1955

36/1955 Asetus kiinteistön rasitustodistuksista

Oikeusministerin esittelystä säädetään kiinnityksestä kiinteään omaisuuteen 9 päivänä marraskuuta 1868 annetun asetuksen 34 b §:n nojalla, sellaisena kuin se on 14 päivänä tammikuuta 1955 annetussa laissa (34/55):

1§

Maalla antaa tuomiokunnan tuomari ja kaupungissa kiinteistötuomari kiinteistöön kohdistuvista voimassa olevista rasituksista kiinnitysrekisterin sekä muiden tarpeellisten asiakirjojen ja luetteloiden nojalla rasitustodistuksen, niinkuin tässä asetuksessa säädetään.

2§

Jokaisesta kiinteistöstä annetaan rasitustodistus erikseen. Jos kuitenkin pyydetään yhteistä rasitustodistusta kahdesta tai useammasta samassa tuomiopiirissä olevasta kiinteistöstä, jotka kuuluvat samalle omistajalle, on sellainen annettava, ja voidaan muissakin tapauksissa yhteinen rasitustodistus harkinnan mukaan antaa. Tilaajan pyynnöstä tai suostumuksin rasitustodistus voidaan antaa myös määrätynlaisista rasituksista.

Vuokrasopimuksen rekisteröimisestä tehdään rasitustodistukseen merkintä ainoastaan pyydettäessä. Kuitenkin on täytäntöönpanoviranomaiselle annettavassa rasitustodistuksessa rekisteröimisistä pyytämättäkin mainittava.

3§

Milloin rasitustodistuksen antamista varten on välttämätöntä saada selvitystä sellaisista seikoista, mitkä eivät ilmene todistuksen antajan käytettävissä olevista asiakirjoista, on tilaajan se vaatimuksesta esitettävä.

4§

Rasitustodistus on annettava viivytyksettä ja, jollei pätevää estettä ole, viimeistään maalla neljäntoista ja kaupungissa seitsemän päivän kuluessa siitä, kun sitä on pyydetty tai, milloin 3 §:ssä mainittua selvitystä on vaadittu, se on esitetty.

5§

Rasitustodistukseen on kirjoitettava:

 1)

kiinteistö maarekisterin tai tonttikirjan mukaan ilmaistuna;

 2)

kiinnityksen vahvistamispäivä, kiinnityksensaajan nimi tai, jos kiinnitys on vahvistettu haltijalle vakuudeksi, merkintä siitä, kiinnitetyn oikeuden perusteena olevan asiakirjan laatu ja päiväys, tarpeelliset tiedot oikeuden sisällyksestä tahi, kysymyksen ollessa rahamääräisestä kiinnityksestä, pääomamäärä ja korko merkintöineen koron laskemispäivästä, jollei se ole sama kuin asiakirjan antamispäivä, sekä muut maksut joista kiinteistö on vastaava, se päivä, josta kiinnitys tuottaa etuoikeuden, niin myös, jos kiinnitys on metsäkiinnitys, merkintä siitä;

 3)

päivä jona kiinnitys on viimeksi uudistettu, sekä sen nimi, jolle vakuudeksi kiinnitys on uudistettu, niin myös, milloin rahamääräinen kiinnitys on uudistettu alkuperäistä pienemmästä määrästä, jäljellä oleva määrä;

 4)

etuoikeusjärjestyksen muutos ja kiinnityksessä muutoin tapahtunut muutos;

 5)

merkintä vuokrasopimusten rekisteröimisestä, milloin sellaista on pyydetty tai rasitustodistus annetaan täytäntöönpanoviranomaiselle, noudattaen soveltuvin kohdin, mitä edellä on säädetty;

 6)

merkintä kiinteistön ulosmittauksesta ja myymis- ja hukkaamiskiellosta sekä omistajan konkurssista niin myös ulosmitattujen kiinteistöjen luetteloon merkitystä kiinteistöön kohdistuvasta oikeudesta; sekä

 7)

haunalaiset kiinnitykset.

Milloin rasitustodistus annetaan pakkohuutokaupan toimittamista varten tai tilaaja nimenomaan pyytää, on rasitustodistuksessa mainittava myös kiinnityksensaajan kotipaikka tai, mikäli kiinnitys on vahvistettu haltijalle vakuudeksi, sen nim ja kotipaikka, jonka hallùa kiinnitetyn asiakirjan viimeksi on ilmoitettu taikka kiinnitystä tai sen uudistamista haettaessa havaittu olevan.

Jos kiinnitysasiassa annettua päätöstä vastaan on ilmoitettu tyytymättömyyttä, on siitä rasitustodistuksessa mainittava.

6§

Mitä tässä asetuksessa on säädetty, on soveltuvin kohdin noudatettava annettaessa rasitustodistusta rekisteröidystä tontinvuokraoikeudesta sekä sellaisesta toisen maalla olevasta laitoksesta, jonka kiinnittämisestä on voimassa, mitä kiinnityksestä kiinteään omaisuuteen on säädetty.

7§

Tarkempia ohjeita tämän asetuksen soveltamisesta antaa tarvittaessa oikeusministeriö.

8§

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1956.

Asetuksen 4 §:ää on maalla sovellettava kuitenkin vasta sen jälkeen kun kymmenen vuotta on kulunut asetuksen voimaantulosta. Sitä ennen olkoon noudatettavana, että rasitustodistus on annettava viivytyksettä ja, jollei pätevää estettä ole, viimeistään kolmenkymmenen päivän kuluessa siitä kun sitä on pyydetty tai milloin hakijan on rasitustodistuksen antamista varten toimitettava selvitystä, se on esitetty.

Helsingissä 21. päivänä tammikuuta 1955

Tasavallan Presidentti J. K. Paasikivi Oikeusministeri W. Henriksson