1965

55/1965 Laki oikeudenkäymiskaaren 30 luvun muuttamisesta.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2, 4, 5, 6 ja 7 § sekä 11 §:n 2 momentti, sellaisina kuin ne, 6 §:n 3 kohtaa lukuun ottamatta, ovat 7 päivänä tammikuuta 1955 annetussa laissa (2/55) ja 6 §:n 3 kohta on 20 päivänä helmikuuta 1960 annetussa laissa (109/60), ja

lisätään saman luvun 16 §:ään uusi 3 momentti seuraavasti:
2 §.

Joka tahtoo hakea muutosta hovioikeuden tuomioon tai päätökseen sinne vetoamalla, valittamalla, alistamalla tai kanteluteitse saatetussa asiassa, pyytäköön siihen lupaa korkeimmalta oikeudelta.
4 §.

Harkittaessa, onko mutoksenhakulupa myönnettävä, on otettava huomioon myös ratkaisu, jolla juttu on joiltakin osin jätetty tutkittavaksi ottamatta ja jonka muuttamista vaaditaan pääasian yhteydessä, ei kuitenkaan, mikäli se koskee vaatimusta, joka vasta hovioikeudessa tehtynä on ollut jätettävä tutkittavaksi ottamatta.
5 §.

Riitajutussa ei muutoksenhakulupaa 3 §:n 1 kohdan nojalla voida myöntää asianosaiselle jos se, minkä osalta hovioikeuden ratkaisu on ollut hänelle vastainen, koskee ainoastaan rahaa tai sellaista, mikä on rahana arvioitavissa, eikä tämän arvo ilmeisesti ole enemmän kuin 2 000 markkaa.

Jutussa, jossa rangaistusvaatimus on ollut hovioikeuden käsiteltävänä, älköön muutoksenhakulupaa 3 §:n 1 kohdan nojalla myönnettäkö viralliselle syyttäjälle tai asianomistajalle, ellei vaatimus tarkoita rikosta, josta saattaa säännöllisen rangaistusasteikon mukaan seurata kuritushuonetta enemmän kuin kolme vuotta, viraltapano tai virantoimituksesta erottaminen taikka kansalaisluottamuksen tahi maan palvelukseen kelpaavaisuuden menettäminen, eikä syytetylle, ellei häntä ole siinä tuomittu jostakin rikoksesta vapausrangaistukseen yhdeksää kuukautta pitemmäksi ajaksi tahi viralta pantavaksi tai virantoimituksesta erotettavaksi taikka ellei hovioikeuden päätöksessä ole määrätty, että hän on menettävä kansalaisluottamuksen tai kelpaavaisuuden maan palvelukseen tahi oikeuden elinkeinon tai ammatin harjoittamiseen.

Sen lisäksi mitä 2 momentissa on säädetty, voidaan asianosaiselle, ei kuitenkaan viralliselle syyttäjälle, rikosjutussa myöntää muutoksenhakulupa 3 §:n 1 kohdan nojalla ainoastaan, jos se, minkä osalta hovioikeuden ratkaisu on ollut hänelle vastainen, koskee vaatimusta, jonka johdosta, jos se olisi käsitelty riitajutussa, muutoksenhakulupa voitaisiin myöntää sanotun kohdan nojalla, tai omaisuuden, sen arvon tahi rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn menettämistä taikka rikokseen perustuvaa, vahingonkorvausta tai muuta sellaista, mikä on rahana arvioitavissa, ei kuitenkaan, milloin sen arvo, jonka osalta hovioikeuden tässä kohden antama ratkaisu on ollut hänelle vastainen, ilmeisesti ei ole enemmän kuin 2 000 markkaa.

Edellä tässä pykälässä tarkoitettua arvoa laskettaessa ei oteta lukuun jutun vireille panemisen jälkeen kertynyttä korkoa eikä oikeudenkäyntikuluja.
6 §.

Muutoksenhakulupaa ei 3 §:n 1 kohdan nojalla myöskään voida myöntää:

 1)

jutussa, joka koskee velvollisuutta ottaa osaa avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen elatukseen ja kasvatukseen;

 2)

asianosaiselle, jos se, minkä osalta hovioikeuden ratkaisu on ollut hänelle vastainen, koskee ainoastaan avioliittolain mukaista elatusvelvollisuutta;

 3)

väkijuomalainsäädäntöä vastaan tehtyä rikosta koskevassa jutussa muulle kuin sille, joka on tuomittu menettämään virka tai toimi taikka oikeus elinkeinon tai ammatin harjoittamiseen, niin myös sille, joka on tuomittu menettämään muuta omaisuutta kuin alkoholipitoista ainetta, sellaisen omaisuuden arvo tai rikoksen tuottama taloudellinen hyöty, ei kuitenkaan, jos sen arvo, jonka osalta hovioikeuden tässä kohden antama ratkaisu on ollut hänelle vastainen, ilmeisesti ei ole enemmän kuin 2 000 markkaa;

 4)

kun muutoksenhaku koskee ainoastaan oikeudenkäyntikuluja taikka päätöstä, jolla hovioikeus, antamatta lausuntoa pääasiasta, on palauttanut jutun alioikeuteen tai siirtänyt sen toiseen alioikeuteen; eikä

 5)

jos muutoksenhaku on muualla laissa erikseen kielletty.
7 §.

Haettaessa muutosta 2 §:ssä tarkoitetussa asiassa annettuun hovioikeuden päätökseen, joka ei sisällä pääasian ratkaisua ja johon ei ole haettava muutosta pääasian yhteydessä, noudatettakoon vastaavasti, mitä sanotussa pykälässä sekä 3, 5 ja 6 §:ssä on säädetty.
11 §.

Sitten kun todistus tyytymättömyyden ilmoittamisesta on annettu, lähettäköön hovioikeus korkeimpaan oikeuteen kaikki juttuun kuuluvat asiakirjat ja jäljennöksen tuomiostaan tai päätöksestään. Jäljennöksestä tulee käydä ilmi äänestys, joka asiaa hovioikeudessa ratkaistaessa ehkä on suoritettu. Jos jutussa on toimitettu suullinen kuulustelu, on siitä laaditun pöytäkirjan jäljennös liitettävä asiakirjoihin.
16 §.

Kun muutoksenhakulupa on myönnetty tai korkein oikeus on ratkaissut hovioikeuden ensimmäisenä oikeusasteena käsittelemää juttua koskevan muutoksenhakemuksen, korkeimman oikeuden tuomio tai päätös voidaan kirjoittaa ottamatta siihen selostavaa osaa ja liittää hovioikeuden tuomioon tai päätökseen taikka sen virallisesti oikeaksi todistettuun jäljennökseen.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1965. Kuitenkin on haettaessa muutosta sitä ennen annettuun hovioikeuden tuomioon tai päätökseen vanhempaa lakia sovellettava.

Helsingissä 10 päivänä helmikuuta 1965.

Tasavallan Presidentti URHO KEKKONEN. Oikeusministeri J. O. Söderhjelm.