Lupaa ainesten ottamiseen on haettava kirjallisesti. Hakemuksessa on mainittava tarpeelliset tiedot hakijasta, alueen maanomistuksesta ja toimenpiteestä, johon aiotaan ryhtyä, sekä muut hakemuksen käsittelyn kannalta tarpeelliset tiedot.

Lupaviranomainen voi vaatia hakijalta muutakin selvitystä, jos se asian käsittelyä varten on tarpeellista.

Jos hakijana on valtio, kunta tai kuntainliitto, ei 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu selvitys tai suostumus ole tarpeen.

Ottamissuunnitelmaan kuuluu ottamisalueen kartta, tarvittavat leikkauspiirrokset ja muu suunnitelman havainnollistamiseksi tarpeellinen aineisto sekä selostus.

Ottamissuunnitelmassa on osoitettava maaaineslain 11 §:n 2 momentissa ja tarvittaessa myös sanotun pykälän 3 momentissa tarkoitetut seikat.

Ottamissuunnitelman laatimisesta ja sisällöstä sisäasiainministeriö antaa tarkempia ohjeita.

Jos ainesten ottaminen saattaa aiheuttaa toisessa kunnassa maa-aineslain 3 §:ssä tarkoitettuja seurauksia tai jos sitä muusta syystä on pidettävä tarpeellisena, on asiasta pyydettävä tuon kunnan lausunto.

Jos alueella, jota lupahakemus koskee, on huomattavaa merkitystä seutukaavoituksen kannalta, on asiasta pyydettävä seutukaavaliiton lausunto. Jos alueella saattaa olla virkistystavoitteiden taikka ympäristönsuojelun kannalta valtakunnallista merkitystä, on lisäksi pyydettävä sisäasiainministeriön lausunto.

Vesipiirin vesitoimiston lausunnon pyytämisestä on säädetty maa-aineslain 13 §:n 1 momentissa ja maa- ja metsätalousministeriön lausunnon pyytämisestä sanotun pykälän 3 momentissa.

Lausunto voidaan tarvittaessa pyytää myös muilta viranomaisilta.

Jollei lausuntoa ole annettu kahden kuukauden kuluessa pyynnön lähettämisestä, asia voidaan ratkaista ilman kyseistä lausuntoa.

Jos kunnanhallituksen päätös maa-aineslain 7 §:n 2 momentin mukaan on alistettava lääninhallituksen vahvistettavaksi, päätökseen on otettava tästä maininta.

Ottamissuunnitelmaan on tehtävä merkintä luvan myöntämisestä ja lupapäätöksen vahvistamisesta.

Maa-aineslain 19 §:n 1 momentin mukaan julkipanon jälkeen annettavista päätöksistä on pantava ilmoitus päätöksen tehneen viranomaisen ilmoitustaululle.

Jos ainesten ottamista koskeva päätös on alistettava lääninhallituksen vahvistettavaksi, kunnanhallituksen on toimitettava hakemusasiakirjat ja päätöksensä lääninhallitukselle viipymättä. Asiakirjoihin on liitettävä selvitys naapurien kuulemisesta ja heidän esittämistään huomautuksista sekä asiassa hankitut lausunnot.

Ennen kuin maa-ainesten ottamiseen ryhdytään, on ainesten ottajan merkittävä luvan mukainen ottamisalue maastoon ja tarvittaessa asetettava valvonnan suorittamiseksi välttämättömät laitteet.

Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä helmikuuta 1982.