Yksityismetsien puuntuotannon edistämiseksi valtion tulo- ja menoarvioon vuosittain otettavista määrärahoista (metsänparannusvarat) osoitetaan metsänparannustöitä varten avustusta, lainaa ja ennakkorahoitusta sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Metsänparannusvaroilla rahoitettavat työt on pyrittävä ohjaamaan ensi sijassa taloudellisesti edullisimpiin kohteisiin ottaen samalla huomioon maan eri osien olosuhteet sekä ympäristönsuojelu- ja työllisyysnäkökohdat. Metsänparannussuunnitelmat on laadittava, mikäli mahdollista, alueellisesti keskittäen ja muutoinkin siten, että ne voidaan toteuttaa taloudellisesti edullisimmalla tavalla.

Metsänparannushankkeen toteuttaminen ei saa olennaisesti vaarantaa sellaisen luonnonsuojeluhankkeen toteuttamista, joka sisältyy valtioneuvoston hyväksymään ohjelmaan ja jonka tarkoituksena on luonnonsuojelualueen perustaminen.

Kiinteistön määräosaan, jota hallitaan sovintojaon nojalla, sovelletaan mitä tässä laissa on säädetty kiinteistöstä.

Mitä tässä laissa säädetään maanomistajasta, on säädetyin poikkeuksin ja muutoin soveltuvin osin voimassa yhteismetsän osakaskunnan ja tiekunnan osalta.

Yhteisön tai säätiön hyväksi saadaan metsänparannusvaroja käyttää vain sen mukaan, kuin 8 ja 15§:ssä on erikseen säädetty. Yhteisöjä ja säätiöitä koskevia rajoitus- ja muita säännöksiä ei sovelleta yhteismetsän osakaskuntaan tai muun yhteisen alueen osakkaiden muodostamaan yhteisöön eikä pääasiallisena tarkoituksenaan maatila- tai metsätaloutta harjoittavaan perheyhtiöön eikä myöskään, 15§:ssä säädettyä poikkeusta lukuunottamatta, tiekuntaan.

Maatilatalouden kehittämisrahaston varoilla tai uusjakojen tukemisesta annetun lain (24/81) nojalla toteutettaviin metsänparannustöihin saadaan metsänparannusvaroja käyttää vain 8§:ssä ja 10§:n 2 momentissa tarkoitettuihin kustannuksiin.

Metsäojitukseen ja metsäojituksen kunnostukseen voidaan liittää myös kulkuyhteyksien parantamiseksi tarvittavien piennartasanteiden ja rumpujen rakentaminen sekä ympäristönsuojelullisista tai muista syistä tarvittavien lietealtaiden, patojen, sammutusveden ottopaikkojen ja niihin verrattavien laitteiden tai rakennelmien tekeminen ja kunnostus.

Metsätien tekemiseen sisältyy myös metsätien perusparannus sekä metsätiehen liittyvän tai metsätaloudessa tarpeellisen erillisen varastoalueen ja pudotuspaikkaan vievän tien rakentaminen tai perusparannus.

Metsätiellä tarkoitetaan tässä laissa yksityisistä teistä annetun lain (358/62) 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua tietä.

Metsänparannusvaroja voidaan käyttää myös vesilain (264/61) ja yksityisistä teistä annetun lain mukaisista toimituksista aiheutuvien hakijan maksettavaksi säädettyjen tai määrättyjen kustannusten ja maa-aineslain (555/81) edellyttämistä luvista ja tarkastuksista aiheutuvien kustannusten suorittamiseen.

Edellä 1 momentissa mainittuihin tarkoituksiin saadaan metsänparannusvaroja käyttää myös yhteisön ja säätiön hyväksi. Momentin 1-4 kohdassa tarkoitettuihin kustannuksiin käytetyt metsänparannusvarat peritään kuitenkin yhteistä ojitusta tai yhteishankkeena toteutettavaa metsätien tekemistä lukuunottamatta yhteisöiltä ja säätiöiltä takaisin siten, kuin ennakkorahoituksena saadun luoton maksamisesta on säädetty.

Edellä 1 momentin 7 ja 8 kohdan mukaan aiheutuvat kustannukset saadaan jättää valtion lopulliseksi menoksi vain, milloin se asian laatuun tai kustannuksiin nähden harkitaan kohtuulliseksi.

Muiden kuin 8§:n perusteella valtion lopulliseksi menoksi jäävien kustannusten (toteuttamiskustannukset) rahoittamiseen voidaan hakemuksesta myöntää metsänparannusvaroista avustusta ja lainaa taikka yksinomaan avustusta tai lainaa. Siihen osaan kustannuksista, jota ei rahoiteta avustuksella tai lainalla, voidaan myöntää ennakkorahoitusta.

Kokonaan avustuksena voidaan suorittaa myös lisäkustannukset, jotka aiheutuvat metsänparannushankkeen välttämättömästä toteuttamisesta työllisyyden, luonnonsuojelun tai metsien muun kuin puuntuotannollisen käytön vuoksi tavanmukaisesta työtavasta poiketen tai muulloin kuin tavanomaisena työkautena.

Avustuksen suuruuden ja lainaehtojen määräämistä varten maa jaetaan vyöhykkeisiin siten, että avustuksen määrä on suurin metsätaloudellisilta olosuhteiltaan heikoimmilla alueilla. Avustuksen enimmäismäärä on 70 prosenttia muista kuin 10§:ssä tarkoitetuista hankkeen toteuttamiskustannuksista, jollei 12-14§:stä muuta johdu. Vyöhykkeistä ja niillä sovellettavista avustusprosenteista säädetään asetuksella.

Milloin metsänparannusvaroilla rahoitettavaan metsänuudistamiseen sisältyvän kulotuksen tai erillisenä hankkeena toteutettavan kulotuksen toteuttamiskustannukset muodostuvat asetuksella säädettävällä tavalla määrättäviä keskimääräisiä kustannuksia suuremmiksi, voidaan keskimääräiset kustannukset ylittäviin toteuttamiskustannuksiin myöntää avustusta 80 prosenttia.

Maanomistajalle, jolle voidaan myöntää lainaa, saadaan hakemuksesta myöntää lainan sijasta avustusta 40 prosenttia enintään 4 000 markan lainan määrästä ja 30 prosenttia 4 000 markkaa ylittävästä lainan määrästä, josta maanomistaja luopuu. Tämä avustus voidaan myöntää myös maanomistajalle, jolle ei voida myöntää lainaa sen pienuuden vuoksi.

Työvoimaministeriön, työvoiman käyttöä koskevien ohjeiden mukaisena työllisyystyönä toteutettavaan taimikonhoitotyöhön ja pystypuiden karsintaan voidaan myöntää työllisyystyöavustusta. Myönnettävän avustuksen ja 11§:ssä tarkoitetun avustuksen yhteismäärä saa kuitenkin olla enintään 80 prosenttia avustuksen kohteena olevista muista kuin 10§:ssä tarkoitetuista hankkeen toteuttamiskustannuksista. Työllisyysehtoisiin töihin ei työllisyystyöavustuksen ohella myönnetä metsänparannuslainaa.

Milloin on kyse luonnontuhosta tai siihen rinnastettavasta alueen omistajasta riippumattomasta muusta syystä aiheutuneen vahingon johdosta olennaisilta osiltaan merkityksensä menettäneen metsänparannushankkeen uusimisesta ja suunnitelman toteuttamisen edellytykset muutoin ovat olemassa, voidaan hankkeen toteuttamiskustannukset suorittaa kokonaan avustuksena metsänparannusvaroista.

Yhteisölle tai säätiölle voidaan myöntää toteuttamiskustannuksiin rahoitusta metsänparannusvaroista vain yhteisestä ojituksesta ja yhteishankkeena toteutettavasta metsätien tekemisestä aiheutuvien kustannusten suorittamiseen siten, että 10§:n 2 momentissa tarkoitettuihin kustannuksiin rahoitus myönnetään kokonaan avustuksena ja muihin kuin 10§:ssä tarkoitettuihin toteuttamiskustannuksiin ennakkorahoituksena. Edellä sanottua sovelletaan myös tiekuntaan siltä osin, kuin sanotut kustannukset vahvistettujen tieyksiköiden mukaan kohdistuvat metsätien osakkaana olevaan yhteisöön tai säätiöön.

Yhteisessä ojituksessa voidaan sellaiselle hyödynsaajalle, joka ei ole vaatinut ojitusta tai yhtynyt tällaiseen vaatimukseen, myöntää edellä 10 ja 11§:ssä tarkoitettua avustusta sen mukaan, kuin edellä tässä laissa on säädetty. Muu osa tällaisen hyödynsaajan maksettavaksi vesilain nojalla tulevista kustannuksista voidaan etukäteen suorittaa metsänparannusvaroista ja on valtiolla näiden kustannusten takaisinperimisessä samanlainen oikeus kuin vesilain mukaan ojittajalla.

Metsänuudistamista, kulotusta, taimikonhoitoa ja metsäojitusta varten myönnetty laina on maksettava takaisin toistaiseksi kuuden prosentin, pystypuiden karsintaa, metsätien tekemistä ja metsäojituksen kunnostusta varten myönnetty laina toistaiseksi kymmenen prosentin ja metsänlannoitusta varten myönnetty laina toistaiseksi kahdeksantoista prosentin vuotuismaksuin, ellei lainaa ole vuotuismaksulle asetuksella säädetyn vähimmäismäärän perusteella perittävä takaisin edellä mainittua suuremmin vuotuismaksuin.

Vuotuismaksusta luetaan lainan koroksi toistaiseksi kolme prosenttia maksamattomalle pääomalle lukuunottamatta metsänlannoitusta, jonka osalta korko maksamattomalle pääomalle on toistaiseksi viisi prosenttia. Muu osa vuotuismaksusta luetaan pääoman lyhennykseksi.

Myönnettävän lainan vähimmäismäärästä, viivästyskorosta, vuotuismaksujen suorittamisen alkamisajasta, vähimmäismäärästä ja kannosta, saamisen ylimääräisestä lyhentämisestä ja lainojen muista ehdoista samoin kuin ennakkorahoituksena myönnetyn luoton ja 16 §:ssä tarkoitettujen muiden kuin avustuksena suoritettujen varojen takaisin perimisestä säädetään asetuksella.

Metsänparannuslainaa myönnettäessä ja lainan takaisinperinnässä käsitellään saman maanomistajan samaan metsänparannushankkeeseen kuuluvia kiinteistöjä kokonaisuutena siihen saakka, kun kiinteistöt säilyvät samalla omistajalla.

Ennakkorahoituksena saatu luotto on maksettava takaisin valtiolle rahoituspäätöksessä määrätyssä ajassa, kuitenkin viimeistään kolmen vuoden kuluessa luovutuskokouksesta tai loppuselvityksestä.

Ennakkorahoituksena saadulle luotolle on maksettava korkoa kaksitoista prosenttia vuodessa siitä lukien, kun luovutuskokouksesta tai loppuselvityksestä on kulunut 30 päivää.

Maa- ja metsätalousministeriö vahvistaa vuosittain metsänparannustöiden työohjelman. Työohjelman laadintamenettelystä ja sisällöstä säädetään asetuksella.

Metsähallitus asettaa tilitystä vastaan metsänparannusvarat metsälautakunnan käytettäväksi sekä päättää metsänparannusvarojen käyttämisestä 6 §:ssä mainittuihin tarkoituksiin lukuunottamatta 3 momentin nojalla metsälautakunnan ratkaistavaksi annettuja asioita.

Metsälautakunta ratkaisee sen käyttöön asetettujen määrärahojen puitteissa hakemukset, jotka tarkoittavat metsänparannusvarojen myöntämistä metsänparannussuunnitelmien laatimiseen ja toteuttamiseen. Metsähallitus voi tarvittaessa määrätä hakemukset tarkastettavakseen ennen hankkeiden toteuttamista.

Metsähallitus antaa metsänparannustoimintaa koskevat ohjeet ja valvoo metsänparannustoimintaa sekä metsänparannusvarojen käyttöä.

Keskusmetsälautakunta ohjaa metsälautakuntien käytännön metsänparannustoimintaa metsähallituksen antamien ohjeiden puitteissa sekä huolehtii metsänparannustöiden työmenetelmien kehittämisestä ja koulutustoiminnasta.

Metsänparannushankkeet suunnitellaan metsälautakunnan toimesta tai valvonnassa.

Metsänparannushankkeen toteuttaa maanomistaja, ellei maanomistaja anna toteuttamista metsälautakunnan tehtäväksi.

Milloin maanomistajan hakeman metsänparannushankkeen suunnitteluun ei voida ryhtyä tai suunnitelmaa ei voida laatia maanomistajan haluamalla tavalla, metsälautakunnan on annettava maanomistajan pyynnöstä asiasta kirjallinen päätös.

Jos metsäojitus tai metsäojituksen kunnostus taikka metsätien tekeminen toteutetaan yhteisenä hankkeena, osakkaiden on valittava yksi tai useampi toimitsija edustamaan osakkaita hanketta koskevissa asioissa.

Metsänparannushankkeen valmistuttua on pidettävä luovutuskokous tai annettava loppuselvitys siten kuin asetuksella säädetään.

Maanomistajan, joka on tyytymätön hankkeen toteuttamistyöhön, tulee, jos hankkeen johdosta pidetään luovutuskokous, esittää huomautuksensa tai vaatimuksensa tässä kokouksessa. Jos luovutuskokousta ei pidetä, maanomistajan tulee esittää huomautuksensa tai vaatimuksensa metsälautakunnalle vuoden kuluessa loppuselvityksen tiedoksisaannista. Jos maanomistaja kuitenkin voi osoittaa, että kyseessä on sellainen virhe, jota hän ei ole voinut hanketta luovutettaessa havaita, voi maanomistaja tehdä huomautuksensa tai vaatimuksensa metsähallitukselle viimeistään kolmen vuoden kuluessa luovutuskokouksesta tai loppuselvityksen tiedoksisaannista.

Metsähallituksen ja metsälautakunnan tulee huomautuksen tai vaatimuksen saatuaan selvittää, onko hanketta jatkettava tai korjattava, sekä päättää metsänparannusvarojen myöntämisestä hankkeen jatkamiseen. Milloin kysymys on 8 §:n 1 momentissa tarkoitetusta työssä havaitun oleellisen virheen korjaamisesta, tulee matsälautakunnan lähettää metsänparannusvarojen myöntämistä tarkoittava esitys metsähallituksen ratkaistavaksi.

Kiinteistö on sen osalle tulevasta metsänparannusrahoituksesta aiheutuvan valtion saamisen ja sen koron panttina.

Tiekunnalta tai yhteismetsän osakaskunnalta ei vaadita 1 momentissa tarkoitettua tai muutakaan vakuutta. Eräistä yhteisistä alueista ja niihin verrattavista etuuksista annetussa laissa (204/40) tarkoitetun alueen osalle tulevan valtion saamisen ja sen koron vakuudeksi on asetettava metsähallituksen hyväksymä vakuus.

Jos yhteismetsä jaetaan osakastilojen kesken tai myydään osakasten hyväksi ja yhteismetsän osakaskunta on laiminlyönyt valtion saamisen maksamisen, tulee kukin osakastila pantiksi sille osalle yhteismetsän osakaskunnalta olevasta valtion saamisesta ja sen korosta, joka vastaa osakastilan osuutta yhteismetsään.

Kun yhteismetsälain (485/69) 5§:ssä tarkoitettu lupa yhteismetsän jakamiseen tai myymiseen on myönnetty, voi metsähallitus määrätä yhteismetsän osakaskunnalta olevan valtion saamisen korkoineen erääntyväksi maksettavaksi heti.

Panttina olevan kiinteistön omistaja vastaa velallisena valtion saamisesta.

Jos tämän lain mukaan panttina oleva kiinteistö ositetaan, metsälautakunta voi hakemuksesta vapauttaa osittamalla muodostetun kiinteistön vastaamasta valtion saamisesta taikka jakaa saamisen osittamisessa muodostuneiden kiinteistöjen kesken. Tämä toimenpide saadaan suorittaa vain, jos panttioikeuden kohteeksi jäävien kiinteistöjen omistajat siihen suostuvat eikä valtion saamisen takaisin periminen vaarannu.

Hankkeen luovutuskokouksen tai loppuselvityksen jälkeen tässä pykälässä tarkoitetut toimenpiteet suorittaa metsähallitus.

Jos hankkeen kustannusten jako, jota ei ole vahvistettu muun lainsäädännön nojalla, havaitaan virheelliseksi, metsälautakunta voi oikaista jakoa. Ennen oikaisemista on niille, joiden oikeuksiin toimenpide saattaa vaikuttaa, sekä tarvittaessa asianomaisille toimitsijoille varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Jakoa oikaistaessa saadaan muuttaa avustuksen, lainan ja ennakkorahoituksen keskinäisiä suhteita. Oikaisua suoritettaessa lainan määrää saadaan lisätä vain siltä osin kuin se ei ole erääntynyt maksettavaksi.

Jos velvollisuuteen osallistua metsänparannushankkeen kustannuksiin määrätään muun kuin tämän lain nojalla muutoksia, metsälautakunta voi hakemuksesta muuttaa kiinteistölle kohdistuvan valtion saamisen osittelua siltä osin kuin saaminen ei ole erääntynyt.

Luovutuskokouksen tai loppuselvityksen jälkeen tässä pykälässä tarkoitetut toimenpiteet suorittaa metsähallitus.

Jos metsänparannussuunnitelman laatiminen on keskeytetty sen johdosta, ettei suunnitelmaa pyytänyt halua sitä jatkettavan, tai jos tehty suunnitelma on maanomistajasta riippuvasta syystä osaksi tai kokonaan jäänyt toteuttamatta siinä asetetussa määräajassa eikä toteuttamatta jättämiseen ole esitetty pätevää syytä, voi metsähallitus määrätä, että suunnitelman laatimisesta aiheutuneet kustannukset on osaksi tai kokonaan suoritettava takaisin.

Rahoituspäätöksen antanut metsälautakunta voi peruuttaa rahoituksen tai muuttaa sitä koskevaa päätöstä siltä osin kuin työtä ei ole tehty, jos on ilmeistä, että aluetta, jolle on laadittu metsänparannussuunnitelma, tullaan käyttämään siten, että sen käyttö metsätaloudelliseen tarkoitukseen olennaiselta osin estyy.

Kun rahoituspäätös on annettu, asianomaiselle tuomarille on viipymättä lähetettävä ilmoitus 27§:ssä tarkoitetun panttioikeuden merkitsemisestä kiinnitysrekisteriin. Ilmoitus on lähetettävä myös 29 ja 30§:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä silloin kun panttioikeus kohdistuu kiinteistöön, josta ei aiemmin ole tehty kyseistä hanketta koskevaa ilmoitusta. Ilmoitus tehdään vain asetuksella säädettävää määrää suuremmasta lainasta.

Kun kiinnitysrekisteriin merkitty valtion saaminen on maksettu kokonaan takaisin tai kiinteistö muutoin vapautuu panttioikeudesta, maksun vastaanottaneen tai muun toimenpiteen suorittaneen viranomaisen on viipymättä lähetettävä ilmoitus asianomaiselle tuomarille, jonka on tehtävä vapautumisesta merkintä kiinnitysrekisteriin.

Holhooja saa ilman holhouslautakunnan ja oikeuden lupaa vajaavaltaisen puolesta ottaa metsänparannusvaroista lainaa ja ennakkorahoituksena myönnettävää luottoa, josta holhottavan kiinteistö on panttina.

Metsänparannuslainaa ja ennakkorahoituksena myönnettävää luottoa otettaessa ei tarvita avioliittolain (234/29) 38§:n 1 momentissa tarkoitettua suostumusta.

Tämän lain mukainen valtion saaminen saadaan ulosottaa panttina olevasta kiinteistöstä samalla etuoikeudella kuin kiinteistöstä menevistä julkisoikeudellisista suorituksista on voimassa siitä riippumatta kuinka kauan saaminen on ollut maksamatta.

Valtion saaminen saadaan periä ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) on säädetty.

Metsänuudistamisesta, metsäojituksesta, metsäojituksen kunnostuksesta tai metsätien tekemisestä hyötyä saanut maanomistaja on velvollinen huolehtimaan toimenpiteen kohteena olleen alueen tai metsätien hoidosta ja kunnossapidosta kaksikymmentä vuotta hankkeen luovutuksesta tai loppuselvityksen tiedoksisaannista lukien. Milloin kiinteistö siirtyy uudelle omistajalle, tälle siirtyy myös hoito- ja kunnossapitovelvollisuus. Metsälautakunnan tulee valvoa hoito- ja kunnossapitovelvollisuuden noudattamista.

Jos metsänuudistamis-, metsäojitus- tai metsäojituksen kunnostusalueen hoito taikka metsätien kunnossapito on laiminlyöty, tulee metsälautakunnan kehottaa hoito- ja kunnossapitovelvollista korjaamaan laiminlyönti määräajassa.

Milloin 1 momentissa tarkoitetun laiminlyönnin johdosta metsänparannustoimenpide on vaarassa menettää huomattavalta osalta merkityksensä eikä maanomistaja ole määräajassa noudattanut annettua kehotusta, metsähallitus voi päättää, että hankkeeseen myönnetyt metsänparannusvarat osaksi tai kokonaan peritään takaisin kuten ennakkorahoituksesta on säädetty, ja että 36 §:n mukainen hoito- ja kunnossapitovelvollisuus lakkaa.

Jos metsän uudistusaluetta taikka metsäojituksen tai sen kunnostuksen hyötyaluetta on alettu käyttää siten, että alueen käyttö metsätaloudelliseen tarkoitukseen olennaisilta osin estyy, metsähallituksen on asiasta tiedon saatuaan määrättävä metsänparannuslaina ja ennakkorahoituksena myönnetty luotto alueen osalta heti maksettavaksi takaisin. Jollei hankkeen toteuttamisesta ole kulunut kahtakymmentä vuotta, metsähallitus voi määrätä, että maanomistajan on maksettava valtiolle osaksi tai kokonaan alueen osalle myönnetty avustus lukuunottamatta 10§:n 2 momentin ja 13§:n 2 momentin mukaista avustusta. Metsähallituksen tehtyä tässä tarkoitetun päätöksen lakkaa alueen 36§:n mukainen hoito- ja kunnossapitovelvollisuus.

Jos metsänparannusvaroilla rahoitettu metsänuudistaminen, metsäojitus tai metsäojituksen kunnostus taikka metsätie on olennaisilta osin menettänyt merkityksensä luonnontuhon, maanomistajasta riippumattomasta syystä aiheutuneen kulon tai muun syyn taikka vahingon välttämiseksi tarpeellisista toimista aiheutuneiden vahinkojen johdosta, eikä metsänparannustyön uusiminen 14§:n mukaisesti ole tarkoituksenmukaista, metsähallitus voi hakemuksesta päättää, että tuhon kohteeksi joutuneen alueen taikka metsätien hoito- ja kunnossapitovelvollisuus lakkaa ja että metsänparannuslainan enemmästä perimisestä luovutaan.

Metsälautakunnan 20§:n 3 momentin, 23§:n, 26 §:n 2 momentin, 29§:n 1 momentin, 30§:n 1 momentin tai 32§:n nojalla antamaan päätökseen, jollei kyseistä päätöstä ole 45§:n 2 momentin nojalla määrätty alistettavaksi metsähallituksen vahvistettavaksi, saadaan hakea valittamalla muutosta metsähallitukselta. Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava metsälautakunnalle. Metsälautakunnan on toimitettava viivytyksettä asiakirjat sekä lausuntonsa valituksesta keskusmetsälautakunnalle, jonka on toimitettava ne edelleen lausuntonsa kera metsähallitukselle. Mikäli metsähallitus tai metsälautakunta katsoo tarpeelliseksi taikka maanomistaja vaatii, on 23, 26 ja 37 §:ssä tarkoitetuissa asioissa suoritettava katselmus, jonka suorittaa keskusmetsälautakunnista ja metsälautakunnista annetun lain (139/87) 12§:ssä tarkoitettu katselmustoimikunta.

Muutoksenhaussa on noudatettava soveltuvin osin muutoksenhausta hallintoasioissa annettua lakia (154/50).

Jos omistusoikeus kiinteistöön on ennen luovutuskokousta tai loppuselvitystä siirtynyt yhteisölle tai säätiölle, jolle ei saada myöntää lainaa, on kiinteistön osalle tuleva laina tai kiinteistölle vahvistettujen tieyksiköiden mukaan kohdistuva osuus tiekunnalle myönnetystä lainasta maksettava takaisin valtiolle siten kuin ennakkorahoituksesta on säädetty. Milloin omistusoikeus siirtyy edellä tarkoitetulle yhteisölle tai säätiölle luovutuskokouksen tai loppuselvityksen jälkeen, metsälautakunnan on omistajanvaihdoksesta tiedon saatuaan ilmoitettava asiasta metsähallitukselle lainan perimiseksi heti kokonaisuudessaan takaisin valtiolle.

Jos henkilön, joka on velvollinen maksamaan valtion saamisen takaisin, maksukyky on hänen ja hänen perheensä käytettävissä olevat tulot ja varallisuus huomioon ottaen erityisistä syistä, kuten elatusvelvollisuuden, työttömyyden tai sairauden johdosta olennaisesti alentunut, metsähallitus voi myöntää lykkäystä valtion saamisen takaisin maksamiseen. Lykkäys voidaan myöntää enintään kahden vuoden ajaksi kerrallaan ja yhteensä enintään kahdeksan vuoden ajaksi. Siltä ajalta, jonka lykkäys kestää, ei valtion saamiselle peritä korkoa.

Tämän lain nojalla saadut etuudet eivät ole veronalaisia.

Tämän lain täytäntöönpanon yleinen johto kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Asetuksella säädetään, milloin metsälautakunnan 20§:n 3 momentin, 23§:n, 29§:n 1 momentin, 30§:n 1 tai 2 momentin, 32§:n tai 37§:n 1 momentin mukainen päätös tai toimenpide on alistettava metsähallituksen vahvistettavaksi.