Tämän lain alainen on liike, laitos ja yritys, jossa yksi tai useampi henkilö, työntekijä, palkasta tekee työtä toisen, työnantajan, lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena.

Leipomotyöhön on tätä lakia sovellettava, sikäli kuin siitä ei ole erikseen säädetty.

Tämän lain säännöksiä on sovellettava kahdeksantoista vuotta täyttäneisiin työntekijöihin, niin myös nuorempiin työntekijöihin, mikäli heidän työajastaan ja käyttämisestään tässä laissa tarkoitettuun työhön ei ole erikseen säädetty.

Tämä laki koskee 1 momentissa mainituin edellytyksin myös työntekijöitä, jotka yhteisesti, työkuntana, ovat sitoutuneet työnantajan johdon ja valvonnan alaisina tekemiään jonkin työn, sekä heidän työnantajan suostumuksella avuksensa työhön ottamiaan työntekijöitä.

Tätä lakia ei sovelleta sellaiseen työnjohdossa tai -valvonnassa olevaan työntekijään, joka ei osallistu tai joka vain tilapäisesti osallistuu johdettaviensa tai valvottaviensa työntekijäin työhön.

Asetuksella säädetään, keihin valtion, kunnan ja muun julkisen yhteisön, paitsi seurakunnan, viran tai toimenhaltijoihin on sovellettava, mitä tässä laissa on työntekijästä säädetty.

Virallisen syyttäjän tai valtion ammattientarkastajan taikka työnantajain ja työntekijäin keskusjärjestöjen pyynnöstä on työneuvoston ratkaistava, onko työtä tai työntekijää pidettävä sellaisena, johon tätä lakia on sovellettava.

Ammattientarkastajan on, milloin asianosainen sitä vaatii, saatettava 1 momentissa mainittu kysymys työneuvoston ratkaistavaksi, jollei asiaa muuten ole pidettävä ilmeisen selvänä.

Jos tuomio istuimessa vireillä olevan asian ratkaisu riippuu 1 momentissa mainitusta kysymyksestä, siirtäköön tuomioistuin tämän kysymyksen ratkaisemisen työneuvostolle, milloin katsoo sen tarpeelliseksi tai asianosainen sitä vaatii, ja päättäköön tuomioistuin asian vasta sen jälkeen, kun työneuvoston ratkaisu on sille toimitettu.

Työntekijän säännöllinen työaika on kauintaan 8 tuntia vuorokaudessa ja 47 tuntia viikossa, paitsi jäljempänä 7 §:ssä tarkoitetussa työssä, jossa työtuntien määrä viikossa saa olla enintään 48.

Jos säännöllinen työaika määrättyinä viikon päivinä on kahdeksaa tuntia lyhyempi, voidaan sitä muina saman viikon päivinä pitentää vastaavasti, ei kuitenkaan enemmän kuin tunnilla ja sallittua viikkotuntien lukumäärää lisäämättä.

Jos muissa kuin 1 momentissa mainituissa tapauksissa havaitaan välttämättömäksi siinä tarkoitettu työajan järjestely, voi työneuvosto hakemuksesta antaa siihen määrääminsä ehdoin luvan.

Työssä, jota sen teknillisen laadun vuoksi on keskeytymättä tehtävä vuorokaudet umpeensa viikon kaikkina päivinä, saa työntekijää työneuvoston suostumuksin ja sen määräämin ehdoin pitää työssä kauemmin kuin 8 tuntia vuorokaudessa ja 48 tuntia viikossa, kuitenkin niin, ettei säännöllinen työaika kolmen viikon pituisena ajanjaksona saa olla pitempi kuin 144 tuntia.

Milloin työntekijä sopimuksen mukaan on velvollinen oleskelemaan asunnossaan, josta hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön, ei sitä aikaa, jonka hän täten työtä suorittamatta joutuu olemaan sidottuna, lueta työaikaan, vaikka siitä olisikin sovittu korvausta suoritettavaksi, ellei työneuvosto työntekijän hakemuksesta tai ammattientarkastajan esityksestä toisin päätä.

Työntekijälle on suoritettava 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa korvaus vähintään puolesta siinä mainitusta ajasta joko rahana tai siten, että vähintään puolet sanotusta ajasta luetaan työaikaan.

Kaivos- ja vuoriteollisuudessa luetaan työaikaan myös kaivokseen laskeutuminen ja siitä nouseminen. Samoin luetaan työaikaan muussa työssä kulkeminen tai kuljetus työnantajan määräämästä lähtöpaikasta varsinaiseen työn suorituspaikkaan ja sieltä lähtöpaikkaan palaaminen. Muussa tapauksessa älköön matkaan käytettyä aikaa luettako työaikaan, vaikka siitä olisikin sovittu korvausta suoritettavaksi.

Työnantaja älköön pitentäkö tässä laissa säädettyjä työaikoja antamalla työtä työntekijän kotona tehtäväksi.

Työntekijää olkoon lupa hänen suostumuksellaan pitää ylityössä 5 §:ssä mainitun työajan lisäksi kauintaan 24 tuntia kahden viikon aikana sekä 6 ja 7 §:ssä mainitun työajan lisäksi 36 tuntia kolmen viikon aikana, kuitenkin niin, ettei ylityötuntien määrä kalenterivuoden aikana nouse 200 suuremmaksi.

Työneuvoston luvalla saadaan, milloin erikoiset syyt sitä vaativat, 1 momentissa mainitun vuotuisen ylityöajan lisäksi pitää työntekijää hänen suostumuksellaan ylityössä kauintaan 150 tuntia kalenterivuodessa.

Milloin ylityön suorittaminen työn laadun ja erittäin pakottavien syiden vuoksi on välttämätöntä, älköön 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu viran tai toimen haltija kieltäytykö sitä tekemästä.

Kun luonnontapahtuma, tapaturma tai muu seikka, jota ei ole voitu ennakolta tietää, on aiheuttanut keskeytyksen liikkeen, laitoksen tai yrityksen säännöllisessä toiminnassa tahi vakavasti uhkaa johtaa sellaiseen keskeytykseen taikka hengen, terveyden tai omaisuuden joutumiseen vaaranalaiseksi, saatakoon, siinä määrin kuin mainitut syyt vaativat, pitentää 5, 6 ja 7 §:ssä säädettyjä työaikoja, ei kuitenkaan kauemmin kuin neljän viikon aikana. Tällaisesta työajan pitennyksestä sekä sen syystä, laajuudesta ja todennäköisestä kestävyydestä on työnantajan viivytyksettä tehtävä kirjallinen ilmoitus asianomaiselle valtion ammattientarkastajalle. Ammattientarkastaja voi, tutkittuaan asian, joko jättää sen tehdyn ilmoituksen varaan tai ryhtyä toimenpiteisiin pitennyksen rajoittamiseksi tai lopettamiseksi.

Tässä pykälässä mainittua hätätyötä älköön luettako 11 §:ssä tarkoitettuun ylityöaikaan.

Edellä 1 momentissa tarkoitetuissa töissä, jotka on järjestetty kahteen tai useampaan vuoroon, tulee vuorojen, jollei työneuvosto ole myöntänyt sitä poikkeusta, säännöllisesti vaihtua ja joka viikko muuttua.

Naisten pitäminen työssä kello kahdenkymmenenyhden ja kuuden välisenä aikana olkoon kielletty muissa kuin 6 ja 12 §:ssä sekä 13 §:n 1 momentin 2, 4 ja 6 kohdassa tarkoitetuissa töissä ja tapauksissa.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei koske naisten pitämistä leipomotyölaissa tarkoitetuissa töissä.

Jos erikoiset syyt niin vaativat, olkoon työneuvostolla valta määräajaksi, kauintaan kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan, myöntää poikkeuksia 1 momentissa säädetystä kiellosta.

Työntekijälle on annettava sunnuntain ajaksi tai, jollei se ole mahdollista, muuna viikon aikana vähintään 30 tuntia kestävä yhdenjaksoinen viikkolepo.

Tämän lain 7 §:ssä tarkoitetussa keskeytymättömässä työssä saadaan kuitenkin viikkolepo järjestää niin, että sitä kolmen viikon aikana tulee keskimäärin 30 tuntia viikkoa kohden ja vähintään 24 tuntia kullakin kerralla.

Tämän pykälän säännöksistä voidaan tehdä poikkeuksia, milloin säännöllinen työaika vuorokaudessa on kauintaan 3 tuntia, sekä 12 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa, niin myös milloin työn teknillinen laatu ei salli joidenkin työntekijäin täydellistä työstä vapauttamista. Jos erimielisyyttä ilmaantuu siitä, onko työn teknillinen laatu sellainen, kuin edellä on sanottu, voidaan kysymys alistaa työneuvoston ratkaistavaksi.

Kun työaika vuorokaudessa on seitsemää tuntia pitempi, on työntekijälle, jäljempänä tässä pykälässä mainituin poikkeuksin, annettava työn aikana ainakin yksi säännöllinen, vähintään tunnin kestävä lepoaika, jonka aikana hän saakoon esteettömästi poistua työpaikaltaan. Tämä ei kuitenkaan koske sellaisia työntekijöitä, joiden työpaikalla olo on työn jatkumiselle välttämätön.

Työneuvostolla on valta myöntää poikkeuksia 1 momentin säännöksistä.

Milloin työ on järjestetty säännöllisesti vaihtuviin seitsemää tuntia pitempiin vuoroihin, niin myös 6 §:ssä tarkoitetuissa töissä, on työntekijälle annettava vähintään puoli tuntia kestävä lepoaika tai tilaisuus aterioida työn aikana.

Lepoaikaa älköön luettako työaikaan, jos työntekijä saa sinä aikana esteettömästi poistua työpaikalta.

Ylityöstä ja hätätyöstä, jota tehdään 5 §:ssä mainitun vuorokautisen työajan lisäksi, on kahdelta ensimmäiseltä tunnilta maksettava viidelläkymmenellä ja seuraavilta tunneilta sadalla prosentilla korotettu palkka.

Milloin vuorokautta pitemmän ajanjakson säännöllinen työaika on rajoitettu sekä työ on jatkunut koko sellaisen ajanjakson, on ylityötunneilta, jotka nousevat enintään puoleen ajanjakson aikana sallitusta enimmäismäärästä, maksettava viidelläkymmenellä ja seuraavilta ylityötunneilta sadalla prosentilla korotettu palkka. Jollei työsuhde ole jatkunut koko ajanjaksoa ja keskimääräinen työaika työhön käytettyinä vuorokausina on kahdeksaa tuntia pitempi, on vuorokauden kahdelta ensimmäiseltä keskimääräiseltä ylityötunnilta maksettava viidelläkymmenellä ja seuraavilta sadalla prosentilla korotettu palkka.

Laskettaessa 1 ja 2 momentissa mainittua palkan korotusta työstä, josta palkka on määrätty tuntia pitemmältä ajanjaksolta, on tunnilta suoritettava peruspalkka laskettava siten, että sopimuksenmukainen palkka jaetaan säännölliseen työhön käytetyllä tuntimäärällä. Työssä, jota suoritetaan kappale- tai urakkapalkalla, lasketaan tuntipalkka siten, että kappale- tai urakkapalkka jaetaan kappaleen valmistamiseen tai urakan suorittamiseen käytetyllä tuntimäärällä, jollei työneuvosto ole hakemuksesta muuta perustetta vahvistanut. Jos palkkaukseen sisältyy luontoisetuja, on ne otettava huomioon palkan korotusta laskettaessa.

Sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tämän pykälän mukaan tulevia etuja tahi jolla edellä mainittu korotettu palkka sisällytetään peruspalkkaan, on mitätön.

Sunnuntaina tai muuna kirkollisena juhlapäivänä tehdystä työstä, jota tässä laissa sanotaan sunnuntaityöksi, on maksettava kaksinkertainen palkka. Jos työ on ylityötä tai hätätyötä, on siitä lisäksi suoritettava 17 §:ssä säädetty korvaus, joka lasketaan työntekijäin korottamattomasta palkasta.

Mitä 17 §:n 2 ja 3 momentissa on säädetty ylityöstä ja hätätyöstä suoritettavan korotetun palkan laskemisesta, on vastaavasti noudatettava myös sunnuntaityöstä suoritettavaa korotettua palkkaa laskettaessa. Kuitenkin voidaan sunnuntaityöstä 1 momentin mukaan tuleva korotettu palkka, mikäli sanottu työ ei ole ylityötä tai hätätyötä, sisällyttää työntekijälle suoritettavaan kuukausipalkkaan sitä koskevalla sopimuksella tai, kysymyksen ollessa 3 §:n 2 momentissa tarkoitetusta viran tai toimen haltijasta, asianomaisen viranomaisen päätöksellä, joka saatetaan viran ja toimen haltijain tiedoksi.

Sunnuntaiksi tai kirkolliseksi juhlapäiväksi luetaan tässä laissa vuorokausi, joka alkaa kello kahdestakymmenestäneljästä sanotun päivän vastaisena yönä. Tämä vuorokausi voidaan kuitenkin 7 §:ssä tarkoitetussa työssä laskea alkavaksi joko kuusi tuntia aikaisemmin tahi kuusi tuntia myöhemmin

Työntekijää, joka kieltäytyy tekemästä sunnuntaityötä, älköön koetettako pakottaa siihen. Tämä ei kuitenkaan koske työtä, jota sen laadun vuoksi tehdään säännöllisesti kaikkina viikon päivinä.

Sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tämän pykälän mukaan tulevia etuja tahi jolla edellä mainittu korotettu palkka sisällytetään peruspalkkaan, on mitätön.

Oikeus 17 ja 18 §:ssä säädettyyn korotettuun palkkaan on rauennut, jollei kannetta ole nostettu vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jolloin sellainen oikeus syntyi.

Jokaista tämän lain alaista työpaikkaa varten on työnantajan, milloin se työn laatuun nähden on mahdollista, laadittava työtuntijärjestelmä, jossa mainitaan aika, milloin työ alkaa ja päättyy, sekä ruokailu- ja lepoajat.

Työnantajan on pidettävä luetteloa tehdystä hätä ja ylityöstä sekä niistä maksetusta korotetusta palkasta. Luetteloon on merkittävä myös sunnuntaityö ja siitä maksettu korotettu palkka.

Edellä 2 momentissa mainittu luettelo on vaadittaessa näytettävä tarkastusviranomaiselle ja työntekijäin luottamusmiehelle sekä pyynnöstä kirjallisesti annettava työntekijälle tai hänen valtuutetulleen tieto työntekijää koskevista, luettelossa olevista merkinnöistä.

Työtuntijärjestelmästä on tarkastusviranomaiselle pyydettäessä toimitettava jäljennös.

Jokaisessa tämän lain alaisessa työpaikassa on työnantajan toimesta pidettävä sopivassa paikassa työntekijäin nähtävinä tämä laki ja sen nojalla annetut toimeenpanomääräykset sekä asianomaisen viranomaisen päätös niistä ehkä myönnetyistä poikkeuksista, niin myös käytännössä oleva työtuntijärjestelmä.

Tämän lain noudattamista valvovat ammattientarkastusviranomaiset.

Työnantajaa, joka rikkoo 5―16 §:ssä olevia työaikaa koskevia säännöksiä taikka muusta syystä kuin maksukyvyttömyyden johdosta laiminlyö 17 tai 18 §:ssä säädetyn ylityö, hätätyö tai sunnuntaityökorvauksen suorittamisen, rangaistakoon sakolla. Milloin rikkomus on tapahtunut ammattientarkastusviranomaisen huomautuksesta huolimatta tai asianhaarain ollessa muutoin raskauttavat, olkoon rangaistus vähintään kymmenen päiväsakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta.

Työnantajaa, joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka aikaansaadakseen vahinkoa, on pitänyt väärin 20 §:n 2 momentissa mainittua luetteloa tai muuttanut sitä tahi sen hävittänyt, kätkenyt taikka tehnyt mahdottomaksi lukea, rangaistakoon sakolla tai enintään kuuden kuukauden vankeudella.

Joka muutoin rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja määräyksiä, rangaistakoon enintään kahdellakymmenellä päiväsakolla.

Jos työnantajan edustaja havaitaan syypääksi tässä pykälässä mainittuun rikkomukseen eikä sitä samalla voida lukea työnantajan syyksi, rangaistakoon ainoastaan edustajaa.

Tässä laissa mainitut rikkomukset on virallisen syyttäjän pantava syytteeseen, 17 ja 18 §:ssä mainituissa tapauksissa ainoastaan, milloin asianomistaja on ilmoittanut rikkomuksen syytteeseen pantavaksi.

Tarkemmat määräykset tämän lain soveltamisesta annetaan asetuksella.