Tasavallan presidentti voi eduskunnan suostumuksella päättää, että määrätty valtiolle kuuluva alue on, sen luonnon säilyttämiseksi koskemattomana, erotettava yleiseksi suojelualueeksi.

Samassa järjestyksessä voidaan myöskin muodostaa erityinen suojelualue luonnonkauniin tai muuten luontonsa puolesta huomattavan paikan säilyttämiseksi vastaisuutta varten sellaisenaan taikka jonkin eläintai kasvilajin rauhoittamiseksi.

Asetuksella määrätään kussakin tapauksessa, missä suhteessa erityinen suojelualue on oleva rauhoitettu.

Erityisissä järjestyssäännöissä voidaan antaa määräyksiä siitä mitä suojelualueella kävijäin on noudattava. Sellaisissa järjestyssäännöissä voidaan myöskin kieltää liikkuminen suojelualueella tai määrätyllä osalla siitä.

Asetuksella voidaan säätää sellaisia poikkeuksia 2 §:ssä mainituista kielloista, jotka yleisellä suojelualueella tai sen lähistöllä asuvan väestön tai paimentolaislappalaisten edun kannalta taikka muuten voidaan havaita tarpeellisiksi.

Suojelualueella käymisestä voidaan määrätä maksu, niin myös luvasta harjoittaa siellä metsästystä tai kalastusta, jos tämä 4 §:n nojalla jossakin tapauksessa sallittaisiin.

Jos valtiolle kuuluvalla alueella tavataan yksityinen puu tai puuryhmä taikka muu luonnonmuodostuma, jonka säilyttämisellä on merkitystä tieteen tai erikoisuutensa kannalta, voi se viranomainen, jolle alueen ylivalvonta on uskottu, sen käyttämisestä vahvistetun suunnitelman estämättä rauhoittaa mainitun luonnonmuistomerkin.

Tasavallan presidentti määrää, minkä keskusviranomaisen tai maaherran toimena suojelualueen silmälläpito on oleva. Tämän viranomaisen tulee suojeluasioissa olla yhteistoiminnassa luonnonsuojeluvalvojan kanssa, sillä tavoin kuin asetuksella tarkemmin määrätään. Sen asiana on myöskin 3 §:ssä mainittujen järjestyssääntöjen antaminen.

Rauhoitusmääräys, josta tässä luvussa puhutaan, älköön rajoittako sellaista yksityisen oikeutta, ja ennen rauhoittamista on saavutettu.

Jos maanomistaja tahtoo hänelle kuuluvalle tilalle muodostaa suojelualueen 1 §:n 2 momentissa mainittua tarkoitusta varten, antakoon siitä maaherralle hakemuksen ynnä todistuksen omistusoikeudestaan ja selvän selitelmän kysymyksessä olevan alueen rajoista. Hakemuksesta hankkikoon maaherra luonnonsuojeluvalvojan lausunnon. Jos tämä katsoo ehdotetun suojelualueen muodostamisen edistävän huomattavaa yleistä etua ja puoltaa hakemusta, voi maaherra, sittenkuin asianomainen kunnanvaltuusto on antanut asiassa lausunnon, määrätä alueen rauhoitetuksi päätöksellä, jossa on tarkoin mainittava, missä suhteessa se on oleva rauhoitettu. Sittenkuin päätös on kuulutettu, on siitä maaherran toimesta tehtävä merkintä maarekisteriin, jota paitsi suojelualue on merkittävä tilaa kartalle.

Mitä edellä sanotaan, sovellettakoon myöskin, milloin useat maanomistajat, joiden alueet ovat rajakkain, tahtovat niistä muodostaa yhteisen suojelualueen.

Maaherran rauhoittamispäätöksessä voidaan omistajan hyväksi vahvistaa sellaisia poikkeuksia rauhoitusmääräyksistä, joita luonnonsuojeluvalvoja on puoltanut.

Rauhoitus, ja 9 §:ssä puhutaan, on oleva voimassa riippumatta siitä, että tila, jolle suojelualue on muodostettu, siirtyy toiselle omistajalle, mutta älköön siihen vedottako sen vahingoksi, joka ennen rauhoittamispäätöksen kuuluttamista on saanut oikeuden jollakin tavalla käyttää rauhoitettua aluetta.

Jos joku, joka ennen rauhoittamispäätöksen kuuluttamista on saanut panttioikeuden tilaan, jota päätös koskee, tai oikeuden verotuloon sellaisesta tilasta, katsoo rauhoituksen vaarantavan hänen etuaan, hakekoon oikeudessa kuuden kuukauden kuluessa kuuluttamisesta lukien, omistajalle otetuin haastein, rauhoitusta kumottavaksi. Jos silloin saatetaan todennäköiseksi, että rauhoitus vähentää tilan myyntiarvoa niin, että hakijan oikeus voi tulla loukatuksi, tulee oikeuden kumota rauhoitus ja velvoittaa omistaja korvaamaan hakijan kustannukset.

Yksityisen tiluksilla voidaan sellainen luonnonmuistomerkki, josta 6 §:ssä puhutaan, rauhoittaa soveltamalla vastaavasti 9 ja 11 §:n säännöksiä.

Seuraavat linnut ynnä niiden pesät ja munat olkoot aina rauhoitettuja, nimittäin: kurki tuonenkurjet, haikarat, nokikana, kuovit, töyhtöhyyppä, viklat ja muut kahlaajat, uikut, ruokki, kiislat, lokit, tiirat, myrskylintu ja räiskät, haarahaukat, hiirihaukka, piekanahaukka, mehiläishaukka, suohaukat, tornihaukka, nuolihaukka ja punajalkahaukka, lapinpöllö, sarvipöllö suopöllö, helmipöllö ja varpuspöllö, tikat, käki, käenpiika, sininärhi, harjalintu, mehiläissyöjä, jäälintu, kehrääjä ja tervapääskynen, peltovaris, naakka, pähkinähakkinen, kuhankeittäjä ja kottarainen sekä rastaat, tilhi ja muut pikkulinnut.

Samalla tavalla suojattuja ovat lepakot, siili ja siipiorava.

Rauhoitus, josta 1 momentissa puhutaan, ei koske lehtokurppaa, heinäkurppaa, taivaanvuohia eikä räkättirastasta eikä myöskään merilokkia, isolokkia, lepinkäisiä eikä kotivarpusia.

Tieteellistä tarkoitusta varten tai jos jokin edellä luetelluista eläinlajeista on jollakin paikkakunnalla ylenmäärin lisääntynyt taikka muuten osoittautunut vahingolliseksi, voi maaherra, kuultuaan luonnonsuojeluvalvojaa, myöntää poikkeuksia tässä säädetystä rauhoituksesta.

Metsästyskelpoisten eläinten rauhoittamisesta on erikseen säädetty.

Mitä Petsamon alueen asukkaiden oikeudesta ottaa merilintujen munia on säädetty, olkoon voimassa myöskin 1 momentissa mainittuihin vesilintuihin nähden.

Harvinaisia eläimiä, joita ei 13 §:ssä eikä metsästyksestä annettujen säännösten yhteydessä ole rauhoitettu, voidaan asetuksella rauhoittaa koko maassa tai määrätyssä osassa maata.

Mitä edellä sanotaan ei kuitenkaan koske sutta ja ahmaa ja on voimassa karhun ja ilveksen suhteen vain valtiolle kuuluvalla maalla joka ei ole yksityisen henkilön hallinnassa.

Harvinaisista luonnonvaraisista pensaista, varvuista, ruohoista, heinistä ja muista pienemmistä kasveista olkoon sama laki kuin 1 momentissa on eläimistä säädetty.

Rauhoittaminen, josta 1 ja 3 momentissa puhutaan, älköön estäkö maan käyttämistä viljelys- ja rakentamistarkoituksiin.

Paalurautojen ja muiden sellaisten umpimähkään toimivien pyydysien käyttäminen, jotka ovat omiaan pyydystämään 13 §:n mukaan rauhoitettuja lintuja, on kielletty. Kenellä tahansa olkoon lupa hävittää tai ottaa pois sellainen pyydys.

Älköön kukaan myykö, pitäkö kaupan tai käyttäkö koristeena sellaisten Suomessa tavattavien lintujen nahkoja tai sulkia, jotka tämän lain tai muiden säännösten mukaan ovat aina rauhoitettuja. Tämä kielto koskee myöskin sellaisten lintujen ulkomailta tuotuja nahkoja ja sulkia.

Kunnan seurakunnan, laitoksen tai sääteen omistama maa katsotaan tässä laissa yksityiselle kuuluvan maan veroiseksi. Kruununtalon katsotaan kuuluvan sen asukkaalle.

Valtiolla olkoon oikeus suojelualueen muodostamista varten pakkolunastaa kiinteää omaisuutta sekä pakkolunastustoimin määrätä rajoituksia omistajan oikeuteen käyttää sellaista omaisuutta.

Jos syntyy kysymys pakkolunastuksesta luonnonsuojelua varten, voi maaherra väliaikaisesti, enintään kuudeksi kuukaudeksi, kieltää kiinteistön sellaisen käyttämisen, joka voisi varantaa pakkolunastuksen tarkoitusta. Jos pakkolunastus sittemmin jää sikseen, olkoon omistajalla oikeus saada korvaus siitä vahingosta, minkä hän kiellon johdosta ehkä on kärsinyt. Korvauksen määrääminen on maaherran asiana.

Ulkopuolella kaupungin tai muun tiheään asutun yhdyskunnan älköön liikeilmoituksia ulkosalla sijoitettako muuanne kuin sellaiseen rakennukseen, jota käytetään asuntona taikka liike- tai työhuoneistona.

Luonnonsuojelun yksityisen kiinteistölle muodostetulla suojelualueella tai sellaisella kiinteistöllä olevan luonnonmuistomerkin rauhoituksen voi maaherra, omistajan hakemuksesta, kuultuaan luonnonsuojeluvalvojaa, julistaa osaksi tai kokonaan lakkautetuksi, jos sen säilyttäminen muuttuneiden olojen vuoksi ei enää näytä toivottavalta taikka sen havaitaan ehkäisevän tai huomattavasti vaikeuttavan sellaista yritystä, josta on melkoista yleistä hyötyä. Maaherran päätöksen voi luonnonsuojeluvalvoja ennen valitusajan umpeenkulumista alistaa korkeimman hallinto-oikeuden tutkittavaksi.

Jos suojelualue tai sellainen maa, jolla rauhoitettu luonnonmuistomerkki sijaitsee, on määrätty pakkolunastettavaksi, voi maaherra julistaa luonnonsuojelun pakkolunastettavalla alueella lakkautetuksi, kun sen säilyttäminen katsotaan pakkolunastuksen tarkoitukseen soveltumattomaksi tai muuten tarkoitustaan vastaamattomaksi.

Luonnonsuojelun lakkauttamisesta on maaherran toimita merkintä tehtävä maarekisteriin.

Presidentin päätös alueen erottamisesta suojelualueeksi on julkaistava niinkuin asetusten julkaisemisesta on säädetty.

Järjestyssäännöt, joista puhutaan 3 §:ssä, on painettava virallisiin lehtiin sekä julkipantava sopivaan paikkaan kysymyksessä olevalla suojelualueella.

Maaherran päätös suojelualueen muodostamisesta yksityiselle kuuluvalle kiinteistölle tai luonnonsuojelun lakkauttamisesta sellaisella alueella kuulutetaan niinkuin kunnallisista kuulutuksista on säädetty. Tiedonanto päätöksestä painetaan sen ohella virallisiin lehtiin.

Yksityisen luonnonmuistomerkin rauhoittamisesta kuulutetaan niinkuin 3 momentin ensimmäisessä lauseessa sanotaan.

Maaherralle tehdystä rauhoitushakemuksesta sekä maaherran sellaiseen hakemukseen antamasta päätöksestä ei suoriteta veroja eikä maksuja.

Jos joku tekee rangaistavan teon, joka samalla käsittää tähän lakiin sisältyvän tai sen nojalla annetun rauhoitusmääräyksen rikkomisen, on rangaistusta määrättäessä teko katsottava tehdyksi erittäin raskauttavissa olosuhteissa, ellei syytetyn harkinta omatta syyttään olleen tietämättömän rauhoituksesta.

Jos joku muuten rikkoo edellä tarkoitettua rauhoitusmääräystä, joka oli tai jonka olisi pitänyt olla hänen tiedossaan, tai 16 §:ssä olevaa säännöstä, rangaistakoon enintään kolmellakymmenellä päiväsakolla. Samalla tavalla rangaistaan sitä, joka ostaa tai vastaanottaa jotakin, jonka hän tiesi tai jonka hänen olisi pitänyt tietää saaduksi sellaista määräystä rikkomalla.

Yksinomaan 3 §:ssä mainittujen järjestyssääntöjen taikka 15 §:ssä tarkoitettujen pyydysten käyttämistä tai ulkosalla ilmoittamista koskevan kiellon rikkomisesta olkoon rangaistus enintään kymmenen päivä sakkoa.

Rikokset, joista tässä pykälässä puhutaan, ovat virallisen syytteen alaiset.

Mitä tätä lakia tai sen nojalla annettua määräystä rikkomalla on saatu tai sen arvo on tuomittava menetetyksi, niin myös pyydys, josta 15 §:ssä puhutaan.

Mitä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:ssä ja metsästyksestä annetussa asetuksessa säädetään vartijain ja muiden henkilöiden oikeudesta todistaa eräissä tapauksissa, sovellettakoon myöskin, milloin kysymys on tämän lain tai sen nojalla annetun määräyksen rikkomisesta.

Luonnonsuojeluvalvoja saa toimestaan vuotuisen palkkion.