Joka perintönä, testamentilla tai lahjana saa omaisuutta, on velvollinen suorittamaan siitä valtiolle veroa sen mukaan, kuin tässä laissa säädetään.

Tässä laissa säädettyä veroa ei suoriteta kruununperinnöstä eikä sellaisesta omaisuudesta, joka yhdistyksen sääntöjen mukaan sen toiminnan lakattua on siirtynyt toiselle, taikka joka testamentilla tai lahjana on annettu valtiolle tai sen laitokselle, maakunnalle, kunnalle, kuntayhtymälle, seurakunnalle tai muulle uskonnolliselle yhdyskunnalle sekä armeliaisuus- tai opetuslaitokselle. Sama olkoon voimassa myös omauudesta, joka on annettu aatteelliselle yhdistykselle tai muulle yhteisölle, laitokselle tai säätiölle, jolla, sen tarkoittamatta toiminnallaan tuottaa siihen osallisille taloudellisia etuja, on tieteellinen, taiteellinen, kansanvalistusta, maanpuolustusta tai kotimaista elinkeinoelämää edistävä tahi muu yleishyödyllinen tarkoitus.

Perintö tai lahjaveroa ei suoriteta myöskään testamentilla tai lahjana saadusta elinkautisesta nautintaoikeudesta, eläkkeestä taikka muusta elinkaudeksi tai määrävuosiksi jollekin testamentilla tai lahjana annetusta etuudesta.

Hallituksella on oikeus myöntää vastavuoroisuuden perusteella poikkeuksia siitä, mitä tässä laissa säädetään velvollisuudesta suorittaa veroa sellaisesta irtaimesta omaisuudesta, jonka ulkomaalainen kuollessaan on jättänyt jälkeensä taikka jonka ulkomaalainen on lahjana saanut.

Perintövero, joka 1 momentin 2 kohdassa mainitusta omaisuudesta on muussa maassa maksettu, saadaan vähentää täällä samasta omaisuudesta suoritettavasta perintöverosta.

Henkilön katsotaan asuvan Suomessa, jos hänellä tai hänen perheellään on täällä varsinainen asuntonsa taikka jos hän jatkuvasti täällä oleskelee yli kuuden kuukauden ajan, jolloin tilapäinen poissaolo ei estä pitämästä oleskelua jatkuvana.

Milloin perinnönjättäjänä on Suomessa olevaan vieraan vallan lähetystöön tai lähetettyyn konsulivirastoon kuuluva henkilö, hänen perheensä jäsen tai palvelijansa, jotka eivät ole Suomen kansalaisia, sovelletaan perintöön kuuluvaan omaisuuteen tämän pykälän säännöksiä ainoastaan kiinteän omaisuuden ja sen käyttöä varten tarpeellisen irtaimiston osalta.

Velvollisuus suorittaa perintöveroa alkaa, 7 §:ssä mainituin poikkeuksin, sekä perillisen että testamentinsaajan osalta perinnönjättäjän kuolemasta.

Perintöveroa määrättäessä on vero pantava perillisten suoritettavaksi siitä omaisuusuudesta, josta ei sitä ennen ole esitetty kirjallista testamenttia tai todistusta siitä, että omaisuudesta tehty suullinen testamentti on valvottu tai ilmoitettu valvottavaksi taikka että perilliset ovat sellaisen testamentin hyväksyneet. Siitä omaisuudesta, josta sellainen testamentti tai todistus on esitetty, pannaan vero testamentinsaajan maksettavaksi.

Sellaisesta omaisuudesta, joka omistustai muunlaisella oikeudella tulee perilliselle tai testamentinsaajalle määrättyjen ehtojen täyttyessä tahi muuten myöhemmin kuin perinnönjättäjän kuollessa, on perintövero suoritettava vasta sitten, kun omaisuus on saatu. Omaisuudesta, joka purkavin ehdoin saadaan, on vero kohta suoritettava.

Jos aviopuolisot ovat tehneet keskinäisen testamentin sellaisin ehdoin, että jälkeen jääneen puolison ei voida katsoa saaneen omistusoikeutta toisen puolison yksityiseen omaisuuteen tahi pesänosuuteen, älköön jälkeen jäänyt olko velvollinen maksamaan veroa testamentilla saamastaan etuudesta.

Perintöveron perusteeksi pannaan se arvo, mikä verotettavalla omaisuudella oli verovelvollisuuden alkaessa.

Kuolinpesän omaisuuden arvosta saadaan vähentää vainajan hautaamisesta sekä perunkirjoituksesta, pesänjaosta ja hautakiven hankkimisesta ja pystyttämisestä aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, niin myös velat, joihin luetaan myös kuolinpesästä menevät, perinnönjättäjän elinaikaan kohdistuvat julkiset verot ja maksut. Älköön kuitenkaan vähennettäkö velkaa, josta muussa maassa oleva kiinteistö on kiinnitetty, eikä myöskään perintöveroa.

Verovelvolliselle tulevan omaisuuden arvosta saadaan niin ikään vähentää sellaisten velvoitusten arvo, joiden nojalla verovelvollisen tulee kertakaikkiaan tahi aikaajoin toimittaa toiselle rahanarvoinen suoritus taikka antaa toisen jollakin tavoin käyttää hyväkseen verovelvollisen omaisuutta, mikäli tämä ei siitä saa vastiketta.

Sellaisen verotettavan omaisuuden arvosta, joka kuuluu muussa maassa asuneen henkilön jäämistöön, vähennettäköön ainoastaan ne velat ja velvoitukset, jotka kohdistuvat mainittuun omaisuuteen.

Omaisuus arvioidaan niiden perusteiden mukaan, jotka ovat voimassa omaisuuden arvioimisesta tulo- ja omaisuusverotuksessa.

Sellaisen velvoituksen arvo, joka 9 §:n 3 momentin mukaan saadaan vähentää vero velvolliselle tulevan omaisuuden arvosta, määrätään vastaavan oikeuden arvioimisperusteen mukaan.

Ottolapsella tarkoitetaan myös sellaista kasvattilasta, joka ennen ottolapsista annetun lain voimaantulemista ja ennenkuin on täyttänyt kolme vuotta, on joutunut kasvattivanhempiensa hoitoon ja sen jälkeen näiltä saanut saman hoidon kuin oma lapsi.

Jos perinnönjättäjä, maan ollessa sodassa tai sitä vastaavassa tilanteessa, on sotilaallisen toiminnan yhteydessä kaatunut tai muuten saanut surmansa taikka myöhemmin kahden vuoden aikana kuollut edellä tarkoitetun sotilaallisen toiminnan johdosta saamaansa vammaan tai tautiin, on perintö, kun perinnönsaajana on perinnönjättäjän lapsi tai ottolapsi taikka aviopuoliso, tällaisen omaisuuden kohdalta verovapaa 200,000 markan määrään asti osuutta kohti, jolloin 1 momentin 1 ja 2 kohdassa mainittuja vähennyksiä ei verovelvollisen hyväksi lasketa.

Jos jäämistöön kuuluu perinnönjättäjän kotiin kuuluneita huone- ja talouskaluja, vaatteita sekä muuta asuntoirtaimistoa, on perintö, kun perinnönsaajana on perinnönjättäjän lapsi tai ottolapsi taikka aviopuoliso, vielä lisäksi tällaisen omaisuuden kohdalta verovapaa 20,000 markan määrään asti osuutta kohti.

Kun perintöosuus tai sen 12 §:n mukaan laskettu jäännös ei nouse 20,000 markkaan, on se verosta vapaa.

Jos omaisuus testamentilla tulee yhteisesti kahdelle tai useammalle henkilölle jotka ovat erilaisessa sukulaisuussuhteessa testamentintekijään, määrätään vero sen henkilön sukulaisuuden mukaan, joka on kaukaisinta sukua. Aviopuolisoille tulisesta omaisuudesta lasketaan vero läheisempääsukua olevan henkilön mukaan.

Milloin omaisuus on tuleva kahdelle tai useammalle henkilölle siten, että se, sitten kuin toisen oikeus on lakannut, siirtyy toiselle, määrätään myöhemmän omaisuudensaajan suoritettava vero hänen ja perinnönjättäjän välisen sukulaisuussuhteen mukaan.

Perintöveroa määrättäessä on otettava lukuun myös sellainen lahja, jonka perinnönjättäjä on antanut perilliselle tai testamentinsaajalle ehdolla, että lahjansaaja saa lahjan haltuunsa vasta antajan kuolleessa.

Sama olkoon lakina myötäjäisistä ja sellaisesta pesästä annetusta omaisuudesta, joka lain mukaan on perinnönjaossa otettava lukuun, niin myös muusta lahjasta, jonka perillinen tai testamentinsaaja on saanut perinnönjättäjältä kahden viimeisen vuoden kuluessa ennen hänen kuolemaansa ja joka ei 19 §:n 2 tai 3 kohdan mukaan ole lahjaverosta vapaa. Perintöverosta vähennettäköön kuitenkin sen lahjaveron määrä, mikä omaisuudesta on suoritettu, sekä kiinteistön lainhuudatusta haettaessa maksettu leimavero, ellei sitä aikaisemmin ole lahjaverosta vähennetty.

Milloin samasta omaisuudesta olisi kahden tai useamman, kahden vuoden kuluessa sattuneen kuolemantapauksen johdosta suoritettava perintöveroa, on siitä maksettava veroa vain kerran, sen sukulaisuussuhteen mukaaa mikä näissä tapauksissa on kaukaisin.

Lahjavero, minkä muualla kuin Suomessa asuva henkilö on tällä olevasta irtaimesta omaisuudesta suorittanut siellä, missä hän asuu, taikka joka 1 momentin 2 kohdassa mainitusta omaisuudesta on muualla kuin Suomessa maksettu, saadaan vähentää siitä lahjaverosta, mikä täällä on samasta omaisuudesta suoritettava.

Kun kauppa- tai vaihtosopimuksen ehdoista selviää, että sovittu vastike on enintään kolme neljännestä käyvästä hinnasta, katsotaan käyvän hinnan ja vastikkeen välinen ero lahjaksi.

Suomessa olevaan vieraan vallan lähetystöön tai lähetettyyn konsulivirastoon kuuluvan henkilön, hänen perheensä jäsenen tai palvelijansa, jotka eivät ole Suomen kansalaisia, antamaan lahjaan kuuluvaan omaisuuteen kohdistuvan lahjaveron määräämisessä noudatetaan vastaavasti, mitä 4 §:n 4 momentissa on säädetty perintöverosta.

Velvollisuus suorittaa lahjaveroa alkaa, kun lahjansaaja on saanut lahjan haltuunsa. Milloin alaikäinen on vanhemmiltaan saanut veronalaisen lahjan, katsotaan verovelvollisuuden alkavan silloin, kun lahjoitus on tehty.

Jos lahjansaaja on kahden vuoden kuluessa ennen verovelvollisuuden alkamista saanut samalta antajalta yhden tai useampia verotettavia lahjoja, on nekin veroa määrättäessä otettava lukuun. Verosta on kuitenkin vähennettävä se lahjavero, mikä aikaisemmista lahjoista jo on suoritettu.

Eri antajilta saadut lahjat on erikseen verotettava.

Mitä edellä 9, 10, 11, 14 ja 15 §:ssä on säädetty perinnöstä ja testamentista, on soveltuvilta kohdin vastaavasti voimassa lahjasta.

Vero perintönä tai testamentilla saadusta omaisuudesta määrätään siinä kunnassa, missä perinnönjättäjä kuollessaan vakinaisesti asui.

Milloin omaisuus on tuleva kahdelle tai useammalle henkilölle siten, että se, sitten kuin toisen oikeus on lakannut, siirtyy toiselle, on kuitenkin myöhemmän haltijan suoritettava vero määrättävä siellä, missä edellinen haltija asuu tai kuollessaan asui.

Lahjasta määrätään vero siinä kunnassa, missä lahjanantaja asui verovelvollisuuden alkaessa.

Milloin 22 tai 23 §:n säännöksiä ei käy soveltaminen, on vero määrättävä siinä kassa, missä verotettava omaisuus verovelvollisuuden alkaessa suurimmalta osaltaan oli, taikka, jollei se ollut tässä maassa, missä verovelvollinen veroa määrättäessä asuu.

Perintöveron määrääminen toimitetaan perinnönjättäjän jäämistöstä laaditun perukirjan johdolla.

Niissä tapauksissa, jotka mainitaan 22 §:n 2 momentissa, on veroa määrättäessä otettava huomioon myös edellisen haltijan tai osuutta rasittavan oikeuden haltijan jäämistöstä laadittu perukirja.

Milloin lainmukainen perinnönjako jo on toimitettu, olkoon jakokirja perukirjan ohella ohjeena veroa määrättäessä.

Jos perinnönjättäjä kuollessaan ei asunut Suomessa, taikka jos velvollisuus suorittaa perintöveroa alkaa myöhemmin, kuin 5 §:ssä on säädetty, eikä veron määräämistä ole toimitettava sen mukaan, kuin 25 §:n 2 momentissa on säädetty, on verovelvollisen tahi, kun hän ei ole Suomessa, sen, jolla on kuolinpesä hallussaan, annettava veron määräämisen ohjeeksi veroilmoitus.

Lahjavero määrätään verovelvollisen annettavan veroilmoituksen perustella.

Perukirjaan on merkittävä, missä perinnänjättäjä kuollessaan vakaisesti asui, ja sen oheen on liitettävä sellainen ote kirkonkirjasta tai siviilirekisteristä, joka osoittaa vainajan oikeudenomistajat. Perukirjassa on myös mainittava nimi, toimi, kotipaikka ja asunto-osoite, joka pesästä saa omaisuutta, sekä niin ikään mainittava, kuka pesänhoitajana ottaa vastaan perintöveroasiaa koskevia ilmoituksia.

Kaikki sellaiset kirjoitukset ja asiakirjat, mitkä ovat tarpeelliset pesän tilan selville saamiseksi, on perukirjaan otettava tai siihen jäljennöksinä liitettävä.

Pesän omaisuudesta tehdyn luettelon jälkeen, jossa omaisuus on säädettyjen perusteiden mukaan arvioitu, mainittakoon perukirjassa, onko perilliselle tai testamentinsaajalle annettu sellaista omaisuutta, joka 16 §:n mukaan on otettava lukuun perintöveroa määrättäessä, niin myös sen omaisuuden laatu ja arvo.

Milloin omaisuudesta suoritettava perintövero on määrättävä muun henkilön kuin perinnönjättäjän jäämistöstä laaditun perukirjan nojalla, on tähän perukirjaan erikseen merkittävä myös sanottu omaisuus ja sen arvo, niin myös kenen siitä on perintöveroa suoritettava.

Jos vainaja on muussa Suomen kunnassa, kuin missä hän kuollessaan asui, jättänyt jälkeensä omaisuutta, josta toimitetaan eri perunkirjoitus, on siitä tehtävä merkintä asuinpaikassa laadittavaan perukirjaan.

Veroilmoituksessa on mainittava verovelvollisen nimi, toimi, kotipaikka ja asuntoosoite sekä sen nimi ja kotipaikka, jolta omaisuus on saatu, heidiin välisensä sukulaisuussuhde sekä omaisuuden laatu ja säädettyjen perusteiden mukaan laskettu arvo, niin myös sellainen omaisuus, joka 16 §:n ja 20 §:n 2 momentin mukaan on veroa määrättäessä otettava lukuun.

Ilmoituksen oheen on liitettävä alkuperäisinä tai oikeiksi todistettuina jäljennöksinä ne asiakirjat, joista verovelvollisuuden perusteena olevat seikat selviävät, sekä, jos määrättävästä verosta on vähennettävä jo suoritettu vero, selvitys tästä verosta.

Veron määräämisen toimittavat, perintöverolautakuntana, tulo- ja omaisuusverotusta varten asetetun verotuslautakunnan puheenjohtaja ja lääninhallituksen asiamieheksi määrätty jäsen sekä se verotuslautakunnan muista lääninhallituksen asettamista jäsenistä, jonka lääninhallitus, vuodeksi kerrallaan, siihen toimeen määrää. Puheenjohtajana perintöverolautakunnassa on verotuslautakunnan puheenjohtaja.

Milloin verotuslautakunnan puheenjohtaja tai lääninhallituksen asiamies on estynyt ottamasta osaa perintöveroasiain käsittelyyn, astuu hänen tilalleen hänen varamiehensä verotuslautakunnassa. Esteen sattuessa lääninhallituksen määräämälle perintöverolautakunnan jäsenelle kutsuttakoon hänen tilalleen se lääninhallituksen asettamista verotuslautakunnan jäsenistä tai varamiehistä, jonka lääninhallitus on määrännyt hänen varamiehekseen.

Jos verotuslautakunnassa, paitsi puheenjohtajaa, on ainoastaan kaksi jäsentä, toimii se myös perintöverolautakuntana.

Lääninhallituksen verotuslautakuntaan asettama jäsen tai varamies älköön kieltäytykö perintöverolautakunnan jäsenyydestä tai varajäsenyydestä.

Perukirja on kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta kaksin kappalein toimitettava asianomaisen perintöverolautakunnan puheenjohtajalle. Jos vainaja on muualla jättänyt jälkeensä omaisuutta, josta on toimitettu eri perunkirjoitus, annettakoon siinä. laadittu perukirja samassa ajassa tästä perunkirjoituksesta lukien sen lautakunnan puheenjohtajalle, jonka tulee määrätä vero. Milloin perinnönjako jo on toimitettu, liitettäköön jakokirja perukirjan oheen.

Perintöverolautakunnan puheenjohtajan tulee viipymättä ilmoittaa asianomaiselle raastuvanoikeudelle tai kihlakunnantuomarille päivä, jona perintöveroasia on ratkaistu, taikka että perukirjan toimittaminen puheenjohtajalle on laiminlyöty.

Veroilmoitus on kaksin kappalein toimitettava asianomaisen perintöverolautakunnan puheenjohtajalle kolmen kuukauden kuluessa verovelvollisuuden alkamisesta.

Perintöverolautakunnan puheenjohtajan tulee, saatuaan perukirjan tai veroilmoituksen, valmistavasti tarkastaa tahi muulla lautakunnan jäseniä tarkastuttaa, onko verotettava omaisuus siihen täydellisesti merkitty ja oikein arvioitu sekä ovatko muut siinä olevat tiedot oikeat ja täydelliset. Jos lisäselvitystä tarvitaan, on tarkastuksen toimittajan se hankittava.

Muussa kunnassa olevasta omaisuudesta annetut tiedot lähettäköön perintöverolautakunnan puheenjohtaja, milloin tarpeelliseksi katsoo, sen kunnan perintöverolautakunnalle tarkastettavaksi.

Joka toimittaa 35 §:n 1 momentissa säädetyn valmistavan tarkastuksen, laatikoon myös ehdotuksen sen veron määrästä, mikä verovelvollisten on suoritettava. Kun tehdään ehdotus siitä verosta, joka on maksettava kuolinpesästä tulevasta osuudesta, noudatettakoon, mitä laissa ja veroa määrättäessä huomioon otettavassa testamentissa on pesän jakamisesta määrätty. Jos perinnönjako jo on säädetyssä järjestyksessä toimitettu, pidettäköön tätä perusteena, mikäli siinä eloon jääneelle aviopuolisolle ei ole avio-oikeuden nojalla tahi naima- tai etuosana annettu enempää, kuin hänelle laillisesti on tuleva.

Ne, jotka kuolinpesästä saavat omaisuutta, tai heidän lailliset edustajansa sekä perunkirjoituksen toimittajat ja se, joka on pesän ilmoittanut tai sitä hoitaa, niin myös lahjansaaja ovat velvolliset, perintöverolautakunnan tai sen jäsenen kehoituksesta, antamaan kaikki pesää tai lahjaa koskevat tiedot ja selvitykset.

Asianomaisen papiston sekä muiden viranomaisten tulee niin ikään pyydettäessä antaa tarvittavat tiedot.

Perintöverolautakunnan puheenjohtaja on, jos perintöverolautakunta niin päättää, oikeutettu vaatimaan pesän ilmoittajan valallassa vahvistamaan perukirjassa ilmoittamansa tiedot oikeiksi, kuten siitä perintökaaren 9 luvun 1 §:ssä on säädetty.

Perintöverolautakunta kokoontuu puheenjohtajan kutsusta, lääninhallituksen määrättävinä kuukausina, kaupungissa neljäkertaa ja maalla kahdesti vuodessa sinä aikana ja siinä paikassa, minkä puheenjohtaja määrää. Lääninhallituksella on valta määrätä, että lautakunta voi jollakin paikkakunnalla kokoontua harvemmin tai useammin, kuin edellä on sanottu.

Perintöverolautakunnan tulee hankkia tarpeelliseksi katsomansa lisäselvitys ja määrätä vero, tunnollisesti harkittuaan, mitä verotettavasta omaisuudesta sekä muista asiaan kuuluvista seikoista on selville käynyt tai tiedetään. Erimielisyyden sattuessa tulee päätökseksi se mielipide, jota kaksi jäsentä kannattaa.

Perintöverolautakunnan kokouksissa on puheenjohtajan pidettävä pöytäkirjaa, johon merkitään kunkin verovelvollisen suoritettavaksi määrätty vero, lautakunnassa toimitetut äänestykset sekä, milloin veroa määrättäessä on poikettu verotusta varten annetuista tiedoista, syyt siihen, niin myös mitä muuten katsotaan tarpeelliseksi. Pöytäkirja on viipymättä lautakunnan tai kahden sen jäsenen tarkistettava.

Kun vero on määrätty, tulee perintöverolautakunnan puheenjohtajan kirjoittaa perukirjan tai veroilmoituksen kumpaankin kappaleeseen laskelma, joka osoittaa kunkin verovelvollisen suoritettavaksi määrätyn veron ja verojen yhteenlasketun määrän, sekä päivä, jona asia on lautakunnassa ratkaistu. Jos kuolinpesästä ei ole veroa suoritettava, tehtäköön siitäkin merkintä perukirjaan tai veroilmoitukseen.

Tilastollisia ynnä muita tarkoituksia varten on veroluetteloon otettava tarvittavat lisätiedot, sen mukaan kuin siitä valtioneuvoston päätöksellä määrätään.

Perukirjan molemmat kappaleet ja veroilmoituksen toinen kappale sekä veroliput on perintöverolautakunnan puheenjohtajan toimesta neljäntoista päivän aikana pidettävä asianomaisen pesänhoitajan tahi veroilmoituksen antajan saatavina. Tästä on ilmoitettava, niinkuin julkisista kuulutuksista on säädetty, ja lisäksi kirjeellisesti pesänhoitajalle tai veroilmoituksen antajalle. Lääninhallituksella on kuitenkin valta määrätä, että kaupungeissa ja suuremmissa maalaiskunnissa tästä ilmoitetaan sillä tavoin, kuin asianomaisen kunnan kunnallisten ilmoitusten julkaisemisesta on voimassa.

Puheenjohtajan tulee myös verovelvollisen pyynnöstä antaa hänen kohdaltaan ote lautakunnan pöytäkirjasta ja veroluettelosta.

Veroluettelosta tulee perintöverolautakunnan kuukauden kuluessa verotuksen päättymisestä lääninkonttorille lähettää, sen välityksellä asianomaiselle veronkantoviranomaiselle toimitettavaksi, veroluettelon ote, josta näkyvät 42 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdassa mainitut tiedot.

Joka on tyytymätön perintöverolautakunnan häntä koskevaan päätökseen, saa siitä valittaa perintöverotarkastuslautakunnalle kolmenkymmenen päivän kuluessa 44 §:n 1 momentissa säädetyn ajan jälkeen. Lääninhallituksen asiamiehellä on oikeus hakea muutosta perintöverolautakunnan päätökseen kuudenkymmenen päivän kuluessa sen päivän jälkeen, jolloin lautakunnan päätös tehtiin.

Valituskirja toimitettakoon 1 momentissa mainitussa ajassa perintöverolautakunnan puheenjohtajalle tahi muulle valituksia vastaanottamaan määrätylle henkilölle. Puheenjohtajan on valituskirjaan merkittävä, milloin ja kuka sen on hänelle toimittanut, sekä, suotuaan asianhaarain mukaan lääninhallituksen asiamiehelle tai verovelvolliselle tilaisuuden selityksen antamiseen lyhyen määräajan kuluessa, viipymättä lähetettävä valituskirja siihen liitettyine asiakirjoineen ynnä selityksineen perintöverotarkastuslautakunnalle. Asiakirjoihin on puheenjohtajan pantava valitusta koskevalta kohdalta ote perintöverolautakunnan pöytäkirjasta ja veroluettelosta, jollei niitä ole valitukseen liitetty, sekä selitys 44 §:n 1 momentissa säädetystä määrä ajasta ynnä lautakunnan lausunto asiasta.

Perintöverotarkastuslautakuntana toimivat tulo- ja omaisuusverotusta varten asetetun tarkastuslautakunnan puheenjohtaja valtiovarainministeriön määräämä lautakunnan jäsen sekä se lautakunnan muista jäsenistä, jonka lääninhallitus, vuodeksi kerrallaan, siihen toimeen määrää. Puheenjohtajana on tarkastuslautakunnan puheenjohtaja. Esteen sattuessa astuvat puheenjohtajan ja valtiovarainministeriön tarkastuslautakuntaan määräämiin jäsenen tilalle heidän varamiehensä tarkastuslautakunnassa sekä perintöverotarkastuslautakunnan kolmannen jäsenen tilalle lääninhallituksen tälle tarkastuslautakunnan jäsenistä määräämä varamies.

Perintöverotarkastuslautakunta kokoontuu puheenjohtajan kutsusta kahdesti vuodessa, lääninhallituksen määrättävinä kuukausina, sinä aikana ja siinä paikassa, minkä puheenjohtaja määrää. Lautakunnan päätöksestä on valittajalle annettava jäljennös.

Muuten on perintöverotarkastuslautakuntaan vastaavasti sovellettava, mitä edellä on perintöverolautakunnasta säädetty.

Perintöverotarkastuslautakunnan päätöksestä on sillä, jota päätös koskee, sekä valtiovarainministeriön määräämällä lautakunnan jäsenellä oikeus valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituskirja ynnä selvitys siitä, minä päivänä valittajalle on annettu päätöksestä tieto, on kuudenkymmenen päivän kuluessa mainitun päivän jälkeen annettava perintöverotarkastuslautakunnan puheenjohtajalle tai muulle valituksia vastaanottamaan määrätylle henkilölle, jonka tulee valituskirjaan merkitä sen antopäivä sekä lähettää valituskirja asiakirjoineen ynnä asiaa käsiteltäessä kertyneet asiakirjat korkeimpaan hallintooikeuteen. Samalla toimitettakoon mainittuun oikeuteen valittajan kohdalta ote perintöverotarkastuslautakunnan pöytäkirjasta, jollei sitä ole pantu valituksen oheen, sekä, milloin lautakunnan puheenjohtaja katsoo tarpeelliseksi, hänen lautakunnan puolesta valituksesta antamansa selitys.

Jos perintö- tai lahjaverotusta koskevassa asiassa, josta on valitettu perintöverotarkastuslautakuntaan, asia joltakin osaltaan on jäänyt tutkimatta tai verotuksessa on sovellettu vääriä veroperusteita taikka verotus muuten on olennaisesti väärin toimitettu, voidaan asia kokonaisuudessaankin palauttaa perintöverolautakunnalle uuden verotuksen toimittamista varten.

Se, jonka maksettavaksi on laittomasti määrätty perintö tai lahjaveroa, saakoon, jollei samaa asiaa jo ole ratkaistu perintöverotarkastuslautakunnan tai korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä, valittaa sen läänin lääninhallitukselle, missä veron maksuunpano on toimitettu.

Perukirja on, olipa perintöveroa suoritettava tai ei, kaksin kappalein annettava oikeuteen kaupungissa kahden kuukauden kuluessa siitä, kun perintöveroasia on perintöverolautakunnassa ratkaistu, ja maalla siinä yleisessä istunnossa, joka kahden kuukauden kuluttua sen jälkeen ensiksi pidetään.

Veronkantoviranomaisena on maalaiskunnassa ja kauppalassa kruununvouti sekä kaupungissa maistraatti.

Valtioneuvoston päätöksellä voidaan kuitenkin määrätä, että veronkanto on posti- ja lennätinlaitoksen toimitettava, ja valtiovarainministeriö voi antaa veronkannon myös pankkien ja säästöpankkien sekä osuuskassojen toimitettavaksi.

Perintö ja lahjavero on suoritettava neljän kuukauden aikana veron määräämisestä lukien ja sen mukaan, kuin valtioneuvosto siitä tarkemmin päättää, mikäli 62 §:n mukaan ei ole myönnetty maksuajan pitennystä taikka 63 §:n nojalla veroa ole vähennetty.

Vero on maksettava, vaikka verotus ei olisikaan saanut lainvoimaa.

Tarkempia määräyksiä perintö ja lahjaveron suorittamistavasta annetaan valtioneuvoston päätöksellä.

Veronlisäyksestä, joka on suoritettava veroa kantoajan jälkeen maksettaessa, on voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty.

Jos vero on perintöverotarkastuslautakunnan tahi korkeimman hallinto-oikeuden lainvoimaisella päätöksellä poistettu tai alennettu, ja jos verovelvollinen on suorittanut enemmän, kuin hänen olisi ollut maksettava, on lääninrahaston asianomaisen hakemuksesta suoritettava takaisin liiaksi kannettu määrä ynnä sille korkoa kantopäivästä takaisinmaksupäivään Suomen Pankin viimeksi mainittuna päivänä voimassa olevan alimman diskonttokoron mukaan.

Milloin veroa on koroitettu tai uusi vero on määrätty, sovellettakoon puuttuvan määrän kantamiseen vastaavasti, mitä 59 §:n 2 momentissa säädetään.

Jos testamentti, joka perintöveroa määrättäessä on otettu huomioon, sittemmin käy kokon;ä tai osaksi mitättömäksi, taikka jos veroa määrättäessä huomioon ottamatta jätetty testamentti saa sellaisenaan tai joltakin osalta lainvoiman, taikka jos perintöveron määräämisen perusteet muuttuvat tuomioistuimen muuta kuin testamenttia koskevan lainvoimaisen ratkaisun, lainmukaisen perinnönjaon tai perinnön tasoittamisen johdosta tahi muusta sellaisesta syystä, saa se, jonka oikeutta asia koskee, kuuden kuukauden kuluessa sen jälkeen hakea perintöverolautakunta veronjärjestyä. Sama olkoon lakina, kun perunkirjoituksen toimittamisen tai veroilmoituksen antamisen jälkeen on ilmaantunut uutta velkaa, taikka kun pesänosakas on saanut tiedon siitä, että sellainen henkilö, jolle on pantu veroa, on kuollut ennen perinnönjättäjää, tai että pesänosakas, jota ei ole otettu lukuun veroa määrättäessä, edelleen on elossa.

Mitä 56 §:ssä on säädetty, sovellettakoon vastaavasti, jos lahja taikka 18 §:n 3 momentissa tarkoitettu kauppa- tai vaihtosopimus on käynyt osaksi tai kokonaan mitättömäksi.

Jos kuolinpesän osuuksista 56 §:ssä mainitusta syystä olisi yhteensä suoritettava enemmän veroa, kuin on määrätty, olkoon se pesänosakas, jonka osalle on määrätty pienempi vero, kuin hänelle olisi tuleva, velvollinen kuuden kuukauden kuluessa sanotusta syystä tiedon saatuansa tekemään asiasta perintöverolautakunnalle ilmoituksen, jollei joku muu osakas jo ole selaista ilmoitusta tahi 56 §:ssä mainittua hakemusta lautakunnalle antanut.

Veronjärjestelystä tehdyn hakemuksen johdosta taikka milloin perintöverolautakunta tehdystä ilmoituksesta, verotuksessa havaitun virheellisyyden takia tai muutoin on saanut tiedon veronjärjestelyn aiheesta ja katsoo valtion edun järjestelyä vaativan, on pesänosuuksista suoritettava vero saadun selvityksen ja aikaisemman verolaskelman perustella uudelleen määrättävä 4 luvussa säädetyssä järjestyksessä.

Se, joka on maksanut suuremman veron, kuin hänen osalleen veronjärjestelyn mukaan on tuleva, osoitettakoon verolipulla saamaan lääninrahastosta liikamaksu takaisin. Sille, jonka tulee suorittaa lisää veroa tai joka ei ennen ole perintöveroa maksanut, tulee perintöverolautakunnan puheenjohtajan kirjoituttaa verolippu hänen suoritettavakseen tulevasta verosta, ja vero on asiaomaisen veronkantoviranomaisen toimesta häneltä kannettava. Valitusaika on näissä tapauksissa luettava pesänosakkaalle siitä, kun verolippu on hänelle annettu, ja lääninhallituksen asiamiehelle perintöverolautakunnan päätöksen antamispäivästä.

Jos omaisuus, jonka joku on saanut purkavin ehdoin, tämän ehdon täyttyessä joutuu häneltä pois viiden vuoden kuluessa siitä, kuin hän omaisuuden sai, olkoon oikeutettu 56 §:ssä ja 59 §:n 2 momentissa säädetyssä järjestyksessä saamaan suorittamansa veron takaisin.

Jos sen jälkeen, kuin perintövero on määrätty, uusia varoja ilmaantuu kuolinpesään, on perukirja niistä toimitetusta perunkirjoituksesta kuukauden kuluessa tämän jälkeen annettava perintöverolautakunnalle. Pesänosuuksista suoritettava vero on sanotun perukirjan ja aikaisemman verolaskelman johdolla uudestaan määrättävä säädetyssä järjestyksessä.

Kun perintövero on määrätty veroilmoituksen nojalla, on uusista varoista kolmen kuukauden kuluessa sen jälkeen, kuin niitä on pesään ilmaantunut, tehtävä perintöverolautakunnalle veroilmoitus.

Lisävero on sitten määrättävä sillä tavoin, kuin perintöveron määräämisestä ja suorittamisesta alkuperäisen veroilmoituksen perusteella on säädetty.

Milloin veron suorittaminen määräajassa käy verovelvolliselle vaikeaksi, voi lääninhallitus hakemuksesta sallia, että vero maksetaan vuosierin enintään kahden taikka, kiinteistön tahi asunnon hallintaan oikeuttavain osakkeiden tai osuuksien osalta, neljän vuoden kuluessa, jos veron suorittamisesta asetetaan hyväksyttävä vakuus.

Maksuajan pitennystä on haettava lääninhallitukselta hyvissä ajoin ennen veron kantopäivää.

Jos maksuajan pitennystä myönnetään, on lääninhallituksen päätös esitettävä veronkannossa, ja vero on maksettava määrätyin erin lääninrahastoon. Maksamatta olevalle veromäärälle suoritettakoon valtiovarainministeriön määrättävä korko, luettuna siitä päivästä, jona vero 53 §:n mukaan olisi ollut maksettava.

Jos pesänosuuden tahi lahjan arvo on verovelvollisuuden alkamisen jälkeen melkoisesti vähentynyt, saa valtiovarainministeriö, milloin on erinomaista syytä, hakemuksesta määrätä, että maksetusta verosta kohtuulliseksi katsottu osa on suoritettava lääninrahastosta verovelvolliselle takaisin, taikka vastaavasti vähentää maksamatta olevaa veromäärää.

Perintöverolautakunnalle annettavat ilmoitukset ja asiakirjat vastaanottaa lautakunnan puheenjohtaja tahi muu lautakunnan siihen määräämä henkilö.

Perintö ja lahjaveroa koskevista pöytäkirjanotteista, verolipuista ja muista toimituskirjoista, niin myös merkinnöistä, jotka perintöverolautakunnan puheenjohtajan on tehtävä perukirjoihin ja veroilmoituksiin, älköön otettako lunastusta eikä leimaveroa.

Perintöverolautakunnan hallussa olevasta asiakirjasta yksityistä tarvetta varten kirjoitettavasta jäljennöksestä sille, joka selvittää olevansa oikeutettu saamaan alkuperäisen asiakirjan haltuunsa, maksetaan lunastusta, kuten toimituskirjain lunastuksesta y. m. tammikuun 15 päivänä 1883 annetun asetuksen 2 §:n 3 osastossa jäljennöksestä on säädetty, mutta ei sitä vastoin leimaveroa.

Asianomaisen papiston ja muiden rekisteriviranomaisten tulee kunkin vuoden tammi- ja heinäkuun kuluessa lähettää perintöverolautakunnalle luettelo edellisen vuosipuoliskon aikana sattuneista kuolemantapauksista.

Perunkirjoituksen toimittamista varten on asianomaisille pyynnöstä annettava ote veroilmoituksesta, joka on tulo- ja omaisuusverotusta varten vaajan omaisuudesta annettu, sekä hänen kohdaltaan otteet verotusviranomaisten pöytäkirjoista.

Tämän lain mukaan suoritettavaa veroa määrättäessä saakoot verotusviranomaiset käyttää tulo- ja omaisuusverotuslautakunnan arkistoon kuuluvia asiakirjoja.

Perintöverolautakunnan asiakirjat on säilytettävä asianomaisen tulo- ja omaisuusverotusta varten asetetun verotuslautakunnan arkistossa, jonne myös perintöverotarkastuslautakunnan asiakirjat on perintöverolautakunnan osalta toimitettava.

Perintövero- ja perintöverotarkastuslautakuntain puheenjohtajain ja muiden jäsenten palkkioista, niin myös määrärahoista, jotka ovat tarpeen kanslia-avun palkkaamiseen ja lautakuntain muiden menojen suorittamiseen, määrää valtiovarainministeriö.

Siitä, että joku laiminlyö perunkirjoituksen toimituttamisen taikka perukirjan toimittamisen oikeuteen säädetyn ajan kuluessa, niin myös omaisuuden saamisesta tai vilpillisestä ilmoittamisesta perukirjoituksessa, säädetään rangaistus perintökaaren 9 luvun 5 ja 7 §:ssä. Muusta perintövero- tai lahjaveroasiassa antamastaan väärästä tai harhauttavasta ilmoituksesta rangaistakoon syyllinen, niinkuin rikoslain 38 luvun 11 §:ssä säädetään.

Joka laiminlyö perukirjan, tässä laissa säädetyn veroilmoituksen tahi 58 §:ssä määrätyn ilmoituksen säädetyssä ajassa perintöverolautakunnalle antamisen taikka jättää antamatta häneltä 37 §:n 1 momentin nojalla vaadittuja tietoja, rangaistakoon enintään sadalla päiväsakolla, ja oikeus velvoittakoon laiminlyöjän sakon uhalla määräajassa täyttämään velvollisuutensa.

Tässä pykälässä mainituissa tapauksissa vastatkoon syyllinen, vaikkei hän olisikaan verovelvollinen, siitä verosta, jota rikoksen tähden ei saada verovelvolliselta perityksi.

Mikäli tässä laissa ei ole toisin säädetty, on soveltuvin kohdin noudatettava, mitä tulo- ja omaisuusveroon nähden on määrätty.

Ne tarkemmat määräykset, mitkä tämän lain soveltamista varten ovat tarpeen, antaa valtioneuvosto.