Metsänhoitoyhdistys on metsänomistajien yhteenliittymä, jonka tarkoituksena on kohottaa jäsentensä ja muidenkin toimintaalueensa metsänomistajien metsätaloudellista ammattitietoa ja -taitoa, ohjata ja kehittää metsien hoitoa ja käyttöä sekä järjestää sitä varten käytettäväksi ammattimiesten apua samoin kuin muutoinkin edistää metsätaloutta alueellaan.

Tässä laissa tarkoitetaan metsänomistajalla myös vuokramiestä tai muuta alueen haltijaa, jolla on oikeus metsän tuoton käyttämiseen.

Metsänhoitolautakunta vahvistaa toimintapiirissään eri metsänhoitoyhdistysten toiminta-alueiden rajat.

Metsänhoitoyhdistyksen jäseniksi ovat oikeutettuja pääsemään ne metsänomistajat, jolla on hallinnassaan metsämaata yhdistyksen toiminta-alueella ja jotka suorittavat täyden metsänhoitomaksun tai sitä vastaavan maksun metsänhoitoyhdistykselle.

Metsänhoitoyhdistys voi nimiinsä saavuttaa oikeuksia ja tehdä sitoumuksia sekä kantaa ja vastata.

Metsänhoitoyhdistys älköön kuitenkaan harjoittako kauppaa ostamalla ja myymällä metsänhakkuuoikeuksia tai puutavaraa omaan lukuunsa eikä muitakaan alinkeinotoimintaa, joka ei ole tarpeellista yhdistyksen tarkoituksen toteuttamiseksi.

Keskusmetsäseurat ja metsänhoitolautakunnat antavat metsänhoitoyhdistykselle ohjausta ja valvovat niiden toimintaa.

Metsänhoitoyhdistyksen on asianomaisen metsänhoitolautakunnan ja keskusmetsäseuran välityksellä lähetettävä sääntönsä yhdistysrekisteriin merkittäväksi.

Mikäli tästä laista tai sen nojalla annetusta asetuksesta ei muuta johdu, on metsänhoitoyhdistyksiin sovellettava, mitä yhdistyksistä 4 päivänä tammikuuta 1919 annetussa laissa (1/19) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen on säädetty.

Tässä laissa tarkoitettua metsätalouden edistämistoimintaa varten on kunnan alueella sijaitsevien metsämaiden osalta suoritettava metsänhoitomaksuna kahdesta kuuteen sadalta kunnallisverotusta varten arvioidusta metsämaan puhtaasta tuotosta, ottamatta huomioon verotuksessa tehtäviä vähennyksiä. Metsänhoitomaksua ei kuitenkaan määrätä maksettavaksi metsämaalta, jonka vuosittainen puun tuotto säännöllisessä kasvukunnossa ei nouse kahteenkymmeneen tuottokuutiometriin.

Metsänhoitoyhdistys määrää 1 momentissa mainituissa rajoissa vuodeksi kerrallaan metsänhoitomaksun suuruuden.

Metsämaan osalta, josta kunnallisveroa ei suoriteta, on metsän tuotto metsänhoitomaksun määräämistä varten arvioitava verotuksessa noudatettavien perusteiden mukaisesti.

Jos metsämaata jatkuvasti hoidetaan metsäammattimiehiä käyttäen hyvän metsänhoidon vaatimusten mukaisesti omistajan olematta sen metsänhoitoyhdistyksen jäsen, jonka toiminta-alueella metsämaa sijaitsee, on metsäin osalta kuitenkin suoritettava vain neljännes 1 ja 2 momentin mukaan määrätystä metsänhoitomaksusta.

Metsänomistaja, joka 8 §:n 4 momentin nojalla haluaa suorittaa vain neljänneksen metsänhoitomaksusta, tehköön sitä tarkoittavan hakemuksen sille metsänhoitolautakunnalle, jonka toimialueella metsämaa sijaitsee. Metsänhoitolautakunnalla on valta suostua hakemukseen enintään kymmeneksi vuodeksi kerralla, ja on myönnetty suostumus peruutettava, jos osoittautuu, ettei säädettyjä edellytyksiä sille enää ole olemassa. Metsämaan osalta, jota hoidetaan ja käytetään valtion lukuun, ei kuitenkaan ole tarpeen tehdä edellä mainittua hakemusta.

Metsänhoitolautakunnan päätökseen, joka on annettu 1 momentissa mainitun hakemuksen johdosta tai jolla suostumus neljännesmaksun suorittamiseen on peruutettu, voi asianomainen hakea muutosta metsähallitukselta kolmenkymmenen päivän kuluessa siitä päivästä, jona hän on saanut tiedon päätöksestä, sitä päivää lukuun ottamatta. Metsähallituksen päätökseen saadaan hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Taksoituslautakunnan on vuosittain kunnallisverotusta toimittaessaan laskettava kunkin metsänomistajan suoritettavaksi edellä mainittujen perusteiden mukaan tuleva metsänhoitomaksu. Täten määrättävät maksut, jotka on merkittävä taksoitusluetteloon ja verolippuihin, peritään kunkin vuoden veronkannon yhteydessä.

Mitä on säädetty muutoksenhausta kunnallisverotukseen, verojen ulosottoteitse perimisestä, veronmaksun laiminlyömisen johdosta suoritettavasta veronlisäyksestä ja jälkiverotuksesta, on vastaavasti voimassa metsänhoitomaksusta.

Jos metsänhoitomaksun tai kunnallisveron määräämisestä tahi 9 §:ssä tarkoitetusta päätöksestä tehtyyn valitukseen annettu lainvoimainen päätös osoittaa, että metsänhoitomaksua on kannettu liikaa, on kunnan suoritettava takaisin liiaksi kannettu määrä ja sille korkoa sen mukaan, kuin kunnallisverosta on säädetty.

Metsänhoitolautakunnalle 13 §:n 1 b kohdan nojalla kertyneistä metsänhoitomaksuista on puolet talletettava alueella vastaisuudessa toimimaan ryhtyvän metsänhoitoyhdistyksen varalle ja toinen puoli käytettävä metsänhoitolautakunnan päättämällä tavalla metsänhoidon edistämiseen sen kunnan alueella, josta varat on kerätty. Kun rahasto korkoineen on kasvanut kolmen edellisen vuoden metsänhoitomaksuja vastaavaan määrään, käytettäköön sen jälkeen kertyvät varat kokonaisuudessaan metsänhoidon edistämiseen.

Metsänhoitolautakunnalle 13 §:n 1 e kohdan nojalla kertyneet varat on käytettävä lautakunnan alueella toimivien sellaisten metsänhoitoyhdistysten toiminnan tukemiseen, jotka ovat lisävarojen tarpeessa. Jollei kaikkia varoja tarvita sanottuun tarkoitukseen, on jäljelle jäävä osa käytettävä, muulla tavoin metsänhoidon edistämiseen lautakunnan toiminta-alueella.

Metsänhoitoyhdistyksen tulee 13 §:n 1 a kohdan nojalla saamistaan metsänhoitomaksuista siirtää vuosittain vähintään kymmenen sadalta vararahastoon, kunnes sen varat ovat kohonneet vähintään yhdistyksen kolmena edellisenä vuonna keskimäärin vuotta kohden saamien metsänhoitomaksujen määrään. Tämän rahaston viroja yhdistys saa käyttää ainoastaan metsänhoitolautakunnan luvalla erityisten syiden sitä vaatiessa. Vararahasto on täydennettävä, jos se käyttämisen tai metsänhoitomaksun kohoamisen vuoksi on käynyt pienemmäksi, kuin edellä on sanottu.

Jos metsänhoitoyhdistystä varten jo on 14 §:n 1 momentin mukaisesti talletettuja varoja, tulee metsänhoitolautakunnan yhdistystä perustettaessa tai entisen toimintaaluetta laajennettaessa määrätä, onko ja kuinka suuri osa niistä siirrettävä vararahastoon.

Jos metsänhoitoyhdistys menettelee vastoin tämän lain tai sen nojalla annetun asetuksen säännöksiä tai toimii ilmeisesti epätarkoituksenmukaisella tavalla, voi maatalousministeriö päättää, että yhdistykselle tulevat metsänhoitomaksut on osaksi tai kokonaan luovutettava metsänhoitolautakunnalle käytettäväksi sen päättämällä tavalla yksityismetsätalouden edistämiseen metsänhoitoyhdistyksen toiminta-alueella.

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

Asetuksella voidaan myös säätää, että tämän lain täytäntöönpano on joissakin osissa maata lykkäytyvä toistaiseksi tai määräajaksi.

Tässä laissa tarkoitettujen metsänhoitomaksujen maksuunpano tapahtuu ensi kerran vuonna 1952 toimitettavan kunnallisverotuksen yhteydessä.

Tätä lakia ei sovelleta ennen sen voimaantuloa perustettuun metsänhoitoyhdistykseen, ennen kuin yhdistyksen toimintaalueelle on hankittu 2 §:ssä tarkoitettu vahvistus, sen säännöt on muutettu tämän lain mukaisiksi ja muutos on 6 §:ssä säädetyssä järjestyksessä merkitty yhdistysrekisteriin.