Kotimaisen sokerintuotannon turvaamiseksi säännellään kotimaassa viljeltävien sokerijuurikkaiden määrää, päätetään sokerijuurikkaiden hinnasta sekä maksetaan kotimaisten sokerijuurikkaiden käytöstä hinnanalennuskorvausta sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Sokerilla tarkoitetaan tässä laissa tullitariffin nimikkeisiin 17.01 ja 17.02 kuuluvia sakkaroosituotteita, joissa käytetään raaka-aineina tullitariffin nimikkeeseen 12.12 kuuluvaa sokerijuurikasta, nimikkeeseen 17.01 kuuluvaa raakasokeria sekä nimikkeeseen 17.03 kuuluvaa melassia.

Kotimaisen sokerijuurikkaan vuotuinen valtakunnallinen perusmäärä on 750 miljoonaa kiloa ja lisämäärä 100 miljoonaa kiloa.

Valtioneuvosto vahvistaa viimeistään 15 päivänä helmikuuta kunkin 10§:ssä tarkoitetun juurikassokerituotantoa harjoittavan yhteisön osuuden sokerijuurikkaan vuotuisesta perusmäärästä ja lisämäärästä.

Jos jonkin yhteisön kalenterivuotena vastaanottama juurikasmäärä ylittää yhteisölle perusmäärästä vahvistetun osuuden, lasketaan myös yhteisön osuuden ylittävät juurikkaat perusmäärään kuuluvaksi siltä osin kuin perusmäärä ei ylity.

Valtioneuvosto vahvistaa viimeistään viimeisenä päivänä maaliskuuta kyseisen vuoden perusmäärään kuuluvien sokerijuurikkaiden hinnan neuvoteltuaan asiasta maataloustuottajain keskusjärjestöjen sekä elintarviketeollisuutta edustavan järjestön kanssa.

Maa- ja metsätalousministeriö vahvistaa vuosittain syyskuun loppuun mennessä lisämäärään kuuluvien juurikkaiden hinnan. Hinta vahvistetaan perusmäärään kuuluvien juurikkaiden hinnan ja raakasokerin maailmanmarkkinahinnan keskiarvon perusteella. Edellä tarkoitetut hinnat lasketaan kiteytyvää sokerikiloa kohti.

Muista kuin perusmäärään ja lisämäärään kuuluvista juurikkaista hinta maksetaan maailmanmarkkinahinnan mukaisesti.

Edellä 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu hinta vahvistetaan peruslaatuiselle juurikkaalle, jonka kiteytyvän sokerin määrä on 12,09 prosenttia. Hintaa korotetaan tai alennetaan samassa suhteessa kuin juurikkaiden kiteytyvän sokerin määrä ylittää tai alittaa peruslaatuisen juurikkaan sisältämän kiteytyvän sokerin määrän. Tarkempia määräyksiä kiteytyvän sokerin määrän laskemisesta antaa maa- ja metsätalousministeriö.

Juurikassokerituotantoa harjoittavalle yhteisölle maksetaan valtion varoista vuosittain hinnanalennuskorvausta kotimaisten sokerijuurikkaiden käytöstä aiheutuvan raaka-ainekustannuksen alentamiseksi maailmanmarkkinahintatasolle. Hinnanalennuskorvausta maksetaan vain perusmäärään ja lisämäärään kuuluviin juurikkaisiin sisältyvästä kiteytyvästä sokerista.

Milloin maahan tuotavasta raakasokerista kannetaan tullia 1.10.-30.9. välisenä aikana, vähennetään hinnanalennuskorvauksesta tullista sokerikiloa kohti aiheutuva kustannus kerrottuna yhteisön satovuoden aikana vastaanottamista juurikkaista kiteytyvän sokerin määrällä.

Maa- ja metsätalousministeriö päättää syyskuun loppuun mennessä, mitä on pidettävä raakasokerin maailmanmarkkinahintana.

Tässä laissa tarkoitettujen hinnanalennuskorvausten suorittamista varten osoitetaan valtion tulo- ja menoarvioon tarvittavat määrärahat. Hinnanalennuskorvausta haetaan maatilahallitukselta, joka huolehtii tässä laissa tarkoitettujen suoritusten maksamisesta. Hakemukseen on liitettävä selvitys yhteisön satovuonna vastaanottamista sokerijuurikkaista sekä niistä kiteytyvän sokerin määrästä.

Yhteisön on pidettävä sokerijuurikkaiden viljelyrekisteriä ja sellaista kirjanpitoa, josta käy selville viljelysopimusten perusteella ostetut juurikasmäärät sekä niistä kiteytyvän sokerin määrä.

Yhteisö on velvollinen esittämään tarkastusta varten kaikki tarvittavat tili- ja muut asiakirjat sekä muutoinkin avustamaan tarkastuksen suorittamisessa.

Mikäli valtion tukea saava yhteisö kehotuksesta huolimatta laiminlyö sen, mitä yhteisön velvollisuudeksi on 7 §:ssä säädetty, voi maatilahallitus lopettaa valtion tuen maksamisen siitä ajankohdasta lukien, jolloin laiminlyönti on todettu.

Myönnetty tuki peritään takaisin sen mukaan kuin maataloustuen jako- ja valvontatehtävien hoitamisesta annetussa laissa (88/71) on säädetty.

Tässä laissa tarkoitettujen toimenpiteiden valmistelua varten valtioneuvosto asettaa sokeriasiain neuvottelukunnan, jonka tehtävänä on toimia maa- ja metsätalousministeriön apuna sokerin tuotantoa ja markkinointia koskevissa asioissa sekä seurata sokerin hintakehitystä. Neuvottelukunnassa ovat edustettuina maa- ja metsätalousministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, valtiovarainministeriö, elinkeinohallitus, maatilahallitus, maataloustuottajain keskusjärjestöt, elintarviketeollisuutta edustava järjestö sekä sokeria valmistavat yhteisöt.

Samaksi yhteisöksi katsotaan tässä laissa yhteisöt, jotka osakeomistuksen, yhteisessä käytössä olevan tuotantolaitoksen tai muun vastaavan syyn takia tosiasiallisesti muodostavat sokerintuotantoa harjoittavan yhden kokonaisuuden.

Liikesalaisuudeksi katsottavaa tietoa, joka on hankittu tämän lain nojalla, ei saa käyttää yksityiseksi hyödyksi eikä kertoa sivullisille.

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta antaa maa- ja metsätalousministeriö.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988 ja se koskee vuosina 1988-1990 kotimaassa viljeltäviä sokerijuurikkaita ja niistä valmistettavaa sokeria.

Kotimaisen sokerin tuotannosta annetun lain (863/82) mukainen, vuodelle 1987 vahvistettu sokerijuurikkaan perushinta muutetaan tämän lain mukaiseksi sokerijuurikkaan hinnaksi korottamalla sitä samassa suhteessa kuin 15,5 prosenttia sokeria sisältävän juurikkaan todellinen hinta on vuosina 1981-1987 ollut keskimäärin yli perushinnan. Todelliseen hintaan ei tällöin sisällytetä sanotun lain 5§:n mukaisia alueittaisia lisähintoja.