1 §

Tämän lain tarkoituksena on nautakarja-, sika- ja siipikarjatalousyritysten koon kehittäminen ja tuotannon ohjaaminen tuotanto- ja markkinointitilanteen vaatimukset huomioon ottavalla tavalla ja siten, että tuotanto perustuu perheviljelmätyyppiseen maatilatalouteen.

Tätä lakia sovellettaessa ei yrityksissä olevia lypsy- tai emolehmiä oteta huomioon muilta osin kuin harkittaessa täyttyvätkö yrityksen osalta 4§:ssä säädetyt luvan saamisen edellytyksenä olevat rehuomavaraisuusvaatimukset.

2 §

Ilman maatalouspiirin maataloustoimiston lupaa ei saa ryhtyä harjoittamaan tai laajentamaan

nautakarjatalousyritystä, jossa on enemmän kuin 30 mutta enintään 60 nautaeläintä;

sikatalousyritystä, jossa on enemmän kuin 25 mutta enintään 200 yli kahdeksan viikon ikäistä sikaa, jolloin sikojen lukumäärää laskettaessa katsotaan emakon vastaavan viittä sikaa;

kanatalousyritystä, jossa on enemmän kuin 100 mutta enintään 1 000 tuotantoiässä olevaa munivaa kanaa tai jossa kasvatetaan yhdellä kertaa enemmän kuin 100 mutta enintään 30 000 teuraskananpoikaa; eikä

muuta kuin 3 kohdassa tarkoitettua siipikarjatalousyritystä, jossa on yhdellä kertaa yhteensä enemmän kuin 100 mutta enintään 5 000 teuraaksi kasvatettavaa muuta siipikarjaeläintä kuin teuraskananpoikaa.

Ilman maatilahallituksen lupaa ei saa ryhtyä harjoittamaan tai laajentamaan nautakarjatalousyritystä, jossa on enemmän kuin 60 nautaeläintä, tai sikatalousyritystä, jossa on enemmän kuin 200 edellä 1 momentissa tarkoitettua sikaa tai kanatalousyritystä, jossa on enemmän kuin 1 000 tuotantoiässä olevaa munivaa kanaa tai kanatalousyritystä, jossa kasvatetaan yhdellä kertaa enemmän kuin 30 000 teuraskananpoikaa taikka muuta siipikarjatalousyritystä, jossa on yhdellä kertaa yhteensä enemmän kuin 5 000 teuraaksi kasvatettavaa 4 kohdassa tarkoitettua siipikarjaeläintä.

Erityisistä syistä voi maa- ja metsätalousministeriö maatilahallituksen esityksestä myöntää luvan tässä laissa tarkoitettujen rajoitusten estämättä jalostus-, koe- tai opetustoimintaa taikka maahantuotujen siitoseläinten kasvattamista harjoittavalle yritykselle.

4 §

Lupa voidaan myöntää vain sellaisen 2§:ssä tarkoitetun yrityksen harjoittamista varten, jota hoidetaan pääasiassa yksityisen viljelijän ja hänen perheensä työllä maatilalla, jolla viljelijä asuu ja jolta on mahdollisuus saada, milloin kysymys on 2§:n 1 momentissa tarkoitetusta yrityksestä, vähintään kaksi kolmasosaa tai milloin kysymys on 2§:n 2 momentissa tarkoitetusta yrityksestä vähintään kolme neljäsosaa yrityksen rehuntarpeesta. Milloin kuitenkin on kysymys 2§:n 1 tai 2 momentissa tarkoitetusta teuraskananpoikia kasvattavasta yrityksestä tai kananmunien tuottamisesta teuraskananpoikien haudontaa varten, on rehuomavaraisuuden osalta luvan myöntämisen edellytyksenä, että maatilalta on mahdollisuus saada yksi viidesosa yrityksen rehuntarpeesta.

5 §

Tässä laissa tarkoitetun luvan nautakarja-, sika- ja siipikarjatalousyrityksen perustamiseen tai laajentamiseen saa maatilahallitus tai maatalouspiirin maataloustoimisto myöntää ennen 1 päivää tammikuuta 1990 vain yrityksen harjoittajan kuolin- tai konkurssipesälle, yrityksen omistajaksi perintöoikeudellisen saannon kautta tulleelle henkilölle, tai kun yrityksen ostajana on myyjän puoliso tai henkilö, joka perintökaaren (40/65) 2 luvun mukaan voisi periä myyjän, myyjän ottolapsi tai kasvattilapsi taikka tällaisen henkilön puoliso, taikka kun kysymyksessä on maatalousyrittäjien eläkelain 6 b§:n 7 momentin mukainen sukupolvenvaihdos. Lupa saadaan sanotuissa tapauksissa myöntää yrityksen jatkamiseen enintään entisessä laajuudessa.

Siitä, milloin tässä laissa tarkoitettu lupa nautakarja-, sika- tai siipikarjatalousyritysten perustamiseen tai laajentamiseen voidaan myöntää ennen 1 päivää tammikuuta 1990 muissa kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, päättää valtioneuvosto vuosittain tammikuun loppuun mennessä. Valtioneuvoston tulee tällöin ottaa huomioon kotieläintuotannon kehitys ja vallitseva markkinatilanne. Valtioneuvosto voi samalla määrätä, että lupia voidaan muissa kuin 1 ja 2 momentin tapauksissa myöntää vain tietyn yhteismäärän puitteissa. Valtioneuvosto määrää myös ne perusteet, joiden mukaan tuottajalle voidaan myöntää lupa tuotantosuunnan vaihtamiseen, ja ne perusteet, jotka ovat rehuomavaraisuuden osalta edellytyksenä luvan myöntämiseen tuotantosuunnan vaihtamisen yhteydessä. Lupa tuotantosuunnan vaihtamiseen voidaan myöntää kokonaan tai osittain. Kyseisen luvan myöntää maatilahallitus.

13 §

Milloin nautakarja-, sika- tai siipikarjatalousyritys, jolla on lupa tai muutoin oikeus harjoittaa tässä laissa tarkoitettua kotieläintuotantoa, on keskeyttänyt toimintansa maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta annetun lain (81/83) mukaisen tuotannonmuutossopimuksen tai muun lain mukaisen kotieläintuotannon rajoittamista tarkoittavan sopimuksen johdosta eikä yritys ole aloittanut toimintaansa uudelleen kahden vuoden kuluessa sopimuksen päättymisestä taikka, jos yrityksen toiminta on muusta syystä keskeytynyt ja keskeytyminen on jatkunut yhtäjaksoisesti vähintään viisi vuotta, katsotaan yrityksen lopettaneen toimintansa pysyvästi. Jos tässä momentissa tarkoitetun yrityksen toiminta on tarkoitus aloittaa uudelleen, sitä pidetään tätä lakia sovellettaessa uutena yrityksenä.

14 §

Mitä tämän lain 3§:n 1 momentissa, 7 ja 9§:ssä sekä 13§:n 2 momentissa on säädetty kanatalousyrityksestä, sovelletaan myös 2§:ssä tarkoitettuun muuhun siipikarjatalousyritykseen.

15 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1985 ja se on voimassa vuoden 1990 loppuun. Tällä lailla kumotaan kotieläintuotannon ohjaamisesta eräissä tapauksissa 30 päivänä joulukuuta 1981 annettu laki (1080/81) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.