin maatilahallitus tarkemmin määrää, sisältyä hyvityksen laskemista varten tarpeelliset tiedot.

Valtion tulo- ja menoarvioon otetaan vuosittain määräraha tässä laissa tarkoitettujen korkohyvitysten suorittamista varten.

Jos viljelijälle on tässä laissa tarkoitetun satovahingon johdosta suoritettu taikka lainan myöntämisen jälkeen suoritetaan satovahinkojen korvaamisesta annetun lain (530/75) nojalla viljelmäkohtaista satovahinkokorvausta, maksetaan korkotukea edellä 3§:n 2 momentissa ja 4§:n 1 momentissa säädetystä poiketen ainoastaan sille lainan määrälle, joka yhdessä kyseisen satovahinkokorvauksen kanssa vastaa viljelmällä aiheutunutta tai arvioitua satovahinkoa. Korkotukea ei myöskään makseta lainoille siltä osin kuin niiden yhteismäärä ylittää 3§:n 1 momentissa tarkoitetun enimmäismäärän.

Tarkemmat määräykset tämän pykälän soveltamisesta antaa maatilahallitus.

Korkotukilainan saajalta lainasta perittävä vuotuinen korko on 4,5 prosenttia.

Korkotukilainan takaisinmaksuaika on 5 vuotta. Lainan lyhennykset ja korot on suoritettava kaksi kertaa vuodessa, toukokuun ja marraskuun jälkimmäisen puoliskon aikana.

Ensimmäinen lyhennysmaksu on suoritettava sen touko- tai marraskuun jälkimmäisen puoliskon aikana, joka yhden vuoden kuluttua ensiksi seuraa lainan ensimmäisen erän nostopäivää. Kyseinen yhden vuoden aika sisältyy 2 momentissa tarkoitettuun takaisinmaksuaikaan.

Lainan saajasta riippumattomista syistä aiheutuneiden vaikeuksien lieventämiseksi rahalaitos voi pitentää korkotukilainan takaisinmaksuaikaa enintään yhdellä vuodella edellyttäen, että lainan saajan on esitetyn selvityksen perusteella katsottava taloudellisen asemansa puolesta olevan tällaisen helpotuksen tarpeessa. Laina on tällöin maksettava takaisin jäljellä olevan pääoman ja takaisinmaksuajan mukaan määrätyin yhtä suurin lyhennysmaksuin. Takaisinmaksuaikaa voidaan pitentää myös siten, että yhden tai useamman lyhennysmaksun suorittamista lykätään. Rahalaitoksen tulee antaa takaisinmaksuajan pitentämistä tarkoittava hakemus ennen asian ratkaisemista maatilahallituksen tehtävään määräämän henkilön tarkastettavaksi.

Korkotukilainojen yleiset ehdot vahvistaa maa- ja metsauml;talousministeriö.

Lainahakemus on jätettävä rahalaitokselle viimeistään 31 päivänä tammikuuta 1988. Myöhästyneen hakemuksen perusteella ei lainaa saa myöntää.

Rahalaitoksen tulee viivytyksettä toimittaa lainahakemus asianomaisen kunnan maatalouslautakunnalle, jonka tulee hakemuksen osalta antaa lausuntonsa siitä, ovatko 2§:ssä tarkoitetut edellytykset lainan myöntämiseen olemassa, sekä ilmoitettava puolletun lainan määrä. Maatalouslautakunnan on palautettava lainahakemukset lausuntoineen rahalaitokselle.

Jos käytettävissä olevat varat eivät riitä kaikkien tarpeellisiksi katsottujen lainojen myöntämiseen, maatilahallituksen tulee määrätä, kuinka suuri prosentuaalinen osa kunkin kunnan kohdalla saadaan maatalouslautakunnan puoltamasta lainojen markkamääräisestä yhteismäärästä myöntää. Tämän momentin säännökset eivät estä tämän lain 3§:n 3 momentissa tarkoitetun lainan ensimmäisen erän maksamista välittömästi lainansaajalle.

Korkotukilainaa ei saa myöntää enempää kuin maatalouslautakunta on puoltanut.

Satovahinkolainan myöntämistä koskevaan maatalouslautakunnan lausuntoon sisältyvään ratkaisuun ei saa hakea valittamalla muutosta.

Tarkemmat määräykset hakumenettelystä antaa maatilahallitus.

Jos lainan saaja on lainaa hakiessaan antanut olennaisessa kohdassa erheellisen tiedon tahi salannut lainan myöntämiseen olennaisesti vaikuttavia seikkoja, ei tällaisen lainan osalta sen jälkeen, kun lainan saajan sanotunlainen menettely on todettu, suoriteta 4§:ssä tarkoitettua korkohyvitystä. Lainan saajan on tällöin suoritettava valtiolle se korkohyvitys, jonka valtio on lainasta maksanut, sekä lisäksi neljä prosenttia vuotuista sakkokorkoa lainan määrälle sen nostamispäivästä alkaen. Edellä tässä momentissa tarkoitetusta asiasta päättää maatilahallitus. Maatilahallituksen päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Rahalaitos on velvollinen antamaan maatilahallitukselle ja maatalouspiireille tietoja, jotka ovat tarpeen sen toteamiseksi, onko lainan myöntämisessä ja muutoinkin noudatettu tämän lain säännöksiä ja sen nojalla annettuja määräyksiä.

Tämän lain mukaan myönnettyjä lainoja koskevat velkakirjat ovat vapaat saamistodistetta annettaessa ja kiinnitystä haettaessa suoritettavasta leimaverosta kuitenkin enintään sellaisen pääoman osalta, joka vastaa aiheutunutta tai arvioitua satovahinkoa. Leimaverovapaus ei kuitenkaan koske haltijavelkakirjaa.

Maatilahallitus vahvistaa tässä laissa tarkoitetut hakemus-, velkakirja- ja muut lomakkeet.

Ahvenanmaalla suorittaa tässä laissa maatalouslautakunnalle kuuluvat tehtävät kunnanhallitus tai sanotun lautakunnan tehtäviä muutoin hoitamaan asetettu lautakunta sekä maatalouspiireille kuuluvat tehtävät lääninhallitus.

Tarkempia määräyksiä tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta voi tarvittaessa antaa maa- ja metsätalousministeriö.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1987.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä toimenpiteisiin, jotka ovat tarpeen tässä laissa tarkoitetun lainaustoiminnan aloittamiseksi lain tullessa voimaan. Myös lainahakemuksia voidaan ottaa vastaan ennen lain voimaantuloa.