Jos se, joka on kärsinyt kahdesta tai useammasta rikoksesta joko kuritushuone- tai välittömästi tuomittua vankeusrangaistusta vähintään kolme vuotta, tekee uuden rikoksen, mistä hänet rikoslain 6 luvun 2 §:n toista lausetta soveltaen tuomitaan rikoksenuusijana määräajaksi,vähintään yhdeksi vuodeksi kuritushuoneeseen, taikka

jos se, joka on kärsinyt kuritushuone- tai välittömästi tuomittua vankeusrangaistusta vähintään vuoden, tekee rikoslain 3 luvun 4 §:n 1 momentissa tarkoitetussa mielentilassa uuden rikoksen, mistä hänet rikoslain 6 luvun 2 §:ää soveltaen tuomitaan rikoksenuusijana vähintään yhden vuoden vapausrangaistukseen,

tuomioistuimen tulee, milloin tuomittua aikaisemman elämänsä, rikoksensa vaikutinten tai sen teossa ilmaantuneiden asianhaarain taikka mielentilansa perusteella on pidettävä yleiselle tai yksityiselle turvallisuudelle vaarallisena, tuomitessaan hänet rangaistukseeni, samalla päättää, että tuomittu voidaan määrätä eristettäväksi pakkolaitokseen, niinkuin tässä laissa säädetään.

Tässä laissa tarkoitettua rikoksenuusijaa sanotaan vaaralliseksi rikoksenuusijaksi.

Tätä lakia sovellettaessa älköön otettako lukuun niistä rikoksista tuomittuja rangaistuksia, joista säädetään rikoslain 11, 12 ja 14 luvussa sekä 16 luiun 24 §:ssä ja sotaväen rikoslain 7 ja 8 luvussa.

Ennen kuin oikeus tekee 1 §:ssä tarkoitetun päätöksen sellaisen rikoksentekijän osalta, jonka voidaan epäillä syyllistyneen uuteen rikokseensa rikoslain 3 luvun 4 §:n 1 momentissa mainitussa mielentilassa, sen on syytetyn mielentilan selville saamiseksi määrättävä hänet tutkittavaksi mielisairaalassa. Mielentilan tutkimisesta ja sitä varten mielisairaalaan ottamisesta on muutoin noudatettava, mitä siitä on erikseen säädetty.

Kun alioikeus on päättänyt, että tuomittu voidaan määrätä pidettäväksi pakkolaitoksessa, on oikeuden tutkinta ja tuomio sellaisen tuomitun osalta alistettava ylioikeuden tarkastettavaksi. Tuomittu on, jollei hän jo ole vangittuna, samalla määrättävä vangittavaksi.

Edellä 1 §:ssä tarkoitettujen varallisten rikoksenuusijain eristämisestä pakkolaitokseen määrää vankilaoikeus.

Vankilaoikeuden jäseniä ovat vankeinhoitolaitoksen päällikkö taikka, hänen ollessaan estyneenä tai esteellisenä, se, joka hoitaa hänen tehtäviään, sekä neljä muuta tasavallan presidentin viideksi vuodeksi kerrallaan määräämää jäsentä, joista kahdella on kokemusta tuomarintoimessa ja yhden tulee olla mielisairashoitoon perehtynyt lääkäri.

Tasavallan presidentti määrää vankilaoikeuden lakimiesjäsenistä sekä kullekin määrätylle jäsenelle kaksi varajäsentä.

Vankilaoikeuden jäsenten on vannottava tuomarinvala.

Vankilaoikeudessa on vastaavasti noudatettava, mitä tuomarinjäävistä ja äänestämisestä ylioikeudessa on voimassa.

Jos rangaistusta täytäntöön pantaessa havaitaan tai jos muusta syystä katsotaan, ettei rangaistus paranna vaarallista rikoksenuusijaa, vankilaoikeuden tulee, ennen kuin rangaistus on täydelleen kärsitty, määrätä, että hänet on eristettävä pakkolaitokseen.

Ennen kuin vankilaoikeus päättää vaarallisen rikoksenuusijain eristämisestä pakkolaitokseen, vankilaoikeuden tai sen määräämän henkilön on tutkittava hänet ja hänelle on kirjallisesti annettava tiedoksi ne syyt, joiden tilaisuus vankilaoikeuden istunnossa tehdä asiassa muistutuksia. Muistutusten esittämiseen ja muistutuskirjelmän laatimiseen vaarallisella rikoksenuusijalla on oikeus saada avustaja sekä käyttää asiamiestä.

Vankilaoikeuden päätös menköön heti täytäntöön, niinkuin lainvoimaisesta päätöksestä on säädetty. Kuitenkin päätös on rauennut, ellei sitä ole täytäntöön pantu kymmenen vuoden kuluessa päätöksen antamisesta taikka, jos täytäntöönpano on keskeytynyt, samassa ajassa keskeytymisestä lukien.

Pakkolaitos on tämän lain nojalla eristettyjä vaarallisia rikoksenuusijoita varten perustettu erityinen laitos tai muun laitoksen erityisesti sitä tarkoitusta varten niin järjestetty osasto, kuin siitä asetuksella lähemmin määrätään. Miehiä ja naisia älköön pidettäkö samassa pakkolaitoksessa.

Pakkolaitokseen eristetyt vaaralliset rikoksenuusijat on siellä ryhmiteltävä sen mukaan, kuin heidän erikoislaatunsa ja asianmukainen käsittelynsä vaativat.

Jos pakkolaitoksessa oleva on tullut pysyvästi mielisairaaksi, vankilaoikeus voi vapauttaa hänet pakkolaitoksesta.

Jos pakkolaitoksessa oleva haluaa hankkia tai kustantaa itselleen parempaa ravintoa tai enemmän mukavuutta, kuin mitä laitoksessa annetaan, on sellainen oikeus hänelle myönnettävä, jollei laitoksen järjestys siitä häiriydy taikka varmuus hänen säilymisestään joudu vaaraan.

Pakkolaitosta varten tulee laatia erityinen ohjesääntö, jossa laitoksen järjestyksestä määrätään.

Jos pakkolaitoksessa oleva tuomitaan määräaikaiseen vapausrangaistukseen tai jos hänen olisi kärsittävä sakkoa vastaava muuntorangaistus, on rangaistukset yhdistettävä tai yhteenlaskettava sen mukaan, kuin rangaistusten yhdistämisestä ja yhteenlaskemisesta mitä täytäntöön pantaessa on säädetty. Vankilaoikeus ratkaiskoon, onko tuomittu pantava ja kuinka pitkäksi ajaksi rangaistuslaitokseen kärsimään rangaistustaan.

Mitä 1 momentissa on säädetty, sovellettakoon myös siihen, jonka ehdonalainen vapaus on 16 §:n 2 momentin tai 18 §:n nojalla peruutettu.

Pakkolaitokseen eristetyn katsottakoon täydelleen kärsineen hänelle tuomitun rangaistuksen, kun hän on ollut kärsittävän rangaistuksen ajan rangaistusta kärsimässä tai pakkolaitoksessa.

Pakkolaitokseen eristetyn, joka on ollut rangaistus- ja pakkolaitoksessa yhteensä vuoden yli tuomitun vapausrangaistusajan, kuitenkin kaikkiaan vähintään kaksi vuotta, vankilaoikeus voi määrätä päästettäväksi ehdonalaiseen vapauteen viisi vuotta kestävin koeajoin, jos häntä ei enää katsota yleiselle tai yksityiselle turvallisuudelle vaaralliseksi.

Vankilaoikeus voi määräämillään ehdoilla myöntää pakkolaitoksessa olevalle, joka on täydelleen kärsinyt hänelle tuomitun vapausrangaistuksen, koevapautta yhteensä enintään kaksi viikkoa vuodessa.

Jollei pakkolaitoksessa pidettävää ole säädetyn lyhimmän ajan kuluttua määrätty päästettäväksi ehdonalaiseen vapauteen, kysymys siitä on otettava sen jälkeen ainakin kerran vuodessa uudelleen harkittavaksi.

Vankilaoikeus voi pitentää ehdonalaisessa vapaudessa olevan koeaikaa yhteensä enintään kahdella vuodella, jos tämä ei noudata hänelle annettuja määräyksiä ja ohjeita. Milloin hänen siitä tai muusta syystä katsotaan olevan yleiselle tai yksityiselle turvallisuudelle vaarallinen, ehdonalainen vapaus on peruutettava.

Jos ehdonalaisessa vapaudessa oleva tuomitaan uuden rikoksen johdosta määräaikaiseen vapausrangaistukseen, sen tuomioistuimen, joka määrää rangaistuksen, tulee samalla peruuttaa ehdonalainen vapaus. Tuomittu on, jollei hän jo ole vangittuna, samalla määrättävä vangittavaksi.

Sen, jolta ehdonalainen vapaus on peruutettu, vankilaoikeus voi uudestaan päästää ehdonalaiseen vapauteen, kun hän on ollut vähintään yhden vuoden pakkolaitoksessa. Kuitenkin päästettäköön se, joka rikoksen johdosta on tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin vuodeksi vankeuteen, uudestaan ehdonalaiseen vapauteen ainoastaan 15 §:ssä säädetyillä edellytyksillä.

Vankilaoikeuden puheenjohtajalla on oikeus määrätä ehdonalaisessa vapaudessa oleva vangittavaksi.

Jos 15 §:n 2 momentin nojalla koevapauteen päästetty ei noudata hänelle annettuja määräyksiä ja ohjeita taikka syyllistyy rikokseen, asianomaisella poliisipäälliköllä on oikeus vangita hänet. Vangitsemisesta ja sen syystä on heti ilmoitettava vankilaoikeudelle koevapauden mahdollista peruuttamista varten.

Jos ehdonalaisesti vapautettu koeajan päätyttyä tuomitaan koeaikana tehdystä rikoksesta vapausrangaistukseen, noudatettakoon, mitä 16 §:n 2 ja 3 momentissa on säädetty.

Jos ehdonalaista vapautta ei ole peruutettu, katsottakoon tuomitun päässeen ehdottomasti vapaaksi pakkolaitoksesta.

Jos pakkolaitoksessa pidetty tekee uuden rikoksen, laskettakoon rikoslain 6 luvun 5 §:ssä tarkoitettu viiden vuoden vanhentumisaika siitä päivästä, jolloin hän eli päässyt pakkolaitoksesta ehdottomasti vapaaksi.

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.