1983

233/1983 Raittiustyöasetus

Sosiaali- ja terveysministeriön toimialaan kuuluvia asioita käsittelemään määrätyn ministerin esittelystä säädetään 19 päivänä marraskuuta 1982 annetun raittiustyölain (828/82) nojalla:

1§

Kunnan raittiuslautakunnan tehtävänä on:

 1)

seurata kunnassa harjoitettavaa raittiustyötä ja kunnan alkoholioloja sekä tehdä niitä koskevia aloitteita ja esityksiä sekä antaa lausuntoja;

 2)

laatia ehdotus kuntasuunnitelmaan liittyväksi raittiustyön suunnitelmaksi;

 3)

järjestää toimialaansa kuuluvaa valistus-, koulutus- ja tiedotustoimintaa;

 4)

päättää niiden määrärahojen jaosta, jotka kunnan talousarviossa on varattu yhteisöille raittiustyön tukemiseen, sekä valvoa näiden määrärahojen tarkoituksenmukaista käyttöä;

 5)

toimia yhteistyössä raittiustyötä tekevien yhteisöjen kanssa;

 6)

toimia yhteistyössä kunnan terveys-, sosiaali-, koulu- ja vapaa-aikatoimen kanssa päihteiden käytön ja päihdehaittojen syntymisen ennalta ehkäisemiseksi;

 7)

huolehtia terveyslautakunnan kanssa paikallisesta tupakoinnin vähentämistä koskevasta valistustoiminnasta;

 8)

antaa vuosittain maaliskuun loppuun mennessä lääninhallitukselle sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman kaavan mukainen kertomus edellisen vuoden toiminnastaan; sekä

 9)

suorittaa muutkin johtosäännössä määrätyt ja muutoin lautakunnan toimialaan kuuluvat tehtävät.

2§

Raittiustyölain (828/82) 6 §:ssä tarkoitetun viranhaltijan virkanimikkeenä on raittiustoimen johtaja, raittiussihteeri tai raittiusohjaaja. Muuhun kunnan virkaan yhdistetyn viran virkanimikkeestä on soveltuvin osin voimassa, mitä edellä on säädetty.

3§

Kelpoisuusehtoina kunnan raittiustoimen niihin virkoihin, joiden palkkaukseen voidaan saada valtionosuutta, vaaditaan:

 1)

raittiustoimen johtajalta virkaan soveltuva korkeakoulututkinto tai virkaan soveltuva opistoasteen tutkinto sekä tehtävän edellyttämä perehtyneisyys raittiustyöhön; sekä

 2)

raittiussihteeriltä ja raittiusohjaajalta raittiussihteerin tutkinto tai virkaan soveltuva opistoasteen tutkinto sekä tehtävän edellyttämä perehtyneisyys raittiustyöhön.

Milloin 1 momentissa tarkoitettu virka on yhdistetty muuhun kunnan virkaan, viranhaltijan tulee täyttää sosiaali- ja terveysministeriön määräämät kelpoisuusehdot.

4§

Raittiustyölain 6 §:ssä tarkoitettujen viranhaltijoiden tulee noudattaa sellaista elämäntapaa, ettei se ole ristiriidassa raittiustyön tarkoituksen kanssa.

5§

Tilastokeskuksen tulee vuosittain ennen elokuun loppua toimittaa sosiaali- ja terveysministeriölle tiedot sen vuoden alussa koko maassa sekä kussakin läänissä ja kunnassa henkikirjoitettujen asukkaiden lukumäärästä.

Vastaavasti tilastokeskuksen tulee toimittaa kullekin lääninhallitukselle tiedot läänissä ja sen kussakin kunnassa henkikirjoitettujen asukkaiden lukumäärästä sekä kullekin kunnalle tiedot kunnassa henkikirjoitettujen asukkaiden lukumäärästä.

6§

Raittiustyölain 10 §:n 1 kohdassa tarkoitetun käyttösuunnitelman tulee sisältää:

 1)

päihteiden käytöstä aiheutuvien haittojen ehkäisemistä tarkoittavan toiminnan tavoitteet ja erityisesti kohdealueet;

 2)

selvitykset tuettavista hankkeista ja niiden toteuttamisesta aikatauluineen;

 3)

selvitykset arvioiduista kustannuksista;

 4)

selvitykset avustusvuotta seuraavina vuosina jatkuvista hankkeista ja niiden arvioiduista kustannuksista; sekä

 5)

muut tarpeelliset tiedot.

Käyttösuunnitelmaan sisältyvää avustusta on haettava sosiaali- ja terveysministeriöltä avustusvuotta edeltävän toukokuun loppuun mennessä.

Myönnetyn avustuksen käytöstä on annettava avustuksen käyttövuotta seuraavan toukokuun loppuun mennessä selvitys sosiaali- ja terveysministeriölle sen vahvistaman kaavan mukaisilla lomakkeilla.

7§

Valtakunnalliseksi raittiusjärjestöksi, joka voi saada raittiustyölain 10 §:n 2 kohdassa tarkoitettua avustusta, voidaan hyväksyä sellainen rekisteröity yhdistys, jonka sääntöjen mukaisena ensisijaisena tehtävänä on valtakunnallisesti edistää raittiustyölain 1 §:ssä tarkoitettua toimintaa.

8§

Edellä 7 §:ssä tarkoitettua hyväksymistä koskeva hakemus toimitetaan sosiaali- ja terveysministeriölle. Hakemuksen yhteydessä on esitettävä ministeriön määräämä selvitys järjestön organisaatiosta, jäsenistöstä, toiminnasta ja taloudesta.

Uudelle järjestölle ei ilman erityistä syytä myönnetä toiminta-avustusta ennen kuin järjestö on toiminut ainakin vuoden pituisen tilikauden ajan.

Sosiaali- ja terveysministeriö pitää luetteloa niistä valtakunnallisista raittiusjärjestöistä, jotka on hyväksytty raittiustyölain nojalla avustettaviksi järjestöiksi.

9§

Valtakunnallisten raittiusjärjestöjen avustusta on haettava sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman kaavan mukaisilla lomakkeilla viimeistään avustusvuotta edeltävän vuoden lokakuun loppuun mennessä.

Myönnetyn avustuksen käytöstä on annettava avustusvuotta seuraavan toukokuun loppuun mennessä tiliselvitys sosiaali- ja terveysministeriölle sen vahvistaman kaavan mukaisilla lomakkeilla.

10§

Valtakunnallisille raittiusjärjestöille voidaan avustusta myöntää yleisavustuksena raittiustyön toimintamenoihin taikka erityisavustuksena määrätyn kohteen, erityistoiminnon tai investoinnin menoihin taikka lainojen hoitomenoihin.

Hyväksyttävinä toimintamenoina otetaan yleisavustusta myönnettäessä huomioon järjestön menot bruttomääräisinä lukuun ottamatta julkaisu- ja välitystoiminnan sekä kurssikeskuksen menoja, joista otetaan huomioon vain mahdollinen hyväksyttävä tappio. Tulon hankinnasta ja liiketoiminnasta aiheutuvat menot eivät kuitenkaan ole tässä momentissa tarkoitettuja hyväksyttäviä toimintamenoja.

Avustuksen myöntämisessä, käyttämisessä, maksamisessa ja käytön valvonnassa on noudatettava valtionavustuksia koskeviksi yleismääräyksiksi annettua valtioneuvoston päätöstä (490/65).

11§

Raittius- ja alkoholiasiain neuvottelukuntaan kuuluu puheenjohtaja, kaksi varapuheenjohtajaa sekä seitsemän muuta jäsentä, jotka valtioneuvosto määrää kolmeksi kalenterivuodeksi kerrallaan.

Neuvottelukunnan jäsenten on oltava raittius- ja alkoholikysymykseen perehtyneitä.

12§

Raittius- ja alkoholiasiain neuvottelukunnan tehtävänä on seurata raittius- ja alkoholioloja sekä käsitellä raittius- ja alkoholipolitiikan yleiseen suunnitteluun ja kehittämiseen liittyviä asioita.

Raittius- ja alkoholiasiain neuvottelukunta voi tehdä esityksiä ja aloitteita sekä antaa lausuntoja toimialaansa kuuluvista asioista.

13§

Sen lisäksi, mitä raittiustyölain 11 §:ssä säädetään, raittius- ja alkoholiasiain neuvottelukunnalle on varattava tilaisuus antaa asetettuun määräaikaan mennessä sosiaali- ja terveysministeriölle lausuntonsa myös raittiustyölain 10 §:n 2 kohdassa tarkoitetun määrärahan jakoehdotuksesta.

14§

Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa raittius- ja alkoholiasiain neuvottelukunnan johtosäännön ja antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä neuvottelukunnasta ja sen toiminnasta.

15§

Sen lisäksi, mitä raittiustyölaissa on säädetty lääninhallituksen tehtävistä, lääninhallituksen tulee:

 1)

suunnitella, ohjata ja valvoa raittiuslautakuntien toimintaa sekä yhteensovittaa eri tahoilla tehtävää raittiustyötä;

 2)

avustaa raittiuslautakuntia neuvottelu- ja koulutustilaisuuksien järjestämisessä; sekä

 3)

toimia yhteistyössä eri viranomaisten ja yhteisöjen kanssa raittiustyötä koskevissa asioissa.

16§

Tarkempia määräyksiä tämän asetuksen täytäntöönpanosta ja soveltamisesta antaa tarvittaessa sosiaali- ja terveysministeriö.

17§

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1984.

Tällä asetuksella kumotaan alkoholilain 98 §:ssä tarkoitettujen varojen jakamisesta ja käyttämisestä 4 päivänä lokakuuta 1968 annetun asetuksen (568/68) 2, 9 ja 10 §.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Helsingissä 4. päivänä maaliskuuta 1983

Tasavallan presidentti Mauno Koivisto Ministeri Marjatta Väänänen