Jokainen Suomen kansalainen, joka hallitsee itseänsä ja omaisuutta [ja nauttii kansalaisluottamusta], olkoon oikeutettu harjoittamaan kirjapainoliikettä. Sama oikeus olkoon myös laillisesti perustetulla yhtiöllä, osuuskunnalla tai yhdistyksellä, kun liikkeen esimiehenä on sellainen henkilö, joka on oikeutettu kirjapainoliikettä harjoittamaan.

Mitä tässä laissa säädetään kirjapainosta, koskekoon myös kivipainoa.

Painokirjoituksen tekijällä, julkaisijalla ja kustantajalla olkoon oikeus joko itse tahi muitten kautta sitä myydä tahi muuten levittää.

Kirjakauppaa olkoon jokainen [kansalaisluottamusta nauttiva] henkilö oikeutettu harjoittamaan noudattaen mitä kauppaliikkeen harjoittamisen oikeudesta on säädetty. Sama olkoon laki yhtiöstä, osuuskunnasta ja yhdistyksestä, jos liikkeen esimiehenä on laillisesti pätevä henkilö. Mitä tässä on sanottu, olkoon voimassa myös yleisen lukusalin ja lainakirjaston pitämisen oikeudesta.

[Kansalaisluottamusta nauttiva] Suomen kansalainen saakoon, tehtyänsä siitä 7 §: ssä mainitulle asuinpaikkansa viranomaiselle ilmoituksen, kirjankaupittelijana maassa myydä painokirjoituksia. Jos tehty ilmoitus huomataan lailliseksi, annettakoon siitä viipymättä todistus.

Kirjankaupittelijaksi älköön katsottako sitä, joka ainoastaan tilapäisesti myy tai muuten levittää painokirjoituksia pitämättä tointa varsinaisena ammattinaan, eikä myöskään sitä, joka elinkeinonaan pitää sanomalehtien sekä ilmoituslehtisten ja muiden semmoisten tiedonantojen kanniskelua ja julkipanoa.

Sellaisia sanomalehtiä ja aikakauskirjoja, jotka ovat aiotut ilmestymään määrätyn nimisinä ja numerojärjestyksessä sekä pitemmin tai lyhemminväliajoin, kuitenkin vähintään neljä kertaa vuodessa, on tämän lain mukaan pidettävä aikakautisina painokirjoituksina.

- - - - - - - - - - - - - -

- - - - - - - - - - - - - -

Päätoimittajiksi ilmoitettakoon useampia henkilöitä ainoastaan silloin kun ilmoituksessa mainitaan, mitä kirjoituksen osastoa kunkin heistä on valvottava.

Jos aikakautisen painokirjoituksen kustantaja tahtoo tehdä siihen jotakin 1 momentissa mainittua seikkaa koskevan muutoksen, niin on, ennenkuin uusi numero tai vihko ilmestyy, muutoksesta tehtävä ilmoitus niinkuin ylempänä on sanottu.

Jos aikakautinen painokirjoitus julkaistaan, ennenkuin sen mukainen ilmoitus on tehty kuin tässä edellä säädetään, rangaistakoon kustantajaa sekä myös päätoimittajaa ja kirjanpainajaa, jos näillä on ollut asiasta tieto, sakolla.

Tässä pykälässä mainituista ilmoituksista olkoot viranomaiset velvolliset antamaan todistuksen.

Jos päätoimittaja jonkun aikaa on estettynä tointansa hoitamasta, olkoon hänen sijastansa kustantaja vastuunalainen, ellei hän päätoimittajan sijaisesta ole tehnyt 9 §:ssä säädettyä ilmoitusta.

Älköön kukaan ilman asianomaista lupaa painosta julkaisko ylimpien hallitusviranomaisten pöytä- ja asiakirjoja, joitten julkaiseminen annettujen määräysten nojalla on kielletty, tai tiedonantoja hallituksen ja ulkovallan välillä vireillä olleista neuvotteluista, jotka ovat salassa pidettävät, älköönkä myöskään Valtiokonttorin, Suomen Pankin tahi muun julkisen viranomaisen käsiteltävään asiaan kuuluvia asiakirjoja, sikäli kuin ne yleisten säännösten mukaan ovat pidettävät salassa, ennenkuin viisikolmatta vuotta pöytäkirjan tahi asiakirjan antopäivästä tahi neuvottelusta on kulunut.

Eduskunnan julkisten istuntojen pöytäkirjoja ja selontekoja siitä, mitä keskusteluissa on tapahtunut, olkoon jokaisen sallittu ilman erityistä lupaa painosta julkaista.

Todistuksia ja päätöskirjoja älköön painosta julkaistako ilman sen henkilön suostumusta, jota ne koskevat, älköönkä myöskään yksityisiä kirjeitä, jotka eivät kuulu oikeusjuttuihin, ilman kirjoittajaa tahi hänen oikeudenomistajansa lupaa, ennenkuin kaksikymmentä vuotta kirjoittajan kuolemasta on kulunut.

Papiston tahi muun viranomaisen antamia, sielunhoitoa tai kirkkokuria koskevia asiakirjoja, sekä vankilassa tahi sairaalassa tehtyjä muistiinpanoja ja lääkärien todistuksia, mikäli ne koskevat yksityisiä henkilöitä, älköön julkaistako, ellei se, jota asiakirja koskee, sitä myönnä tahi laki tai asetus sitä vaadi.

Joka rikkoo, mitä 26 §:ssä säädetään, taikka luvatta julkaisee eduskunnan keskusteluja, jotka on pidetty suljetuin ovin, tahi eduskunnan valiokunnan keskusteluja tai asiakirjoja, jotka on päätetty pitää salaisina, rangaistakoon vähintään [viidenkymmenen ja enintään kahdentuhannen markan] sakolla taikka korkeintaan kahden vuoden vankeudella.

Joka rikkoo, mitä 28 ja 29 §:ssä säädetään, rangaistakoon sakolla.

Rikkomuksesta, joka mainitaan 28 §:ssä sekä 29 §:n 3) ja 4) kohdassa, älköön virallinen syyttäjä tehkö syytettä, ellei asianomistaja ole ilmoittanut asiata syytteeseen pantavaksi.

Teosta, jonka rangaistavaisuus perustuu julkaistun painokirjoituksen sisällykseen, vastatkoon se tahi ne, joita rikoslain mukaan on rikoksentekijöinä tahi osallisina pidettävä.

Jos päätoimittaja ei ole 31 §:n mukaan vastuunalainen aikakautisen painokirjoituksen sisällykseen perustuvasta rikoksesta, rangaistakoon häntä painovapauden tuottamuksellisesta väärinkäyttämisestä sakolla taikka korkeintaan yhden vuoden vankeudella, ellei hän pysty näyttämään rikkomuksen estämiseksi noudattaneensa kaikkea asianaan ollutta varovaisuutta.

Jos muun kuin aikakautisen painokirjoituksen tahi aikakautisessa painokirjoituksessa julkaistun kirjoituksen tai ilmoituksen kirjoittaja on ilmoittanut nimensä, niin julkaisija tai päätoimittaja voidaan, milloin erityisiä syitä on, vapauttaa rangaistuksesta.

Jos aikakautisessa painokirjoituksessa julkaistaan sitä ennen julkisuuteen saatettu, sisällykseltään rikollinen tiedonanto, mainitsemalla mistä tiedonanto on otettu, niin olkoon laki vilpittömässä mielessä toimineeseen päätoimittajaan nähden sama kuin 1 momentissa on sanottu.

Jos rikos perustuu sellaisen julkaistun painokirjoituksen, sisällykseen, jossa kirjoittajan, julkaisijan tahi, kun on kysymys aikakautisesta kirjoituksesta, päätoimittajan nimeä ei ole ollenkaan tahi jossa se kustantajan tieten on väärin mainittuna, ja jos kustantaja ei voi ilmoittaa kirjoituksen vastuunalaista kirjoittajaa, julkaisijaa tai päätoimittajaa, joka on tahi siihen aikaan kun kirjoitus julkaistiin oli tässä maassa, niin kustantajaa, ellei hän ole 31 §:n nojalla rikoksesta rangaistava, rangaistakoon sakolla taikka korkeintaan yhden vuoden vankeudella.

Jos sellaisesta painokirjoituksesta, joka ei ole aikakautinen ja jonka sisällys on rikollinen, puuttuu myöskin määrätty ilmoitus kustantajasta, tahi jos rikollisesta aikakautisesta kirjoituksesta puuttuu ilmoitus päätoimittajasta, taikka jos kustantaja tai päätoimittaja on kirjanpainajan tieten väärin ilmoitettu eikä kirjanpainaja pysty ilmoittamaan kumpaakaan näistä eikä muutakaan 1 momentissa mainituista henkilöistä, joka on kirjoituksesta vastuunalainen, niin kirjanpainajaa rangaistakoon niinkuin kustantajasta on sanottu.

Sama olkoon laki kirjakauppiaasta tahi muista, jotka levittävät rikollista painokirjoitusta, jossa 10 §:ssä säädettyjä tietoja kirjanpainajan nimestä tai toiminimestä, kirjoituksen painatuspaikasta tai -vuodesta ei ensinkään ole tahi jossa ne heidän tietensä ovat väärin ilmoitetut, elleivät voi ilmaista ketään tässä edellä 1 momentissa mainituista henkilöistä. Sama säännös sovellettakoon myös yleiseen luku- ja lainakirjaston haltijaan.

Mitä tässä laissa säädetään tekijästä, koskekoon myös toisen tekemän kirjoituksen kääntäjää.

Joka julkisesti esityttää rikollista sisällystä olevan näytelmän, jonka kirjoittajan nimeä ei ole ilmoitettu, vastatkoon niinkuin 34 §:ssä on kustantajasta sanottu.

Oikeusministeriö olkoon velvollinen valvomaan tämän lain noudattamista.

Kirjakauppias tai muu henkilö, joka on levittämistä varten maahan tuottanut ulkomailla painetun kirjoituksen, olkoon velvollinen, ennenkuin se asianomaisesta tullitoimistosta annetaan, jättämään tullitoimistoon omakätisesti allekirjoittamansa luettelon, minkä tulee sisältää kirjoituksen nimi, painatusvuosi, painatuspaikka ja kirjantekijän nimi, mikäli ne on kirjoituksessa ilmoitettu. Mainittu luettelo on tullitoimiston lähetettävä Oikeusministeriöön.

Mitä nyt on sanottu, älköön kuitenkaan sovellettako pikkupainotuotteisiin.

Oikeusministeriö olkoon oikeutettu hakemuksesta vapauttamaan kirjakauppiaita edellä säädetystä ilmoitusvelvollisuudesta sekä määräämään, mitä painokirjoituksien ilmoittamiseen nähden silloin on noudatettava.

Jos ulkomailla painettua kirjoitusta, jonka sisällys on rikollinen, on levitetty, ja jos sen tekijää tahi, kun on kysymys aikakautisesta painokirjoituksesta, sen päätoimittajaa, tahi kirjoituksen julkaisijaa tai kustantajaa ei voida tässä maassa tuomita edesvastuuseen kirjoituksessa tehdystä rikoksesta, niin rangaistakoon sitä, joka on kirjoituksen tuottanut, ellei asianhaaroista käy ilmi, ettei hänellä ole voinut olla tietoa kirjoituksen sisällyksestä, niinkuin kustantajasta, sekä kirjoituksen myyjää tai muuta levittäjää, niinkuin heistä 34 §:ssä on säädetty; ja kirjoitus tuomittakoon menetetyksi sen mukaan kuin 37 §:n 1 momentissa säädetään.

Ulkomailla painetun, sisällykseltään rikollisen kirjoituksen takavarikkoonpanosta ja aiheuttamasta syytteestä olkoon laki niinkuin 7 luvussa sanotaan; painovapausjuttujen oikeudenkäynnistä olkoot voimassa tämän lain 8 luvun säännökset.

Ne jutut ja asiat jotka tämän lain astuessa voimaan ovat vireillä painoasiain ylihallituksessa, ovat, elleivät niitä koskevat toimenpiteet tämän lain perustuksella raukea, siirrettävät Oikeusministeriöön. Se aika, jonka kuluessa on ryhdyttävä toimenpiteisiin niiden asiain johdosta, joista mainitaan tämän lain 7 luvussa ja joita ennen on käsitellyt painoasiain ylihallitus, laskettakoon siitä päivästä, jolloin asiakirjat ovat saapuneet Oikeusministeriöön.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.