Avioliittolain 39, 40 ja 46―51 §:n sekä III ja V osan säännöksiä on soveltuvilta kohdin noudatettava myöskin sellaisiin puolisoihin nähden, jotka ovat menneet avioliittoon ennen sen voimaantuloa. Arvosteltaessa kumpaisenkin puolison kykyä ottaa osaa perheen elatukseen on tällöin otettava huomioon sen omaisuuden suuruus, jota hän vallitsee.

Kun vaimo tahtoo luovuttaa tai velasta kiinnityttää avioliittolain 38 §:ssä tarkoitettua omaisuutta, jonka hän avioliittolain voimaan tultua on saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla ja johon toisella puolisolla on naimaosa, noudattakoon, mitä sanotussa lainkohdassa sekä avioliittolain 40 §:ssä on säädetty.

Jos puolisot ovat saaneet pesäeron, on, sen jälkeen kun tuomion suhteen on menetelty, niinkuin avioliittolain 43 §:ssä sanotaan avioehtosopimuksista, ja jako on toimitettu, sanottua lakia sellaisenaan heihin sovellettava; älköön kuitenkaan toisella puolisolla olko avio-oikeutta toisen omaisuuteen, ellei avioehtosopimuksin toisin määrätä. Paitsi niissä tapauksissa, jolloin pesäero tätä ennen on voitu myöntää, olkoon puolisoilla oikeus saada pesäero myöskin, kun ovat siitä yksimieliset.