Virka- tai itsehallintoalue, joka käsittää yhden kunnan, katsotaan yksikieliseksi, jos kunnassa on ainoastaan samankielisiä asujamia tai jos siinä asuvien toiskielisten luku on pienempi kuin kymmenen prosenttia asujamiston koko määrästä, mutta kaksikieliseksi, jos toiskielisten luku nousee tähän prosenttimäärään. Sama on sovellettava virka-alueeseen, joka on kuntaa pienempi.

Virka- tai itsehallintoalue, joka käsittää useampia kuntia, katsotaan yksikieliseksi, jos siihen kuuluu ainoastaan samankielisiä kuntia. Alue, johon kuuluu erikielisiä tai kaksikielisia kuntia, katsotaan kunkin kunnan osalta samankieliseksi kuin asianomainen kunta.

Mitkä virka- ja itsehallintoalueet edellämainituilla perusteilla on katsottava suomen- tai ruotsinkielisiksi ja mitkä kaksikielisiksi, määrää virallisen tilaston pohjalla valtioneuvosto joka kymmenes vuosi. Älköön kuitenkaan kuntaa, joka tämä lain mukaan on ollut kaksikielinen, julistettako yksikieliseksi, ellei toiskielisten luku alueella ole alentunut, kahdeksaan prosenttiin tai sitä pienemmäksi, älköönkä aluetta, joka on ollut yksikielinen, julistettako kaksikieliseksi, ellei toiskielisten luku ole kohonnut kahteentoista prosenttiin alueen väestön lukumäärästä. Tästä riippumatta on joka kerta, kun tapahtuu muutos virkatai itsehallintoalueiden rajoissa, samalla 1 ja 2 momentissa, säädettyjen perusteiden mukaan määrättävä, minkäkielisiä uudestijärjestetyt alueet ovat.

Tuomioistuimessa ja muussa valtion viranomaisessa on käytettävä alueen kieltä ja kaksikielisellä alueella jompaakumpaa aineen kielistä. Suomen kansalaisella on kuitenkin oikeus omassa asiassaan tai asiassa, jossa häntä kuullaan, käyttää omaa kieltänsä, suomea tai ruotsia, sekä kunnalla ja muulla itsehallintoyhdyskunnalla, uskonnollisella yhdyskunnalla, niin myös kotimaisella yhdistyksellä osuuskunnalla, säätiöllä ja laitoksella pöytäkirjakieltään sekä opetus- ja kasvatuslaitoksella laitoksen opetuskieltä.

Jos tuomioistuimelle tai muulle valtion viranomaiselle jätetty asiakirja on vastoin 1 momentin määräyksiä laadittu toisella kotimaisella kielellä, hankkikoon viranomainen asiallisen kustannuksella asiakirjasta laillisesti pätevän käännöksen.

Yksikielisellä virka-alueella on tuomioistuimen ja muun viranomaisen annettava toimituskirja virka-aineen kielellä.

Valtioneuvosto, ministeriö, keskusvirasto, tuomioistuin tai lääninhallitus olkoon kuitenkin velvollinen niissä tapauksissa, joissa 6 §:n mukaan alkuperäinen toimituskirja olisi annettava toisella kielellä, liittämään toimituskirjaan laillisesti pätevän käännöksen, kun asiallinen, jolla 3 §:n mukaan on oikeus käyttää toista kuin virka-alueen kieltä, on sitä pyytänyt.

Kaksikielisellä virka-alueella on tuomioistuimen ja muun viranomaisen annettava toimituskirja sillä kielellä, jota asiallinen tai, milloin heitä on useampia, asialliset ovat käyttäneet tai jonka käyttämisestä toimituskirjassa he yhtyvät.

Jos yksikieliseltä kunnalta tai muulta itsehallintoyhdyskunnalta virkateitse vaaditaan lausuntoa tai selitystä asiassa, jossa on käytetty toista kuin kunnan tai yhdyskunnan kieltä, on asikirjat asianomaisen viranomaisen toimenpiteestä virallisesti oikeaksi todistettuna käännöksenä sille toimitettava. Sama olkoon laki tällaisessa asiassa annettavaan toimituskirjaan nähden.

Julkipanot, ilmoitukset ja kuulutukset tai muut sellaiset asiakirjat, jotka tuomioistuin tai muu valtion viranomainen taikka kunnan tahi muun itsehallintoalueen viranomainen antaa väestölle, on yksikielisellä virka- tai itsehallintoalueella kirjoitettava tämän aineen kielellä ja kaksikielisellä virka- tai itsehallintoalueella maan molemmilla kielillä.

Raastuvan- ja kihlakunnanoikeuksien sekä tuomarien, niin myös lääninhallitusten, maistraattien ja kruununvoutien kaksikielisellä virka-alueella viran puolesta antamat kuulutukset ja tiedonannot yksityisten oikeutta koskevissa asioissa, kuten avioliitto-, avioehto-, pesäero-, holhous-, kuolleeksijulistamis-, lainhuudatus-, kiinnitys-, konkurssija pakkohuutokauppa-asioissa, voidaan oikeuden, tuomarin, maaherran, maistraatin tai kruununvoudin harkinnan mukaan, ja jollei hakija toisin vaadi, kirjoittaa ainoastaan virka-aineen väestön enemmistön kielellä.

Tuomioistuimen ja muun valtion, viranomaisen, jonka virka-alue on kaksikielinen tai jonka virka-alueeseen kuuluu kaksi- tai erikielisiä kuntia, tulee sisäisenä virkakielenään käyttää virka-aineen väestön enemmistön-, kieltä, kuitenkin niin, että asiassa, jossa on toimituskirja annettava, on toimituskirjan kieltä käytettävä. Diarissa on käytettävä sen asiakirjan kieltä jota merkintä koskee.

Asiassa, jossa on toimituskirja annettava, on ylemmän viranomaisen kirjoitettava alemmalle viranomaiselle menevä kirjelmänsä sillä kielellä, jota viimeksimainittu viranomainen on asiassa velvollinen käyttämään, niin myös yksikieliselle kunnalle tai muulle itsehallintoyhdyskunnalle sekä niiden viranomaisille näiden kielellä.

Ensimmäisessä momentissa mainitusta määräyksestä huolimatta ei alempi viranomainen saa olla noudattamatta määräystä, joka on annettu toisella kielellä, jos viranomainen on velvollinen sitä ymmärtämään.

Sellaisen, kollegisen viraston jäsenellä, jonka virka-alue on kaksikielinen tai jonka virka-alueeseen kuuluu kaksi- tai, erikielisiä kuntia, on oikeus viraston keskusteluissa sekä pöytäkirjaan kirjallisesti antamassaan lausunnossa käyttää sitä kieltä, suomea tai ruotsia, jonka hän katsoo soveliaammaksi.

Sama oikeus olkoon myös itsehallintoalueen edustajiston sekä yleisten komiteain ja lautakuntain jäsenillä. Jos edustajiston jäsen ei ymmärrä toisella kielellä annettua lausuntoa, on se hänelle lyhyesti tulkittava, jos hän sitä vaatii.

Mitä tässä laissa on säädetty valtion viranomaisten kielestä, sovelletaan myös asiallisten käytettävään ja toimituskirjakieleen sekä sisäiseen virkakieleen evankelis-luterilaisen kirkon tuomiokapituleissa, kirkkoherravirastoissa ja muissa viranomaisissa, ellei asia ole senlaatuinen, että se kirkkolain mukaan on katsottava olevan kirkon omia asioita. Samoin sovelletaan, mitä on säädetty kunnista ja muista itsehallintoyhdyskunnista, mainitun kirkon seurakuntiin, ja on kielellisellä perusteella muodostetut seurakunnat aineen väestön kielestä riippumatta pidettävä yksikielisinä.

Kreikkalais-katolisen kirkon virkakielestä säädetään asetuksella.

Valtion yliopiston ja korkeakoulun sekä muiden sellaisten laitosten viranomaisten virkakielestä, samoinkuin myös niiden opetus- ja tutkintokielestä säädetään erikseen.

Valtionrautateiden virka-alueet, poiketen siitä, mitä 2 §:n 2 momentissa säädetään, katsotaan kunkin liikennepaikan osalta samankielisiksi kuin asianomainen liikennepaikka.

Liikennepaikat ovat yksikielisiä, jos niitä lähinnä ympäröivät kunnat ovat samankielisiä, mutta kaksikielisiä, jos lähinnä ympäröivät kunnat ovat kaksi- tai erikielisiä.

Lainvalmistelukunnan lakiehdotukset ja painetut mietinnöt, niin myös sellaiset valtion komiteain painetut ehdotukset, jotka valtioneuvoston harkinnan mukaan ovat tärkeitä ruotsinkieliselle väestölle, on annettava suomen ja ruotsin kielellä. Muunlaiset valtion komiteain ehdotukset julkaistaan suomen kielellä.