6§

Työntekijän omaisella tarkoitetaan tässä laissa, mikäli 23 §:n 2 ja 4 momentin ja 25 §:n säännöksistä ei muuta johdu:

puolisoa ja seitsemäätoista vuotta nuorempaa lasta; sekä

seitsemäätoista vuotta vanhempaa lasta sekä vanhempia, otto- ja isovanhempia, lapsenlapsia ynnä seitsemäätoista vuotta nuorempia sisaruksia, jos mainittujen henkilöiden työ tai ansiokyky ja varallisuus ovat niin vähäiset, että he elatukseensa nähden ovat olleet huomattavasti riippuvaisia vahingoittuneesta.

7§

Edellä 6 §:ssä tarkoitettuna lapsena pidetään myös ottolasta, aviopuolison lasta, jonka huoltaja sanottu aviopuoliso on, sekä sellaista avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta, johon nähden työntekijää elatusvelvollisuus on oikeuden päätöksellä tai sopimuksella vahvistettu.

Lasta, jotka molemmat vanhemmat ovat kuolleet, sanotaan tässä laissa täysorvoksi. Avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi katsotaan täysorvoksi, kun hänen äitinsä ja 1 momentissa tarkoitettu elatusvelvollinenkin, jos sellainen on ollut, ovat kuolleet.

18§

Elinkoron muodostavat peruskorko ja täydennyskorko.

Peruskorko on haitta-asteen osoittama osa 16 §:ssä mainitun elinkoron puolikkaasta. Haitta-asteella tarkoitetaan lukua, joka osoittaa, minkä verran vammasta tai sairaudesta on katsottava vahingoittuneen sitä ennen vallinneeseen tilaan verrattuna yleensä koituvan haittaa.

Täydennyskorko on enintään puolet 16 §:ssä mainitusta elinkorosta. Täydennyskorkona annetaan, jos vahingoittuneen haitta-aste on vähintään seitsemänkymmentäviisi sadalta, sen enimmäismäärä ja, jos haitta-aste on edellä mainittua pienempi, alla olevan taulukon osoittama osa täydennyskoron enimmäismäärästä, kuitenkin niin, ettei vahingoittuneelle, jonka haitta-aste on pienempi kuin kolmekymmentä sadalta, täydennyskorkoa anneta.

Haitta-aste %	Täydennyskorko	Haitta-aste %	Täydennyskorko
30―34	1/10	50―54	5/10
35―39	2/10	55―59	6/10
40―44	3/10	60―64	7/10
45―49	4/10	65―69	8/10
		70―74	9/10

Kuitenkin voidaan haitta-asteesta riippumatta harkinnan mukaan määrätä, onko ja minkä verran täydennyskorkoa annettava, jos vamman vaikutusta ansiokykyyn on vahingoittuneen ammatissa, huomioon ottaen myös ikä, sukupuoli, uuteen ammattiin siirtymismahdollisuudet ja muut asiaan vaikuttavat seikat, pidettävä yleensä poikkeuksellisen suurena tai pienenä.

Jos vahingoittuneella tapaturman sattuessa oli ja edelleen on omaisia, lisätään hänen täydennyskorkoaan kolmellakymmenellä sadalta yhdestä omaisesta ja, jos heitä on useampia, kahdellakymmenellä sadalta jokaisesta hänellä sen lisäksi olevasta omaisesta, kuitenkin niin, että elinkorko on enintään 16 §:ssä mainitun elinkoron kaksinkertainen määrä.

Kaksikymmentäyksi vuotta täyttäneellä elinkoronsaajalla, joka ei työskentele oppiakseen jotakin ammattia, älköön kuitenkaan olko oikeutta suurempaan elinkorkoon, kuin mitä hänen vuosityöansionsa on ollut.