Suhdannevaihteluiden tasoittamiseksi on suoritettava suhdannetalletuksia sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Valtioneuvosto päättää suhdannetalletusten suorittamisesta ja palauttamisesta. Ennen päätöksen tekemistä valtioneuvoston on hankittava Suomen Pankin johtokunnan lausunto, jollei sanottu johtokunta ole tehnyt esitystä asiassa.

Suhdannetalletuksen on velvollinen suorittamaan jokainen, joka harjoittaa Suomessa liiketoimintaa ja joka on velvollinen suorittamaan valtiolle tulon tai omaisuuden perusteella veroa (talletusvelvollinen).

Suhdannetalletusta ei kuitenkaan ole suoritettava sen, jonka tulo- ja omaisuusverolain säännösten mukaan ei ole katsottava asuvan Suomessa eikä sen, jolla ei ole täällä verotuslaissa tarkoitettua kiinteää toimipaikkaa. Talletusvelvollisen ei ole suoritettava suhdannetalletusta kolmena ensimmäisenä vuotena hänen liikkeensä perustamisesta lukien, mikäli liikettä ei voida katsoa perustetun ennestään olemassa olevan liikkeen toiminnan jatkamista varten.

Avoimen yhtiön osakas, kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies sekä kuolinpesän, yhtymän ja laivanisännistöyhtiön osakas vastaa yhtiön, kuolinpesän ja yhtiön suhdannetalletuksen suorittamisesta niin kuin omasta verostaan.

Suhdannetalletus, joka saa, ellei 4 §:stä muuta johdu, olla enintään 20 penniä veroäyriltä, määrätään talletusvelvolliselle viimeksi toimitetussa kunnallisverotuksessa liiketulosta sekä koti- että muussa kunnassa pantujen veroäyrien perusteella sen mukaan kuin valtioneuvosto tarkemmin määrää. Suhdannetalletusta luonnolliselle henkilölle määrättäessä jätetään kuitenkin ne veroäyrit lukuun ottamatta, jotka on pantu liiketulon siitä osasta, jota on pidettävä kohtuullisena korvauksena talletusvelvollisen ja hänen puolisonsa liikkeessään suorittamasta työstä.

Valtioneuvosto vahvistaa veroäyriltä suoritettavan pennimäärän.

Edellä 2 §:n 3 momentissa tarkoitetulle yhtiölle, kuolinpesälle ja yhtymälle määrätään suhdannetalletus tällaisen talletusvelvollisen eri tulolähteistä saamien, viimeksi toimitetussa kunnallisverotuksessa verotuksen perusteeksi vahvistettujen liiketulojen yhteismäärän perusteella. Suhdannetalletus on tällöin yhtä monta prosenttia talletusvelvolliselle sanotussa kunnallisverotuksessa vahvistetusta liiketulosta kuin valtioneuvoston vahvistama pennimäärä on maksuunpannulta veroäyriltä. Mitä jäljempänä 4 §:n 2 momentissa on säädetty talletusvelvollisen veroäyriltä suoritettavasta pennimäärästä, koskee vastaavasti tässä momentissa tarkoitettua edellä mainittua prosenttilukua.

Talletettava määrä kannetaan kuukausittain yhtä suurina erinä valtioneuvoston määräämänä kantojaksona, jonka on oltava vähintään 12 ja enintään 18 kuukautta. Valtioneuvosto voi kuitenkin määrätä, että talletettavan määrän kanto lopetetaan kesken kantojakson, jolloin erääntymättömiä eriä ei kanneta.

Valtioneuvosto voi päättää, että tiettyyn toimialaan kuuluvasta tai tietyllä alueella harjoitetusta liiketoiminnasta kertyneistä veroäyreistä määrättävä suhdannetalletus on alempi tai korkeampi kuin valtioneuvoston 3 §:n 2 momentin nojalla vahvistama yleisesti suhdannetalletuksena veroäyriltä suoritettava pennimäärä. Veroäyriltä suoritettavaa pennimäärää ei kuitenkaan tällöin saa vahvistaa 30 penniä suuremmaksi. Valtioneuvosto voi niin ikään määrätä, että suhdannetalletusta ei tarvitse suorittaa tiettyyn toimialaan kuuluvasta tai tietyllä alueella harjoitetusta liiketoiminnasta kertyneiden veroäyrien perusteella.

Suhdannetalletusten suorittamista koskeva valtioneuvoston päätös on tehtävä vähintään kuukautta ennen kantojakson alkamista.

Uutta suhdannetalletusta ei saa määrätä suoritettavaksi, ennen kuin edellisen kantojakson aikana suoritetut talletukset on palautettu talletusvelvollisille.

Suhdannetalletus on suoritettava tarkoitusta varten avatulle verotoimiston postisiirtotilille. Suoritetut suhdannetalletukset on siirrettävä erityiselle tilille Suomen Pankkiin siksi ajaksi, kunnes valtio maksaa suhdannetalletuksen takaisin talletusvelvolliselle.

Suhdannetalletus on palautettava talletusvelvollisille valtioneuvoston määräämänä aikana yhtenä tai useampana eränä. Valtioneuvoston on kuitenkin määrättävä suhdannetalletus palautettavaksi 3 vuoden kuluessa talletuksen kantojakson päättymisestä.

Jos talletusvelvollinen suhdannetalletuksen kantojakson päättymisen jälkeen lopettaa liiketoimintansa eikä kysymyksessä ole yhteisöjen sulautuminen tai saman liiketoiminnan muulla tavoin jatkaminen toisessa yrityksessä, taikka jos hänen omaisuutensa luovutetaan konkurssiin, on palauttamatta oleva suhdannetalletus hakemuksesta maksettava viipymättä takaisin.

Suhdannetalletuksesta maksetaan talletusvelvolliselle valtion varoista 3 prosentin vuotuinen korko.

Korko suoritetaan kullekin palautettavalle erälle sen erääntymispäivästä takaisinmaksupäivään. Mikäli talletus on suoritettu erääntymispäivän jälkeen, lasketaan korko talletuksen kullekin erälle siitä päivästä, jona erä on kokonaan suoritettu, takaisinmaksupäivään.

Suomen Pankki maksaa valtiolle 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tilillä olevista varoista 3 prosentin vuotuisen koron.

Talletusvelvollisella ei ole oikeutta vähentää suhdannetalletusta veronalaisesta tulostaan valtion- ja kunnallisverotuksessa.

Suhdannetalletuksesta maksettavaa korkoa ei katsota valtion- ja kunnallisverotuksessa talletusvelvollisen veronalaiseksi tuloksi, eikä talletusta hänen veronalaisiksi varoikseen.

Verojohtajan, jonka on viimeksi toimitetussa verotuksessa ollut määrättävä talletusvelvolliselle valtionvero, on määrättävä suhdannetalletuksen määrä noudattaen soveltuvin osin, mitä ennakkoperintälaissa on ennakonkannossa suoritettavan ennakon määräämisestä säädetty.

Milloin talletusvelvollinen on ennen kantojakson alkamista tai sen aikana 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lopettanut liiketoimintansa tai hänen omaisuutensa on luovutettu konkurssiin, on verojohtajan hakemuksesta määrättävä, että suhdannetalletuksena suoritetut erät on palautettava ja että maksamatta olevat erät on lyhennettävä siten kuin veron lyhentämisestä on säädetty.

Jos 3 §:ssä tarkoitettu suhdannetalletuksen määrä on pienempi kuin 200 markkaa, ei suhdannetalletusta määrätä suoritettavaksi.

Suhdannetalletuksen kukin erä määrätään täysin markoin siten, että talletusmäärän päättyessä penneihin ne jätetään lukuun ottamatta.

Jos talletettavan määrän maksaminen määräaikana laiminlyödään, on talletusvelvollisen suoritettava erääntyneelle maksamattomalle määrälle 20 prosentin suuruinen sakkomaksu, joka jää valtiolle. Sakkomaksu lasketaan niin kuin vuotuinen korko erääntymispäivästä maksupäivään. Sakkomaksusta ja sen perimisestä on voimassa, mitä veronlisäyksestä on säädetty.

Talletusvelvollinen ei saa verotuksessa vähentää veronalaisesta tulostaan 1 momentissa tarkoitettua sakkomaksua.

Jos suhdannetalletus laskuvirheen tai siihen verrattavan erehdyksen johdosta on jäänyt osaksi tai kokonaan määräämättä tai talletus on määrätty aiheetta tai sitä on määrätty liikaa, on talletuksen määränneen verojohtajan oikaistava virhe. Jos talletus on jäänyt osaksi tai kokonaan määräämättä, on oikaisu tehtävä kolmen kuukauden kuluessa suhdannetalletuksen kantojakson alkamisesta ja muutoin kolmen kuukauden kuluessa kantojakson päättymisestä.

Tässä laissa tarkoitettuun verojohtajan päätökseen saadaan hakea muutosta vain siten kuin ennakkoperintälain 51 §:n 5 momentissa on säädetty.

Lääninhallituksen on käsiteltävä valitus kiireellisesti.

Lääninhallituksen tämän lain nojalla antamaan päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta.

Oikaisun tai muutoksenhaun perusteella palautettavalle talletukselle maksetaan korko siten kuin 8 §:ssä on säädetty.

Mikäli tässä laissa ei ole muuta säädetty, noudatetaan suhdannetalletuksen määräämisessä talletettavan määrän maksuunpanossa, kannossa, jäämäperinnässä, tileissä lyhentämisessä, tileistä poistamisessa ja vuositilin tekemisessä, muutoin soveltuvin osin, mitä ennakkoperintälaissa ja sen nojalla on ennakosta säädetty. Suhdannetalletukseen ei kuitenkaan sovelleta, mitä ennakon uudelleen määräämisestä on säädetty.

Mitä verojen ulosotosta ja veronkuittauksesta on säädetty, sovelletaan tämän lain nojalla suoritettavaan suhdannetalletukseen ja 8 ja 15 §:ssä tarkoitettuun korkoon sekä 12 §:ssä tarkoitettuun sakkomaksuun.

Jos talletusvelvollinen on 4 §:ssä tarkoitetun kantojakson aikana tehnyt Suomen Pankkiin investointirahastoista annetussa laissa (309/64) tarkoitetun investointitalletuksen, on verojohtajan hakemuksesta alennettava suhdannetalletusta investointitalletuksen määrällä.

Valtiovarainministeriö tai sen määräämänä verohallitus voi erityisen painavista syistä hakemuksesta vapauttaa talletusvelvollisen suorittamasta suhdannetalletusta tai sille määrättyä sakkomaksua.

Jos edellä 7 §:ssä palautettavaksi määrätty suhdannetalletus tai sen osa on talletuksen palautusaikana suorittamatta, on suorittamatta oleva määrä lyhennettävä.

Sen estämättä, että suorittamatta olevaa talletusta on 1 momentin nojalla lyhennetty, on talletusvelvollisen suoritettava 12 §:n 1 momentissa tarkoitettu sakkomaksu. Talletuksen lyhennetylle osalle lasketaan edellä mainittu sakkomaksu sen kalenterikuukauden loppuun, jona suhdannetalletus olisi muutoin palautettu.

Valtioneuvoston tämän lain 1 §:n 2 momentin, 3 §:n ja 4 §:n nojalla antama suhdannetalletuksen suorittamista koskeva päätös on viipymättä ilmoitettava eduskunnan puhemiehelle, jonka on saatettava se eduskunnan tietoon heti tai jollei eduskunta ole koolla, niin pian kuin se on kokoontunut, ja päätös on kumottava, jos eduskunta niin päättää.

Jos eduskunta päättää, että 1 momentissa tarkoitettu valtioneuvoston päätös on kumottava, on talletusten kantaminen lopetettava ja kannetut talletukset viipymättä palautettava sekä palautettaville määrille maksettava 8 §:ssä tarkoitettu korko.

Suhdannetalletusten suorittamisesta vero- ja veronkantoviranomaisille aiheutuvien tehtävien yleinen johto kuuluu verohallitukselle.

Valtioneuvosto antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1977.